Lentopäiväkirjaani aloin alunperin pitämään vuoden 2007 alussa osoittaakseni eräälle henkilölle, miten vähän vietän aikaani lennokkien parissa ja varsinkin niitä lennättämässä. Varsin pian päiväkirjan luonne muuttui omien lennätyskokemusten kirjaamiseksi omaksi iloksi ja muiden hauskuudeksi. Toinen vuosikerta on paketissa ja tarina jatkuu. Vastuu näiden merkintöjen lukemisen vaikutuksista on siis lukijalla.

 

 
   
   
 

 

 
23.1.2008

Kuivanto

-3°C

1-6 m/s N

Pilvistä

TT Cub 2x15min

CG Cub 5x10min

LENNÄTYSVUODEN AVAJAISET

Vuoden ensimmäinen lennätysreissu on sitten tehty! Vuoden vaihteen säät ovat olleet joko tuuliset, sumuiset, sateiset tai kaikkia näitä. Pitkästä aikaa sää ja vapaa-aika kohtasivat ja matka vei Kuivikselle. Hieman jännitti tien ja pellon kunto, mutta täysin turhaan. Tiellä oli 10cm lunta eikä pellolla sen enempää ja pohja oli jäätynyt kovaksi.

Lensin aluksi TT Cubilla, johon olin viikonloppuna vaihtanut sukset alle. Viime kesänä korjatut laskutelineet ovat hieman ohuempaa tavaraa kuin alkuperäiset ja sen vuoksi suksen kiinnitysreikä on hieman väljä. Sukset auraavat turhan paljon ja tämä tuntui heti rullatessa kiitoradalle. Itse lento sujui ilman suurempia yllätyksiä, vaikka nousu jännittikin pitkän tauon jälkeen. TT Cub on entisenlaisensa ja tuulelle hieman herkkä. Timpan saapuessa kentälle käänsin päätä sen verran, että morjestin ja siinä välissä oli tuuli kipannut Cubin siivelleen. Kone oli syöksyssä 50m korkeudella, mutta oikein nätisti. Hieman tietty säikäytti.... Lensin Cubilla pari tankillista.

Seurailin hetken Timpan upean 1/3 Cubin lentelyä ja täytyy sanoa, että on mahtavan oloinen kone! Tuollaisen kanssa on jo oltava järki päässä tai muuten saa saunan lämmitettyä pelkillä balsapuilla. Kuvasta näkee hieman kokoeroa näillä koneilla...

Tankkasin CG Cubin, johon olin asentanut pitkään rakennellut kellukkeet alle. Edellisenä päivänä vaihdoin myös uuden ohjelmoitavan R/C-hehkun ja säädin sen toimintapisteen. Nyt hehku on päällä koko ajan tyhjäkäynnillä varmistaen, että Saito pysyy varmasti käynnissä myös laskuissa. Molemmat muutokset aiheuttivat oman lisävireensä ensimmäiseen nousuun. Rullasin koneen kiitoradalle ja kiihdytin vastatuuleen. Cub nousi kellujen etuosalle ja kiipesi tyylikkäästi taivaalle! Korkkarin trimmiä laitoin yhden naksun työnnölle, koska kone pyrki nousemaan koko ajan. Cub lensi todella vakaasti vaikka tuuli kävi välillä 6m/s lukemissa ja oli koko ajan puuskaista. Saitossa riitti tehoa eikä kaasua itse asiassa tarvinnut juuri normaalia enempää. Mahtava fiilis! 

Laskuun tultaessa Cub pyrki lentämään aina vaan ja se oli melkein painettava maahan. Kaasua ei voinut pudottaa pois kokonaan, koska vastatuuleen nopeus putosi vaarallisen tuntuisesta ja siksi kone oli pienellä kaasulla ja työnnöllä ajettava pintaan. Loppuvedon aikaan vedin kaasun kiinni ja Cub istui kelluilla hangelle niin pehmeästi, ettei ole tosikaan. Lensin kelluilla kaikkiaan viisi tankillista ja koko ajan tuntuma oli erinomainen.

Muutaman kerran esiintyi pieni glitsi, joita en ennen ole havainnut. Liekö kosteudesta johtuvaa vai mistä, mutta sivari kävi laidassa ja moottorin käynti hiljeni lyhyeksi hetkeksi. Kotimatkalla CG Cubin korkkari oli joutunut TT Cubin siiven alle pieneen puristukseen ja nyt olen tutkaillut, onko korkkari ollut alunperinkin hieman vinossa vai olisiko se voinut vääntyä tuossa tilanteessa. Korkkariin tulee joka tapauksessa skaalamaiset vaijerit, joten niillä se ainakin oikenee. 

Kellukekokemus oli enemmän kuin myönteinen. Nyt rakentelen noihin kesää varten vesiperäsimet, lumen kuluttamat kohdat vahvistan lasikuidulla ja kiinnikkeet koneeseen teen myös skaalamaisemmat. Ei puutu kuin vene niin pääsen vesileikkeihin lähijärville! Kellukkeet tuntuivat tehdessä isoilta, mutta ilmassa niitä katsoessa ne ovat juuri sen kokoiset, kuin tuollaisessa Cubissa kuuluukin olla.

Videoitakin otimme huonoilla kännykameroilla. Kyllä niistä jotain kuvaa saa ja jossain vaiheessa ne tulevat esillekin. Kunhan hajonneen läppärin tilalle saan uuden, johon kannattaa asentaa editointiohjelmat.

 

---------------------

 
30.1.2008

Kuivanto

-1°C

0 m/s S

Pilvistä

TT Cub 5x15min 

LUNTA JA JÄÄTÄ KUIVANNOLLA

Vapaapäiväksi osui vaihteeksi pilvinen mutta tyyni keli. Edellisen päivän vesisade oli kiillottanut tiet peilijäähän ja vienyt myös suurimman osan Kuivannon lumista. Valinta piti tehdä suksien tai renkaiden välillä: suksille näytti nurmea olevan liikaa esillä ja renkaille taas lunta oli paikoitelle liikaa. Siispä kokeilin molempia. Autoon olisin kaivannut ensimmäistä kertaa vuosiin nastoja, mutta maltilla selvisin kitkoilla pahemmin liukastelematta.

Koska lunta näytti jo kotonakin olevan vähän ja hangen pinta oli jäinen, otin vain suksilla varustetun TT Piper Cubin mukaan. Kellukkeille vähäinen ja kova lumi olisi saattanut olla liian raju kokemus. Matkalla katselin mustalla mullalla olevia peltoja ja perillä vaihdoin Cubiin pakkiin (onneksi) unohtuneet renkaat alle. Akseliin oli viilattu kollarin ruuvia varten paikat, mutta ne oli eri renkaille kuin mukana olevat ja tietenkin väärissä kohdissa. Siispä viilaa etsimään ja onneksi sellainen löytyi auton hansikaslokerossa kulkevasta Leathermanista. Sain vaihdettua renkaat alle ja ilmaan. Lensin kaksi tankillista renkailla, joilla nousu ja lasku eivät olleet ongelma vaan rullaaminen kiitoradalta varikolle. Välillä lumi kantoi ja välillä ei jolloin kone juuttui hankeen. Siispä vaihdoin takaisin sukset ja lentelin niillä vielä kolme tankillista. Nyt liikkuminen varikon ja kiitoradan välillä sujui hienosti ja moottoriteholla mentiin nurmialueiden ylitse. Tyyni keli oli nautinto lennellä ja enimmäkseen harrastin matkalennon tyyppistä pellonkiertelyä. Kerran säikähdin, kun idästä lähestyi jokin lentävä - matkustajakone pilvirajan alapuolella laskeutumisvalot päällä! Timppa ehti epäillä, että kentän isäntä olisi tulossa, mutta kaksimoottorinen matkustajasuihkari taisi jatkaa matkaa kohti Helsinkiä. Melkoisen matalalla tosin...

