FA-72 / FA-80 / FA-82a  
  Elämäni ensimmäinen polttomoottori joskus vuonna 1974 oli siimaohjattavan muovilennokin mukana tullut Cox Babe Bee, jota ei koskaan saatu käymään. Vuosien kuluttua ensimmäinen toimiva moottorini oli kaksitahtinen Evolution Engine .61, joka tuli uudenkarhena hankitun Vmar Beaverin mukana. Alkuvaikeuksien jälkeen Evolution toimi luotettavasti ja lensin sillä lukuisia lentoja moottorin hyrrätessä Thunder Tigerin Piper Cubin nokalla niin kesällä kuin talvellakin.

Käsiini kulkeutui vaihtokaupassa Carl Goldbergin Piper Cub ja siihen toista kautta arviolta yhtä vanha ja muun muassa toisessa CG Piper Cubissa paljon lennetty Saito FA-80 kotitekoisella äänenvaimentimella. Kun ensimmäisiä kertoja lensin tällä Piperillä, Saiton nelitahtisaundi iski jonnekin syvälle tajuntaan. Tuollainen pitää lennokin polttomoottorin ääni olla! Päätin, että omiin koneisiin ei jatkossa hankita kuin nelitahtimoottoreita ja merkiksi valitsin jostain syystä Saiton.

Hyllyyn tai koneisiin on tähän mennessä kertynyt kahdeksan Saitoa: kolme kappaletta käytettynä hankittuja FA-80 (Goldberg Piper Cub, testipenkki), eBayn kautta hankitut uudet FA-82a (Hyperion Super Chipmunk)  ja FA-72 (Goldberg Piper "Army" Cub), Inwood Modelsista tilattu FA-72 (menossa Great Planes P-51 Mustangiin), käytettynä hankittu FA-100 (Hangar 9 P-47 Thunderbolt) sekä kerhokaverilta ostettu uutukainen FA-125 (jolle ei ole vielä kohdetta). Jonkin aikaa säilyttelin hyllyssä myös FA-40:tä, mutta kun se ei lopulta mahtunutkaan sille hankittuun Airsail Beaveriin, myin sen pois. Viimeisin hankinta on käytetty FA-91s, jonka istutin vanhaan Thunder Tiger Piper Cubiin antamaan lisäruutia tundrapyörien kanssa.

Jokainen lennokissa kiinni oleva moottori on jatkuvassa käytössä ja toimii erinomaisen luotettavasti.

Ainoa ongelmakohta Saiton kanssa on ylösalaisin asennus, jossa moottoriin saattaa helposti muodostua nestelukko seisonnan tai väkivaltaisen sammumisen seurauksena. Ennen jokaista käynnistystä on syytä kokeilla, että moottori pyörii vapaasti ja liikaa ryypyttämistä on varottava. Laakereita olen vaihtanut jokaiseen Fa-80:een ja tontattuna hankittuun FA-100:n, joka uusilla laakereilla käy aivan kuin juuri sisäänajettu.

Tällä sivulla on joitain omakohtaisia kokemuksia Saitosta ja sen käytöstä.

 

 
  RYYPPYLÄPÄN ASENNUS    
  Saitossa ei ole vakiona ryypytystä helpottavaa läppää kaasuttimen kurkkua tukkimassa. Ensimmäisessä käytettynä hankkimassani Saitossa sellainen oli ja se helpottaa ryypyttämistä sen verran paljon, että tilasin Advantagehobbystä jokaiseen isompaan moottoriin tuollaisen. Pakoputken tukkiminen sormella on huomattavasti hankalampaa ja koulingin sisällä piilossa olevaa kaasutinta ei edes pääse tukkimaan. Toinen juttu on tietysti se, ettei Saitoa välttämättä tarvitse ainakaan lämpimillä keleillä ryypyttää, kun käyttää startteria käynnistyksessä.

Ryyppyläpän kanssa ryypytys tapahtuu samalla tavalla kuin kaasuttimen kurkkua sormella tukittaessa. Ryyppy vedetään päälle, kaasu avataan täysin auki ja pyöritetään startterilla muutama kierros. Ryyppy suljetaan ja moottori on valmis käynnistettäväksi.

Tässä pari kuvaa ryyppyläpän asennuksesta.

 

 
  Advantagehobbystä saapunut Saiton ryyppyläppä asennusta vaille valmiina. Sama läppä sopii Saitoihin .50 - .91. Pienemmässä Saito FA-40:ssä on erilainen kiinnitys.

Läppä ei montaa taalaa maksanut....

 
  Ensimmäisenä irrotetaan kaksi kaasuttimen kiinnitysruuvia. Imusarjan putki lähtee sylinteristä vetämällä.  
  Ryyppyläpän sarjassa tulee tiiviste, joka asetetaan kaasuttimessa olevaan syvennykseen.  
  Ryyppyläppä laitetaan paikalleen. Asennussuunta riippuu siitä, kummalta puolelta ryyppyä halutaan käyttää. Käänsin Saiton neulan käyttösuunnan samalla ja laitoin ryypyn toimimaan neulan suunnasta kuten aiemmissakin moottoreissa.

Läpässä olevaan reikään voi laittaa teräslangasta varren, jolloin ryypyn saa koulingin ulkopuolelta vedettyä päälle.

 
  Ryyppyläppä on asennettu ja äänenvaimenninkin on paikallaan. Moottori on valmis sisäänajettavaksi.  
       
  SISÄÄNAJO    
  Tein Saito FA-82a:n sisäänajon Saiton ohjeiden mukaan pihamaalla joskus aikojen alussa tehdyssä testipenkissä (pitäisi varmaan rakentaa uusi ja vaimennettu). Potkurina käytin MA 14x6 S-2:ta ja fuilina Byron 15% jossa osa öljystä oli rissaa. Hehkutulppaa oli hieman kiristettävä ennen käynnistystä. Saito pärähti ryypytyksen jälkeen startterilla hyvin käymään ja pysyi käynnissä.

Aluksi avasin neulaa 4 kierrosta ja käytin moottoria rikkaalla täyden tankillisen kierroslukumittarin mukaan 6000rpm kierroksilla. Tämän jälkeen käytin toisen tankillisen täysillä kierroksilla, jotka säädin pääneulalla välille 9000-10000rpm. Lopuksi käytin puoli tankillista 9000rpm ja toisen puolen tankista vaihtelevilla kierroksilla tyhjäkäynnistä täyteen kaasuun. Suljin toisen tankillisen jälkeen neulaa kierroksen, mutta silti moottori savutti ja kävi edelleen kokolailla rikkaalla seoksella. Kun moottorilla on lennetty kymmenisen tankillista, säädetään venttiilit.

Täysillä kierroksilla moottori ravisti jonkin verran ja osaksi tämä johtui vaimentamattomasta moottoripukista. Sisäänajon jälkeen asensin moottorin Mustangin keulalle, jossa se on toiminut erinomaisesti.

 

 
 

 

   
  TYHJÄKÄYNNIN SÄÄTÖVIPU    
  Saiton tyhjäkäyntineula sijaitsee kaasuvivun keskellä. Moottorin ollessa kyljellään on pääneula ja ryyppyläppä ylöspäin, mutta tyhjäkäyntineula jää moottorin alle. Tein kahdesta erivahvuisesta alumiiniputkesta ja kuulakärkikynän jousesta säätövivun, jolla saa tyhjäkäyntiä säädettyä.