Timppa yllytti kokeilemaan Cubin siivekkeisiin differentiaalia. Puritaanina en käytä juurikaan miksauksia enkä muitakaan radion hienoista ominaisuuksista, jotka vaikuttavat koneen ohjaukseen. Nyt kuitenkin suostuin kokeilemaan differentiaalia ja sehän toimii! Laitoin aluksi diffiä 30% (siiveke liikkuu enemmän ylös kuin alas) ja vaikutus tuntui. Kone oli kaarroksissa rauhallisempi eikä vajonnut niin voimakkaasti. Otin Cubin alas ja lisäsin diffiä 50% lukemaan. Nyt tuntui hyvältä varsinkin skaalamaisessa lentelyssä. Akrobatiaominaisuudet heikkenivät eikä koneella enää saa kunnolla vaaka- ja pystykierrettä syntymään, mutta ei ole tarpeenkaan. Jos haluan temppuilla, otan diffit pois päältä. Radiossa niitä ei saa kytkimen taakse kuten puolittajia.

Timpalla oli suksiongelmia. Ensin petti takasuksi ja hieman myöhemmin toisen pääsuksen takaremmi. Onneksi kaikki korjaantui eikä koneelle sattunut vaurioita.

Hieno keikka upeassa kelissä! Edelliskerran videoiden laatu on julkaisukelvotonta ja uusia otoksia on tehtävä joskus paremmalla kalustolla. Otetuissa videoissa ääni on hyvä ja varsinkin Saiton nelarin soundi hivelee korvaa ja nytpä mietinkin, vaihtaisinko Evolutionin Saitoon tässäkin Cubissa. ..

----------------------------------

 
31.1.2008

Kuivanto

-2°C

0-6 m/s NW

Aurinkoista

CG Cub 5x10min 

HANKILENTOA KUIVANNOLLA

Toinen päivä peräkkäin Kuivannolla ja mahtavassa kelissä! Eihän tätä usko kohta todeksi. Öisen lumisateen jälkeen maa oli hohtavan valkoisena pehmeästä lumesta vaikkakin siellä täällä oli jäätyneitä dyynejä (ei korkeita, mutta rahisivat kellujen alla ja raapivat pahasti). Tuulta oli aamulla runsaanlaisesti ja se oli puuskaista mutta päivää kohden tuuli tyyntyi. Samalla alkoi kuitenkin lännestä lähestyä uhkaavan näköisiä pilviä. Itse lennätysaikana keli oli erinomaisen hieno!

Mukana oli ainoastaan CG Cub kellukkeilla. Tuulen puhaltaessa 6m/s tuli mieleen, että mahtaako kellukekoneelle olla liikaa tuulta ja saako sitä lainkaan ehjänä ilmaan tai sieltä alas. Cubillahan on lennetty kovemmissakin tuulissa mutta rengasvarustuksella. Ainoat kellukekokemukset ovat pienestä Beaverista, joka kellujen kanssa oli tuulelle todella herkkä. Onneksi epäily oli täysin turha. Cub nousi vastatuuleen vakaasti kuin juna ja lensi hienosti. Kellujen olemassaoloa ei huomannut muusta kuin siitä, että kone oli todella hienon näköinen ilmassa. Harmi, ettei ollut kameraa ja kuvaajaa mukana. Puuskaisessa tuulessa lentäminen on hyvää harjoitusta kesää ajatellen, sillä tuskin järvellä kovin usein on täysin tyyniä lentopäiviä...vaikka toisaalta tuohon koneeseen ei todellakaan tunnu puuskat pystyvän. Aaltoja ei lumeen saanut syntymään, joten niiden vaikutus on kesällä mielenkiintoista kokea.

Laskussa Cubin joutui tuomaan etuvasemmalta puhaltavaan sivutuuleen, mutta se ei haitannut juuri lainkaan. Cub on kellukkeilla melkeinpä helpompi tuoda alas kuin renkailla tai suksilla. Pintaan voi tulla melko jyrkässä kulmassa pienellä kaasulla, mutta ei kuitenkaan aivan tyhjäkäynnillä, jos on runsaasti vastatuulta. Oikaisun ja loppuvedon kanssa on syytä olla tarkkana, ettei samalla vedä koko konetta uudelleen taivaalle. Muutamat läpilaskut olivat huolimattomasta loppuvedosta johtuen lyhyitä "kosketuksia" lumen pintaan ja taas oltiin korkeuksissa. Huolellisella loppuvedolla Cub istui hangelle pehmeästi ja pomppimatta.

Kellukkeiden pinnoitteena oleva maalattu Doculami ei kestä jäistä lunta. Kovimmalle kulutukselle joutuneista kohdista on maali kulunut pois ja päällimmäinen kerros (yhteensä kolme kerrosta) Doculamia on repeillyt. Taidan laittaa pohjaan lasikuitua ja Monokoten. Tai sitten ensin Monokoten ja jos se ei kestä, lasikuitua. Monokotesta on hyviä kokemuksia Beaverin kellukkeissa. Myös rehellinen pakkausteippi on kestänyt kymmeniä laskuja TT Cubin suksien pohjassa.

Lähtiessä piti kone purkaa ja pakata kiireesti uhkaavien pilvien alkaessa ripsiä lunta. Lumentulo oli kuitenkin vähäistä ja loppui melkein alkuunsa.

------------------------------

 
16.2.2008

Kuivanto

-9°C

1-3 m/s W

Aurinkoista

TT Cub 5x10min

  

PAKKASPÄIVÄ KUIVANNOLLA

Talven ensimmäinen lähes "ArcticPilot"-tasoinen pakkaspäivä. Kotona kaikki muut sairaana ja itselläkin influenssa tulossa, mutta tällaista päivää ei voi kokonaan hukata. Otin mukaan kentälle vai TT Piperin, jonne olin vaihtanut moottoriksi Saito FA-80-nelarin ja lennokki oli koelentoa vaille. Samalla tulisi testattua pro-mallin hehku ja Sullivanin sähköinen tankkauspumppu.

Kenttä oli jäinen, luminen tai jäätyneen sängen peittämä. Sukset eivät tuntuneet toimivilta tässä ympäristössä. Otin onneksi mukaan tundrapyörät, jotka vaihdoin heti alkajaisiksi alle. Asennus piti tehdä tietenkin kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla pyörät tulivat liian ulos ja lenksuivat akselilla. Toisella kerralla asennus onnistui ja renkaat olivat tukevasti paikallaan.

Ensimmäinen lento meni Saiton säätöjä hakiessa. Olin käynnistystilanteessa avannut neulaa 2.5 kierrosta ja koen tuntui tukehtuvan polttoaineeseen. Säätelin hiljakseen neulaa kiinnipäin ja sen ollessa 1.5 kierrosta auki tuntui kaikki olevan kohdallaan. Kuoppaisessa ja vaihtelevassa maastossa oli mielenkiintoista rullailla kiitotien ja jäisen varikon väliä. Vaihteeksi oli korkkaria hieman työnnettävä, ettei peräpyörä juuttuisi lumeen tai jäätyneisiin korsiin. Tundrapyörät olivat nekin melkein liian pienet...

Toisella lennolla moottori alkoi toimia kuten piti. Puolessa välissä kuitenkin tapahtui taas jotain odottamatonta: Cubin ollessa kiitoradan takana sen toinen rengas putosi! Lensin koneella loivaa kaartoa ja seurasin, minne rengas putosi. Painoin paikan suunnilleen mieleen ja aloin pohtia koneen alas saamista ehjänä. Ajotie oli sopivasti jäässä, liukas ja melko tasainen vaikkakin kapea. Muistelin aiempia laskuja yhdellä renkaalla ja lentelin tankkia tyhjäksi. Tein pari koelähestymistä ja lopulta lensin koneen läheltä varikkoa ohitse ja laskuun ajotielle kohti siltaa. Koetin pitää koneen olemassa olevalla renkaalla mahdollisimman pitkään ja jäähän jäi vain metrin verran naarmua telineen raudasta.

 

 
   
  Kone tuli ehjänä alas ja rengaskin löytyi pellolta suhteellisen helposti. Renkaan sisällä oleva kollari oli löystynyt ja rengas luiskahtanut akselilta. Purin vanteen ja asensin renkaan takaisin paikalleen. Akselilla on ura kollarin ruuvia varten, mutta ilmeisesti ruuvi ja kolo eivät kenttäoloissa kohdanneet toisiaan.

 

 
  Loput kolme tankillista lentelin nousu- ja laskuharjoituksia sekä matkalentoa. Jostain tuli mieleen, että skaalakisoissa lennetään matalalentoa ja jonkinmoista harjoitusta värkkäsin tästäkin.

Tundrapyörät ovat raskaat lentää ja vaativat melkoisesti kaasun käyttöä verrattuna vakiorenkaisiin. Siksipä tankillisella ei paljoa 10 minuuttia kauempaa lennellyt. Pidän kuitenkin pyörät alla, jos talvi jatkuu samanlaisena. Runsaammilla lumilla voi käyttää CG Cubia kellukkeilla. TT Cub on kuitenkin kuin uudelleen syntynyt ja sen lennättämiseen tuli hohtoa nelarin käyntiäänen ansiosta. Jos vielä askartelisi kupariputkesta hieman muhkeampisaundisen vaimentimen.

Ihme, ettei enempää porukkaa ollut nauttimassa talven harvoista hyvistä päivistä....?

-------------------------------------------

 
23.2.2008

Kuivanto

+3°C

6-9 m/s N

Aurinkoista

TT Cub 0x10min 

TURHA REISSU TUULISELLE KENTÄLLE

Hiihtoloman alkajaisiksi ajattelin käydä muutaman tankillisen lentämässä Kuiviksella. Kotipihalla koivujen latvat huojuivat jonkin verran, mutta tuuli ei mäen päälläkään vaikuttanut normaalia lentokeliä  kovemmalle. TT Cub ja pakki autoon ja suunta kohti Kuivantoa.

Perillä auton ovea avatessa hämmästyin tuulen voimakkuutta. Tuulipussi on talven aikana pudonnut ja varastoitu kerholatoon, joten siitä ei voinut vielä päätellä mitään. Nostin pakin ulos ja laitoin tuulimittarin päälle. Lukemat pyörivät välittömästi 5-6m/s välillä. Tuollaisella tuulellahan on toki ennenkin lennetty, joten nostin Piperin pihalle ja asensin akut paikalleen. Välillä tuuli tuntui voimistuvan ja oli kovin puuskaista, mutta odotin sen jossain vaiheessa hieman rauhoittuvan. Otin siiven autosta ja irrottelin kiinnitysruuveja rungosta, kun koko siipi meinasi lähteä käsistä eikä tahtonut millään osua kohdalleen koneen kiinnikkeisiin. Vilkaisin tuulimittaria, joka näytti lukemaksi 9.2m/s!

Nakkasin siiven autoon ja seisoskelin hetken tuumaillen, kokeilisinko kuitenkin Cubia ilmaan. Kun tuuli meinasi napata maassa odottavan siivettömän rungonkin mukaansa, heitin tavarat autoon ja lähdin kohti kotia. Taisi olla ensimmäinen vuosiin, kun kentällä jää koneet maahan tuulen takia.

Olihan se sellainen reissu, mutta tulihan tehtyä....

-------------------------------

 
8.3.2008

Egenranta

+0°C

0-3 m/s S

Pilvistä

TT Cub 6x15min  

EGEN RANNASSA KYMIJÄRVELLÄ

Tänään olin ensimmäistä kertaa lennättämässä Egen rannassa Karistossa. Hieno paikka! Mukana oli vain TT Cub, jota lensin ensimmäistä kertaa takasuksella ja nitrottomalla (=suoralla) fuililla. Hiljattain satanut lumi oli pehmeää viiden sentin paksuudelta, eikä upottanut pahastikaan.

Edellisellä viikolla olin sekoitellut metanolista ja Klotzista 18% öljyseoksen ilman nitroa sekä koekäyttänyt sillä TT Cubin moottoria. Pääneulaa sai sulkea 3/4 kierrosta, jotta moottori kävi koko alueella hyvin. Etähehku piti huolen siitä, että tyhjäkäynnillä tulppa pysyy kuumana. Ensimmäisen käynnistyksen koekäytössä tein Byron 15% -fuililla ja vasta sitten uskalsin siirtyä suoraan fuiliin. Olin hieman ennakkoluuloinen nitrotonta fuilia kohtaan.

Tänään tankkasin suoraan nitrotonta Cubin tankkiin. Saito lähti ryypytyksen jälkeen käyntiin yhtä nöyrästi kuin nitrofuililla ja kävi erinomaisen hyvin. Mittasin kierroslukumittarilla MA Scimitar 13x5 -huiskalla kierroksia 10.200, joka on peräti tuhannen verran enemmän kuin mihin vanha Saito CG Cubissa samalla potkurilla on päässyt 15% Byronilla. Siispä pienen lämmityskäytön jälkeen kone ilmaan. Tuuli puhalsi pienen metsikön takaa. Varsinkin nousuissa ja laskuissa tuulen pyörteisyys tuntui Kuivikseen verrattuna ja laskuun oli tultava hieman normaalia suuremmalla nopeudella. Saitonen vei Piperiä mallikkaasti ja puhtia riitti ilman nitrojakin. Moottorin saundi on hieman kovempi, mutta kokonaisuutena miellyttävä nelarin pörinä, joka voi toki johtua erilaisesta vaimentimesta kuin CG Cubissa. Täytyy sitäkin kokeilla nitrottomalla kunhan ehtii.

Ilmeisesti Saiton pakosarjasta puuttuu pari tiivistettä, koska se roiskii koneen kyljen "kuraiseksi" jokaisella lennolla. Pyyhkimällä kone oli taas siisti, mutta taidan tilata Advantagesta nuo puuttuvat tiivisteet joka tapauksessa.

Jukka oli kolamiehenä ja laajenteli varikkoaluetta tarpeen mukaan. Lennokkimiesten puoli oli lännessä ja kopterimiehet idässä. Ege nappasi ArcticPilot-osastosta yhteiskuvan kaikkien kolmen pyrkiessä taivaalle samaan aikaan.

Takasuksi toimi hienosti. Jousitettu ja "negativiisella olaksella" varustettu suksi ohjasi konetta tarkasti ollessaan lumessa ja kun suksi nousi lumesta irti, vauhtia olikin riittävästi sivuperäsinohjaukselle. Egen ranta tuntui hieman ahtaalta Kuiviksen jälkeen varsinkin, kun sektoreihin jakoa ei oikein voinut tehdä. Sopivasti vuorotellen ja toisiaan varoen mahtuivat oman Piperin lisäksi kopterit., Timpan Piper ja Jonin Extra  lentämään. Pilkkimiehet uhasivat välillä kohtaloaan istumalla avannolla "kiitoradan" päädyssä.

Timppa ja Joni trimmasivat Extran moottoria ja saivat sen käymään paljon laihemmalla kuin mihin aiemmin. Hieno kone ja lentää komeasti! Piperillä sai väistellä nopeasti takaa tulevaa konetta.

Iltapäivällä alkoi sadella lunta juuri sopivasti kotiinlähtöä ajatellen.  Kuusi tankillista lensin ja kaikki nitrottomalla. Hyvä keikka!

Kotona latailin akkuja ja Pro-hehku on vienyt kuudella tankillisella eli 1.5h lentotiimalla 2000mAh. Kun hehkun ottama virta on 4A, voi tästä nopeasti laskea, että Piperin tyyppisessä koneessa hehku on ollut  päällä  arviolta 0.5h eli noin 1/3 lentoajasta (tyhjäkäynti, laskut, rullaukset). Koneessa oleva 4300mAh akkukenno riittää siis hyvin 3h lentoaikaan eli 12 tankilliseen, mikä on yleensä ollut päivittäisen keikan maksimi. Yleensä pitkillä päiväreissuilla on mukana kaksi konetta, jolloin akun kesto ei ole rajoitus.

--------------------------------------

 

 
2.4.2008

Vesivehmaa

+10°C

1-4 m/s S

Aurinkoista

TT Cub 7x15min

CG Cub 2x15min

EasyGlider  8 hinausta  

  

PIPER CUB CLUB VESIVEHMAALLA

Aurinkoinen kevättalvinen päivä ja vapaata sekä Timpalla että minulla. Kuivannon ollessa lumen ja veden peitossa suuntasimme Vesivehmaalle, minne oli moni muukin ilmailija saapunut. Päivän aikana kahden lennokkimme lisäksi ilmassa pörräsi kourallinen ultria sekä muutama ihan "oikea" lentokonekin. Sää oli aurinkoinen ja tuuli kohtuullista. Maassa oli melkein hankikanto, joka päivän aikana muuttui nuoskalumeksi. Lennuplatta ja sen ympäristö olivat vielä jäässä ja lumilohkareiden valtaamia, joten siirryimme nurmikiitotien 12-30 varteen, jonne perustimme varikon aivan kiitotien reunalle. Touhussa alkoi olla jo kesän tunnelmaa: lennätystuolit, kahvit, skannerit ja muut herkut oli pakattu matkalle mukaan.

Lentelin aluksi TT Cubilla useamman tankillisen. Koneessa olevat sukset olivat lujilla kovan ja varsin töyssyisen lumen vuoksi. Takasuksi upposi helposti lumen jäisen kannen alle ja sitä sai olla auttelemassa hangen päälle. Kun sitten yhdellä kerralla en jaksanut konetta toiselta puolen kiitorataa hakea vaan nostin moottorin kierroksia saadakseni Cubin liikkeelle, repesi takasuksi irti kannustelineestä ja jäi sinne jonnekin... vain jousen kiinnityskumi oli tallella koneen rullatessa varikolle. Laitoin kannustelineeseen kesärenkaan ja se toimikin paremmin. Toisella lennolla petti suksen takavaijeri nousussa ja kone oli varsin mielenkiintoinen lennettävä suksen törröttäessä pystyssä. Vaikutus oli jotain samanlaista kuin alas lasketulla laipalla. Sain onneksi koneen vaurioitta alas ja laitoin pettäneen kiinnityskorvan tilalle uuden.

Päivän lämmetessä virittelin hinauskumin paikalleen ja lentelin EasyGliderilla muutaman lennon. Mitään mahtavia nosteita en löytänyt, mutta kentän keskialueen kanervikon päällä oli jotain pientä ja sain parhaimmillaan aikaan 3"07' mittaisen lennon. Eräällä lennolla olin saman kanervikon päällä kun kone varoittamatta kippasi siivelleen ja tuli tappavan rauhallisessa syöksykierteessä maahan asti. Koetin oikaista kierrettä, mutta ohjauksella ei ollut mitään vaikutusta. Tutkimme konetta, mutta mitään syytä moiseen käytökseen ei löytynyt ja lensin vielä muutaman lennon ilman ongelmia. Syöksyn syy jää toistaiseksi arvoitukseksi. Koneen keula painui törmäyksessä taas hieman lisää kasaan, mutta muuten ei tullut vaurioita. Erinomaisen vahva lennokki! Kumin virittely, laskuvarjon noutaminen ja lopulta kumin poiskerääminen olivat sen verran hyvää liikuntaa, että lenkille ei ole liidokkimiehen tarvis ainakaan tänään lähteä.

EG:tä lennellessä aurinko lämmitti lunta, joka muuttui nuoskaisemmaksi ja samalla pehmeni, joten päätin kokeilla kelluke-Cubia. Edellisen lentokerran jälkeen olen lisännyt vesiperäsimet ohjauksella ja nostolla ja niitä piti testata viimeisen kerran kuivalla maalla. Nuoskainen lumi puri tiukkaan kelluihin ja imi konetta kentän pintaan. Vauhtia piti kerätä enemmän kuin aiemmin ja lisäksi epätasainen pinta sai Piperin kiemurtelemaan, jolloin sivuperäsimen kanssa oli oltava koko ajan tarkkana. Tilanne muistutti aika tavalla muutaman vuoden takaista GWS Beaveria kellukkeilla oikeassa vedessä. Vauhdin kiihtyessä lumi viimein luovutti ja Piper nousi korkeuksiin. Vesiperäsimet ovat lisänneet painoa koneen peräosaan ja Piper lensi ehkä hieman takapainoisesti ja kotona täytyy testata painopisteen paikka. Tarvittaessa laitan kellujen keulaan vähän lyijyä. Laskut olivat helppoja ja helposti hallittavia kuten ennenkin.

Timppa lenteli 1/3 Cubillaan ja kun vaihdoin takaisin TT Cubiin,  innostuimme tekemään läpilaskuharjoituksia vuorotahtiin. Toinen nousi taivaalle ja kaartoi oikean kautta kiitoradan päälle. Samaan aikaan toinen nousi ilmaan ja lähti seuraamaan. Edellä lentävä siirtyi vasemman kaarron kautta finaaliin ja teki läpilaskun. Näin lennellen mentiin pari tankillista ja osa läpilaskuista tallentui enemmän tai vähemmän hyvälle videolle.

Saiton käynti alkoi onnahdella ja moottorin ääni muuttui jotenkin kireämmäksi. Otin Cubin alas ja huomasin räkäletkun heiluvan melkein irtonaisena. Avasin koulingin ja sieltähän syykin selvisi: äänenvaimentimen kasassa pitävän ruuvin lukitusmutteri oli kadonnut ja ruuvi auennut, jolloin vaimentimen peräpää oli melkein irronnut ja samalla  oli räkäletku murtunut tyvestä lähes poikki. Pakoputken anti löytyi konehuoneen pohjalta ja vaati hieman siivomista. Kokosin vaimentimen, kiristin löystyneen ruuvin, asensin uudet lukkomutterit (nyt kaksittain) ja laitoin räkäletkun jäljelläolevan osan paikalleen. Saito kävi taas normaalisti ja kun vielä säädin neulaa 1/4 kierrosta laihemmalle lämpimämmän kelin vuoksi alkoi Cub taas lentää!

Kateelliset (ainakin Esa ja Ari) seurasivat päivän nautintoja tornin webbikameran kautta ja lähettelivät meille ikuistettuja todisteita onnistuneesta päivästä!

Lopulta pakkasimme koneet tyytyväisenä päivän saldoon. Kotiinlähtö tosin viivästyi Chevyn akun hukattua päivän aikana virtansa tuntemattomasta syystä. Timppa ajeli ympäri lentokenttää etsimässä apukäynnistyskaapeleita ja Vellerin Jeepistä sellaiset lopulta löytyivät. Saimme Fiatin avulla Chevyn käymään ja pääsimme viimein lähtemään kotiin.

Kotona odotti suuri lennokkipaketti - Mikan EasyStar! Yhteinen isä-poika-harrastus saa taas uutta tuulta.

-----------------------------------

 
10.5.2008

Urkka

+7°C

1-3 m/s S

Aurinkoista

GWS Mustang 2x10min

Funtana 2x10min

AAMULENNOLLA URKASSA

Aurinkoisena lauantai-aamuna oli aika päättää toista kuukautta jatkunut ilmailuselibaatti. Pitkään taukoon on ollut monta samaan aikaan sattunutta syytä ja eräs on auton seisominen vaihdelaatikkoremontissa. Tänään lähdin vaimon "Vanilla" kentälle ja mukaan mahtui vain koneet pienimmästä päästä: GWS Mustang ja Funtana. Kentäksi näille puistokoneille riitti Urkka, jossa ei olekaan tullut taas aikoihin käytyä.

Olo oli hieman jännittynyt Mustangin noustessa ilmaan ensimmäisen kerran. Koneella ei ole lennetty viime kesän jälkeen. Mustang nousi hienosti joskin ohjausliikkeissä oli hieman ruosteista tuntua ja trimmiä joutui laittamaan muutaman naksun työnnölle. Lennätystä ei helpottanut Urkan tunnetusti pyörteinen ilmasto: muualla liput roikkuivat lähes liikkumatta ja Urkassa tuuli pyöri ja kieputteli koneita! Lisäksi aiemminkin Urkassa koettu "ahtaan paikan kammo" metsän ja varsinkin valopylväiden läheisyyden vuoksi iski jälleen päälle. Lento meni kuitenkin kohtuullisen hyvin. Laskuun Mustang tuli hiekalle koko lailla mallikkaasti (eli laskutelineet säilyivät ehjänä) puuskaisesta tuulesta huolimatta, mutta rullatessa akunvaihtoon tipahti kannuspyörä irti. Pyörä löytyi koneen vierestä ja kun seurailin lanatussa hiekassa näkyviä Mustangin jälkiä, löysin kiinnitystulpankin. Toisen päälaskutelineen pyörä oli myös päässyt kääntymään ja oikaisin sen. Pyöreän pianolangan aiheuttama "tyyppivika", joka ilmaantuu aina silloin tällöin, joten asiaa ei kannattanut kentällä murehtia. Uusi akku sisään ja kone ilmaan.

Lento oli kokolailla samanlaista "vikurointia tuulessa" kuin edellinen lentokin. Lentoajan lähestyessä loppuaan laskeuduin alemmas ja olin kaartamassa myötätuuliosalle kun Mustang pyörähti jonkinlaiseen lattakierteen tapaiseen. Tarkemmin ei asiaa ehtinyt hahmottaa (oletan, että moottori sammui) vaan toin koneen mahalleen hiekalle. Laskutelineet olivat onneksi vielä sisällä ja muitakaan vaurioita ei tullut, mutta hiekanjyviä sain puhdistella laskutelinemekanismista jonkin aikaa. Vaihdoin Mustangiin uuden akun ja kävin lyhyen keikan ilmassa ihan sen vuoksi, ettei rysäyksestä jäisi "haamuja olkapäälle". Mustang lensi kuten ennenkin ja lasku meni hyvin kunnes toinen rengas pääsi taas  kääntymään poikittain ja kone meni nokilleen. Päätin, että Mustangin lennot on tältä aamulta paketissa.

Lensin Funtanalla jäljellä olevat kaksi akkua. Funtana on luotettava ja rauhallinen lennettävä. Kone menee sinne, minne sen haluaa menevän paitsi silloin, kun tuuli kiepauttaa sen johonkin yllättävään suuntaan. Funtanan lennoissa ei ollut sen kummempaa kommentoitavaa. Laskut onnistuivat erinomaisesti eikä yhtään telinepulttia tarvinnut vaihtaa!

Jonkinlaista tehottomuutta olin kokevinani sekä Mustangin että Funtanan lennossa edelliskesään verrattuna. Lipoakut alkavat varmaan jo ikääntyä ja joutunee tekemään jonkinlaista päätöstä sähkövehkeiden tulevaisuudesta. Joko hankin uusia akkuja tai sitten luovun sähkövehkeistä Beaveria lukuunottamatta kokonaan. Kotimatkalla mietin Mustangin laskutelineiden poistamista ja luukkujen sulkemista, jolloin koneesta tulisi kädestä heitettävä ja laskut tehtäisiin vaikkapa nurmelle. Toisaalta kone on mielettömän hauska Urkassa ja vastaavissa paikoissa, joissa on hiekkaa tai asfalttia, mutta Kuiviksella se on heitettävä ilmaan ja laskuun on tultava telineet sisällä.

Tulipa kuitenkin käytyä kentällä. Ehkä seuraavalla kerralla olisi alumiini-Beaverin vuoro päästä ulkoilemaan.

------------------------------------

 
30.5.2008

Kuivanto

+22°C

3-5 m/s N

Aurinkoista

EasyGlider 50 vetoa

Funtana 2x10min 

SÄHKÖÄ JA SYNTYMÄPÄIVIÄ KUIVANNOLLA

Kesäloman alkamista juhlistin lennättelemällä pitkästä aikaa Kuivannolla. Oma auto oli edelleen remontissa, mutta Ulla lupasi autoa lainaksi. Matizin pienet tilat tosin rajoittivat konevalintaa ja mukaan mahtui vain EasyGlider ja MiniFuntana.

Kentällä ei ollut ruuhkaa ja ilman paitaa sai lennätellä kaikessa rauhassa. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli oli välillä navakkaa. Kentällä vietettiin harvinaista tilaisuutta, kun Joni tarjosi täytekakkua ammattiin valmistumisen johdosta. Juhlavieraita olisi tietenkin voinut olla enemmänkin, mutta ainakin me paikallaolijat saimme kunnon palat kakkua!

Virittelin kumiritsan kiitoradan länsipuolelle. Hinaussuunta oli pohjoiseen, joten aurinko jäi mukavasti selän taakse. Kokeilin EG:hen tuulisen kelin vuoksi lisäpainoksi messinkistä siipiputkea, mutta koneen paino  (+200g) ja vajoamisnopeus kasvoivat liikaa, joten palasin takaisin alkuperäiseen siipiputkeen. Ensimmäisellä hinauksella tapahtui jotain ja siima kierähti siiven ympärille. Lennättelin EG:tä kuin leijaa narun päässä kunnes kumi nykäisi koneen alas. Keula halkesi hieman ja tietenkään ei ollut sähköpakissa cyanoa mukana. Niinpä paikkasin keulan lasikuituteipillä. Siipiputken vaihdon jälkeen ihmettelin toisen siivekkeen toimimattomuutta. Servovipu oli katkennut, mutta sellainen oli onneksi mukana.

Lennot EG:llä olivat keskimäärin parin minuutin luokkaa. Paras lento oli 7:55min ja sen aikana kävin parhaimmillaan aiemman kokemuksen mukaan 250-300m korkeudella. Tuollaisia lentoja oli tarkoitus saada enemmänkin! Tämän lennon jälkeen laitoin Alti2-loggerin koneeseen, mutta loputkin lennot jäivät taas sellaisiksi 1-3min pyrähdyksiksi. Laskeskelin kotimatkalla, että tein vähintään 50 vetoa ja joka kerta noudin kumin 50m päästä joten kävelyä tuli päivän aikana kilometritolkulla. Tuuli puhalteli sen verran voimakkaasti, että lennätys oli lähinnä kylkimyyryssä luovimista.

MiniFuntanalla lensin pari akullista. Ruoho oli kiitoradalla liian pitkää koneen suhteellisen pienille pyörille ja tein nousut varikon ajotieltä. Ilmassa lennokilla pärjäsi tuulessakin kohtuullisesti, mutta laskuun tultaessa epätasainen alusta ja voimakas tuuli aiheuttivat hieman kovanoloisia laskuja ja nylonpulttien katkeilemista. Jostain syystä aiemmin hyvin tasapainoinen Funtana vaati runsaasti siiveketrimmiä pyrkiessään koko ajan kallistumaan oikealle siivelleen. Pitää joskus tyynemmällä säällä tutkia asiaa tarkemmin. Siipi näyttää suoralta eikä mitään vauriota tiettävästi ole koneeseen tullut varastossakaan. Vasemmassa siivessähän on alusta asti ollut 4g painoa kärjessä.

Päivä oli kaiken kaikkiaan ihan kelpo lennätyspäivä. Liidokit ovat kivoja, mutta eivät anna samanlaista fiilistä kuin polttomoottorikoneet.

------------------------------------

 

 
5.6.2008

Kuivanto

+24°C

1-7 m/s NW

Aurinkoista

TT Cub 8x15min  

KESÄLOMAN ALKUA KUIVANNOLLA

Sain auton viimeinkin korjaamolta (vaihdelaatikkoremontti) ja lähdimme Mikan ja Maran kanssa iltapäiväksi Kuivannolle. Mukaan lähti Piperin lisäksi EasyStar, EasyGlider ja Tamiyan RC-krossari. Aurinko paistoi ja tuuli kävi pohjoisen ja lännen välimaastosta.

Virittelimme jumppakumin länsi-itä-suuntaisesti ja auttelin Maraa alkuun hinauksien kanssa ja Mika oli kuminauhan noutajana. Tuuli oli navakkaa ja nosteet harvassa. Mara lenteli muutamia vetoja, Mika huristeli Tamiyalla ja minä kasailin sillä välin EasyStarin ja Piperin lentokuntoon.

Mikan kanssa kokeiltiin EasyStaria opetuskaapelin välityksellä. Kone on hieman rauhallinen nousemaan vakiomoottorilla (Speed400) mutta liitää todella hyvin. Lennot tosin loppuivat yhteen lyhyeen kun ohjeen mukaan asennettu työntöpotkuri päätti irrota ja kadota. Indiana Jones (Legohemmo) sai vain yhden keikan lentääkseen. Mika ohjaili ihan mukavasti rauhallista konetta, vaikka saikin sillä puoliksi tahattoman silmukan aikaan. Kun mukana ei ollut sen paremmin varapotkuria kuin potkuriadapteriakaan, sain vasta kotona asennettua koneeseen uuden potkurin. Nyt se on alumiinisella potkuriadapterilla kiinni ja pitäisi pysyä.

Mikko liittyi seuraan työpäivän jälkeen ja yhdessä Maran kanssa miehet vetivät kahta EG:tä taivaalle. Tuuli oli hieman kääntynyt ja nyt hinattiin ladon nurkalta kohti luodetta. Kuminauha on taas mennyt pykimille ja yhden venytyksen aikana se napsahti keskeltä poikki. Solmin päät yhteen, jotta hinaukset pääsivät jatkumaan. Kännykameralla otettu paparazzikuva hinaustilanteesta on hieman epätarkka, mutta kuvaa päivän fiiliksiä: "käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa"... (siis Mara).

Piperilla lensin yhteensä kahdeksan tankillista. Aluksi Piperin tankkaaminen ei tahtonut onnistua. Ilmeisesti letkuissa oli jotain tukossa tai puristuksissa, koska tankkausventtiili suihki fuilit pitkin koneen kylkiä. Avasin koulingin ja puristelin letkuja, jonka jälkeen fuili alkoi liikkua. Nousut ja laskut olivat mielenkiintoisia, koska ne oli kovan tuulen vuoksi melkein pakko tehdä poikittain kiitotiehen nähden ja lähestyminen piti tehdä ojan yli matalalla lentäen. Heinä oli melkoisen pitkää ja jopa tundrapyörät upposivat lähes näkymättömiin.  Ensimmäinen nousu ja lasku jännitti kahden kuukauden tauon jälkeen, mutta yllättävän hyvin on ohjausliikkeet säilyneet selkäytimessä. Muistissa oli, miten vuosi sitten kevään ja koko Kuivannon kentän ensimmäinen Piper-lento päättyi tuulen vuoksi poikittaiseen laskuun ja laskutelineen murtumiseen. Tällä kertaa joustavat laskutelineet ja pehmeät tundrapyörät ottivat yhdessä vastaan kovemmat tärskyt. Yhdessä laskussa Piper nappasi sen verran potkurilla turpeeseen, että moottori sammui ja kone piti noutaa kiitoradalta. Mikko huomasi jossain vaiheessa, että toinen siipipultti oli katkennut ja vaihdoimme uudet siipipultit tilalle. Ilmeisesti koneen keikkuminen kiitoradan "aalloilla" oli vanhaa ja alkuperäistä pulttia rasittanut liikaa.

Mikko yllytti kokeilemaan sivutuulilaskua kiitoradan suuntaisesti ja minähän kokeilin. Piper tuli kylkimyyryä kohti kiitorataa, mutta laskeutuminen onnistui yllättävän hyvin. Vain nurmen voimakas jarruttaminen tahtoi nostaa perää ja kone oli koko ajan vähällä mennä nokilleen. Nousu sivutuuleen on Piperillä todellinen taitolaji ja sitä en vielä mielestäni riittävästi hallitse. Kone kyllä kerää vauhtia kiitoradan suuntaisesti, jos sivarilla pitää sen suunnassaan, mutta pyörien irrotessa kentästä se kääntyy välittömästä tuuleen ellei ehdi sivari palauttaa pienemmälle kulmalle. Suurimman osan nousuista teinkin vastatuuleen kiitoradan pitkittäisten urien ylitse. Kone otti urista pari pomppua ja oli kohta ilmassa. Varsinaista puskalentämistä ja STOL-toimintaa.

Joni tuli lennättämään bensa-Beaveria ja kun moottori viimein oli lähes säädöissään Beaver lensikin ihan mallikkaasti. Pienet renkaat toimivat hyvin varikolla mutta kiitoradan nurmella ne olivat vaikeuksissa. Komea kone vaikkakin hieman raskaan oloinen.

Onnistunut iltapäivä eikä yhtään konetta rikki. EasyStarissa uusi potkuri ja Piperin streevojen päällysteet pitää korjata (repsottaa hieman irti). Toivottavasti kelejä riittää nyt, kun autokin on taas käytössä.

------------------------------------------------

 
16.6.2008

Kuivanto

+20°C

1-6 m/s S

Aurinkoista

TT Cub 5x15min  

 

JUHANNUKSEN ODOTUSTA

Juhannusviikon maanantai oli aurinkoinen, mutta kovasti tuulinen. Iltaa kohti tuulet yleensä heikkenevät ja kun loppuviikoksi luvattiin sadetta, suuntasin tuuliselle Kuivikselle TT Cubin ja Beaver OH-MVL:n kanssa. Tuuli oli vaihteeksi kiitoradan suuntainen ja viime päivien sateet olivat saaneet ruohon kasvamaan kiitettävästi pituutta. Cubin tundrapyörät olivat taas tarpeen.

Kasailin TT Cubin lentokuntoon tuulensuojassa auton takana. Tuulimittarin lukemat vaihtelivat melkein tyynestä lähes 6m/s lukemiin. Tuuli oli onneksi kohtuullisen tasaista ja suunta pysyi melkein vakiona.

Lensin Cubilla ensimmäisen tankillisen "totutuslentoa" tuulta haistellen. Cub on sen painoinen (varsinkin tundrapyörien kanssa), että tuuli ei pahemmin sitä viskele. Vasta laskuun tullessa tuulen vaikutuksen huomasi ja Piper poukkoili jonkin verran pinnan tuntumassa ja varsinkin maassa tuuli otti siipeen ja sivuperäsimeen aika voimakkaasti. Toisen tankillisen lensin nousu- ja laskuharjoitusta: ilmaan, kierros pellon päällä ja laskuun. Rullaus lähtöpaikalle ja taas ilmaan. Ruoho alkoi olla todellakin sen mittaista, että nousussa ja laskussa 150mm tundrapyörät ottivat vastaan ja kone tahtoi kaatua taas nokilleen. Lensin Cubilla kaikkiaan viisi tankillista ja lähettimen kelloon tallentui 85min tehokasta lentoaikaa tai tarkemmin moottorin käyntiaikaa.

Edellisen lennätyskerran jälkeen huomasin, että Dubron "räkäletku" oli haljennut ja tietenkään verstaalla ei ollut toista varalle. Rakensin uuden "räkäputken" laittamalla Saiton vaimentimen poistoputken päälle 10mm pätkän Dubron letkusta ja sen päälle 12mm kuparisen vesijohtoputken mutkan. Putki pysyy paikallaan sokan avulla. Moottorin ääni on melko hyvä. Putki kaartuu melko voimakkaasti oikealle ja ehkä tämä yhdessä potkurivirtauksen kanssa suuntaa öljyroiskeet pois koneesta. Ainakin pohja ja laskutelineet olivat paljon siistimmässä kunnossa kuin vasemmalle suuntaavan Dubron kanssa.

Yksi laskuista meni lievässä sivutuulessa aivan kiitoradan läntiseen reunaan ja tuulen napatessa koneeseen se kääntyi pitkän heinän puolelle ja juuttui sinne. Moottori kävi, joten koetin ajaa konetta liikkeelle. Tämä oli virhe, sillä potkuri silppusi heinää tehokkaasti ja paiskoi lehtivihreää siiven johtoreunaan, alapuolelle, runkoon ja kaikkeen mahdolliseen mikä potkuriviimaan sattui osumaan. Jouduin lopulta kuitenkin nostamaan koneen kiitoradalle ja siinä vaiheessa Cub oli jo melkein kaksivärinen: Cub-keltaisella pohjalla ruohonvihreitä koristemaalauksia! Koneen putsaamisessa edes lentokuntoon meni aikaa ja kotona on tehtävä vielä perusteellisempi puhdistus.

Kotiin lähtöä tehdessä kentälle saapuivat Mikko ja Jussi, GWS Beaverin ja kuvassa olevan kaunottaren kanssa (koneen nimeä ne nyt muista). En voinut jäädä katsomaan koneen lentoa, vaikka mieli olisi tehnyt. Saiton 125 kävi nokalla nätisti ja voimaa tuntui olevan riittävästi.

Beaveria en tänään ottanut autosta ulos lainkaan. Pienelle polttikselle pitää varata paljon tyynempi keli uudelle ensilennolle. Koneen lento-ominaisuuksista ja maakäytöksestä ei ole mitään käsitystä remontin jälkeen ja pitkä ruoho tuskin olisi auttanut vauhdin keräämisessä isoillakaan renkailla.

Ehkä Beaver lentää ensi kerralla.

-----------------------------------------------------

 
27.6.2008

Kuivanto

+14°C

1-3 m/s S

Aurinkoista

TT Cub 3x15min

Beaver 1x1min  

  

BEAVER KAPUT - OSA III

Vaimon lähdettyä töihin pakkasin TT Cubin ja polttis-Beaverin autoon ja ajoin Kuivannolle. Säätiedotus oli luvannut aamuksi tyynempää ja poutaa. Tarkoituksena lentää Beaverin ensilento remontin jälkeen ja tutustua Piperin lento-ominaisuuksiin Saiton moottorilla ja vakiokokoisilla (100mm) renkailla. Piper on Saiton asennuksen jälkeen lentänyt vain suksilla ja tundrapyörillä.

Aloitin tankkaamalla Beaverin Byronin 15% fuililla. OS 15 LA lähti uskomattoman hyvin käyntiin ja kävi hienosti hiljaisella ja pehmeällä äänellä. Kannoin Beaverin kiitoradalle, jonka lyhyeksi leikattu ruohokin oli melkein liikaa Beaverin kokoiselle koneelle. Ensimmäinen kiihdytys laipat alhaalla nosti koneen ilmaan, mutta se kaatui saman tien siivelleen ja alumiinisen laskutelineen toinen puoli pääsi vääntymään. Oikaisin telineen ja tein uuden yrityksen, joka päättyi pitkään heinikkoon. Beaver ei saanut tarpeeksi vauhtia ruohossa noustakseen ilmaan. Kun kerran olin kentällä yksin, kokeilin kovaksi polkeutuneelta varikolta saada konetta ilmaan. Beaver kiemurteli aika voimakkaasti, joten säädin sivuperäsimen liikettä pienemmäksi. Samalla muutin laippojen nousuasentoa pienemmäksi. Muutaman kerran Beaver melkein pääsi ilmaan, mutta kiitorata (varikkoalue) loppui kesken.

Kerran unohdin hehkun päälle. Hehku on kytketty korkeusperäsimen kanssa samaan kanavaan siten, että hehku menee päälle korkkarin ollessa aivan ala-asennossa. Beaver kiihdytti reippaasti, mutta korkkarin ollessa täydellä työnnöllä kaatui sitten selälleen ja sivuperäsimen yläosa murtui. Liimasin sen cyanolla paikalleen ja uusi yritys. Ei pitäisi laittaa tuollaisia "virityksiä".

Viimein Beaver nousikin siivilleen ja lensi, mutta kovasti keikkuen. Kiersin ladon takaiselle pellolle parinkymmenen metrin korkeuteen. Kone oli erittäin kiikkerä ja vaikea hallita. Unohdin vielä kaikessa kiireessä nostaa laipat ylös ja ilmeisesti tämä yhdessä alitehoisen moottorin ja mahdollisesti liian suurien ohjauspintojen liikkeiden kanssa aiheutti jälleen kerran (!) Beaverin syöksymisen kauniissa syöksykierteessä keskelle heinäpeltoa! Kone oli maassa ja hetken päästä kuului ontto rusaus. Kuvassa  näkyy lopputulos. Ensivaikutelma on, että mitään kovin vakavaa ei hajonnut. Siipi katkesi, potkuri katkesi, keula murtui, sisuskalut irtosivat paikaltaan. En ole vielä Beaveria tarkemmin avannut ja selvittänyt vaurioita, mutta todennäköistä on, että niitä on taas runsaasti. Tuskin tuosta raadosta enää konetta alan tekemään vaan puran tekniikan johonkin toiseen projektiin. Siinä mielessä harmillinen juttu, että viimeisillä kerroilla alkuperäisessä muodossaan Beaver lensi todella kauniisti. Ehkäpä joskus vielä rakennan samoilla kuvilla vielä uuden Beaverin, mutta sen paino on ehdottomasti saatava jäämään kilon tuntumaan.

Beaverin kaputin jälkeen lentelin Piperilla kolme tankillista. Tuuli kävi etelän ja lännen välistä, joten joskus nousut ja laskut tapahtuivat vastatuuleen ja toisinaan taas suoraan sivutuuleen. Kevyemmillä renkailla varustettuna Piper vaikuttaa yhtä tehokkaalta nousijalta Saiton moottorilla kuin viime kesänä Evolutionilla. Kone on keventynyt hieman ja sen huomaa nousujen lisäksi myös laskuissa. Kun tundrapyörillä Piper vajosi tasaisen varmasti vain kaasua vähentämällä, nyt tuulen vaikutus oli voimakkaampi ja laskuissa piti olla tarkkana. Muutamaa lievää pomppulaskua lukuun ottamatta kaikki laskut sujuivat kuitenkin kohtuullisen hyvin. Ruoho tosin saisi näillä renkailla olla vieläkin lyhyempää. Piper pyrki jatkuvasti maahan tullessaan puskemaan nokalleen ja korkkarilla sai pidellä perää maassa.

Matkalla sain väistellä jonkun maamiehen pellolleen viemästä lantakuormasta pudonneita kokkareita. Kotona onkin sitten edessä Beaverin tutkimisen lisäksi auton pesua...

-------------------------------

 
29.6.2008

Huruksela

+21°C

1-2 m/s S

Aurinkoista

CG Cub 4x12min

 

VESILENTOA KYMIJOELLA

Aurinkoisena sunnuntaina olimme vierailulla vävypojan perheen mökillä Hurukselassa Kymijoen mutkassa. Otin mukaan kaiken varalta kellukkeilla varustetun CG Cubin, jos vaikka sää sallisi ensimmäiset lennot vedestä. Käytössä oli kanootti ja soutuvene mahdollisten hakureissujen varalta. Tuuli kävi joen suuntaisesti ja tilaa oli sopivasti tuon kokoisen koneen lennättämiseen.

Tankkasin koneen ja käynnistin Saiton. Koneessa oleva spinnerimutteri on hieman hankalan muotoinen ja startteri nuljahtaa helposti pois paikaltaan pidempään pyöritettäessä, mutta onneksi Saito hörähti yhdellä pienellä pyöräytyksellä käymään. Moottori kävi hieman rikkaalla, mutta varmasti.

Laskin vesiperäsimet alas, nostin koneen laiturilta jokeen ja huomasin saman tien ensimmäisen eron aiempiin lennätyskokemuksiin: tyhjäkäynnilläkin Piper lähti liikkeelle vedessä ja lennättäjän on oltava heti valmis ohjaamaan konetta. Rullailin (jos tälläistä termiä voi käyttää) laiturin lähettyvillä edestakaisin ja koetin saada tuntumaa ohjattavuuteen vedessä. Vaikka molemmissa kellukkeissa vesiperäsimet olivat alhaalla, ei niiden teho tuntunut aluksi riittävältä. Kone pyrki jatkuvasti kääntymään tuuleen, mutta kun korkkarin laittoi täydelle vedolle, alkoi ohjaus toimia. Piperia voi ajella virtaavassa vedessä aivan haluttuun suuntaan ja halutulla nopeudella. Päätin kokeilla nousua.

Ohjailin koneen lähelle laituria ja suuntasin kohti tuulta. Avasin kaasua ja kellukkeet alkoivat nostaa komeaa aaltoa. Vauhti kiihtyi ja koneen hallittavuus tuntui hyvältä, joten avasin kaasun täysin auki. Tuuli ja pyörteilevä vesi saivat Piperin hieman kiemurtelemaan, mutta pääsuunnan sai pidettyä sivaria käyttelemässä. Vauhdin edelleen kiihtyessä kellukeen peräosa irtosi vedestä ja Piper kiiti vedessä kellukkeen etuosan varassa. Vajaan 100m lähtökiidon jälkeen kone nousi vedestä ja alkoi kerätä korkeutta. Ensimmäinen nousu oli onnistunut! Tässä vaiheessa tajusin, että olin unohtanut nostaa vesiperäsimet ylös ennen lähtökiitoa.

Kaartelin joen yllä turvallisessa korkeudessa. Piper lensi yhtä vakaasti kuin talvella lumelta. Jokea reunustavat metsät ja kosken alapuolella pyörteilevä vesi saivat aikaan ilmapyörteitä, jotka hieman keikuttelivat Piperia. Aurinko paistoi joen alajuoksulta päin, joten paras lennätysalue jäi käyttämättä. Piper lensi puolikaasulla ja moottorin ääni oli luonnonrauhaa kunnioittavaa hiljaista pörinää.

Laskuun tulin lyhyellä finaalilla joen virtaussuuntaan. Pienensin kaasua ja pidin korkkaria lievästi vedolla. Kellukkeiden lähes koskettaessa vettä vedin kaasun tyhjäkäynnille ja tein loppuvedon. Piper istui jokeen nätisti veden roiskahtaessa skaalamaisesti kellukkeiden alla. Laskeutuminen oli yhtä helppoa kuin talvella lumelle. Laskin vesiperäsimet alas ja ohjailin koneen kohti laituria. Rannassa oli kaislikkoa, joten rantaan asti ei voinut ajaa. Lähellä laituria sammutin koneen ja Piper liukui laiturin viereen.

Tankkasin koneen ja lähdin uudelle lennolle. Nyt muistin nostaa vesiperäsimet ylös ja nousu oli paljon vakaampaa. Laskun tein todella lyhyellä finaalilla syöksyttäen koneen pintaan. Vauhtia oli tämän vuoksi hieman liikaa ja laskusta tuli kolmen loikan lasku. Ihan nätti lasku, mutta tilaa vaadittiin enemmän.

Lensin kaikkiaan neljä tankillista ja kaikki toimi hienosti. Piperin sai joka kerta ajettua rantaan eikä noutohommiin ollut tarvetta. Nyt voi lähteä valloittamaan Suomen tuhansia järviä.

Pitänee hankkia katolle kanootti tai kumivene. Ihan van varmuuden vuoksi.

---------------------------------------

 
1.7.2008

Kuivanto

+22°C

0-1 m/s N

Aurinkoista

H9 Mustang 1x10min 

H9 MUSTANGIN ENSILENTO

Ensilentoa pukkaa melkein joka päivälle! Keli vaikutti sopivalle ja vaimo myönteiselle, joten Mikan kanssa pakattiin EasyStar ja H9 Mustang autoon ja kentälle. Ari lennätteli liidokkia ja ukkonen uhitteli Orimattilan suunnalla. Tuuli hieman kääntyili, mutta oli heikkoa ja kentän suuntaista.

Tankkasin Mustangin ja totesin taas ongelman tankin ollessa rungon sisällä piilossa - on pakko tankata kunnes änkkäristä tulee fuilia ja sitten sitä tuleekin. Pitänee tuohon joku pinnankorkeusanturi kehittää. Saito käynnistyi ryypyn jälkeen hienosti ja rullailin koneen kiitoradalle. Tein muutamia koekiihdytyksiä ja kun löysäsin korkkarista vetoa, kone tupsahti nokalleen. Uudelleen käyntiin ja kiitoradalle. Korkkarissa ja siivekkeissä oli puolittajat päällä kun taas sivarissa oli maaohjattavuuden vuoksi koko liikerata käytössä.

Avasin kaasua ja kiihdytin kohti pohjoista ilman laippoja. Mustangin vauhti kasvoi nopeasti ja kone irtosi maasta kaasun ollessa täysillä. Kone kiipesi uskomatonta vauhtia kohti korkeuksia ja nousun aikana vedin laskutelineet sisään. Sehän lentää!!! Siivekkeitä oli trimmattava muutama naksu oikealle ja korkkaria hieman työnnölle, mutta muutoin kone lensi esikuvamaisen hienosti. Kaartelin aluksi korkealla ja otin tuntumaa koneeseen. Nopeutta on paljon enemmän kuin Cubissa ja Mustang oli hetkessä toisessa päässä peltoa. Ari otti muutaman kuvan ja niitä varten lensin ylilentoja reilussa kymmenessä metrissä. Kun tästä avasi kaasun, kone kiipesi hävittäjän innolla taivaalle. Saiton ääni oli karhean pehmeää ja miellyttävän kuuloista. Puolella kaasulla moottori kävi hieman takellellen, mutta kävi kuitenkin.

Kokeilin laippoja molemmissa asennoissa korkealla ja totesin niiden toimivan halutulla tavalla. Mustangin lento hidastui silmin nähtävästi, mutta vakaus säilyi eikä kone pyrkinyt muuttamaan korkeuttaan olennaisesti.

Tulin laskuun laipat nousuasennossa. Mustang lähestyi kohtuullisen kovalla vauhdilla ja laskeutuminen muistutti hyvin paljon Mini Funtanaa vaikkakin suuremmassa mittakaavassa ja vakaammin. Mustang otti pienen pompun ja asettui sen jälkeen kiitoradalle. Sijainti oli sen verran laidassa, että siivenkärki osui pidempiin heiniin ja pyöräytti koneen ympäri perä menosuuntaan. Toisaalta harmi, että ainoa lasku meni näin loppuosalta pilalle, mutta toisaalta koneen laskutelineiden kestävyys tuli testattua. Fiilis oli mahtava ja Arin ottamassa kuvassa näkyy vielä lennon aiheuttaman jännityksen nostattama puna kasvoilla...

Tankkasin koneen ja käynnistin sen moottorin säätöä varten. Tyhjäkäynti ja täysi kaasu toimivat hyvin, mutta puolella kaasulla kierrokset alkoivat oudosti soutaa ja huomasin, että samalla kaikki muutkin servot liikkuivat samassa tahdissa. Puolen kaasun molemmin puolin kaikki toimi oikein, mutta juuri tietyssä kohtaa häiriö tuli esille. Häiriön ja nousevan ukkosen vuoksi päätin pakata koneen autoon ja lähdimme kohti kotia.

Hieno kone. Kunhan häiriön syy löytyy, tällä lentäminen saattaa olla nautinto!!!

---------------------------------------

 

 
7.7.2008

Kuivanto

+18°C

0-7 m/s N

Pilvipoutaa

H9 Mustang 6x10min 

 

NAUTISKELUA MUSTANGILLA

Mustangin vastariksi vaihtui viikon aikana JR RS77S ja puolella kaasulla kiusanneet häiriöt poistuivat saman tien. Konetta oli päästävä kokeilemaan käytännössä. Kentälle osui myös Koikkis, joten pistimme grillijuhlat pystyyn ja lennättelimme siinä samalla.

Ensimmäisellä lennolla tuuli puhalsi pohjoisesta 3m/s, mutta sillä ei tuntunut olevan Mustangiin mitään vaikutusta. Lyhyeksi leikatulta kiitoradalta Mustang nousi ripeästi taivaalle ja pilvinen taivas mahdollisti kiertelyn kentän joka puolella ilman pelkoa auringon häikäisystä. Kokeilin silmukoita, vaakakierteitä, pystykierteitä, puolikkaita kuubalaisia ja selkälentoa. Nousin korkealle, syöksyin alas pellon päälle 5-10m korkeuteen ja siitä takaisin taivaalle kaasu täysin auki. Mustang taipui kaikkiin liikkeisiin vakaan ja varman oloisesti ja rauhallisesti. Saiton teho takaa melkoisen riittävän nousukyvyn ja tänään sitä pääsin kunnolla kokeilemaan. Laskuun tulin alkuun ilman laippoja kohtuullisen suurella nopeudella. Lasku oli pehmeä, mutta kiitoradalla konetta kääntäessä se tupsahti nokilleen ja sammui.

Tankkauksen jälkeen moottoriin kehittyi nestelukko ja pyörittelin Saitoa hetken käsipelillä takaperin. Rullatessa laitoin korkkariin täyden liikeradan ja pidin korkkarin täydellä vedolla kiitoradalle rullatessa. Ennen liikkeelle lähtöä laitoin korkkarin puolittajan päälle. Aluksi korkkari on pidettävä täydellä vedolla ettei Mustang kaadu nokalleen ja vauhdin kasvaessa vetoa on vähennettävä, ettei kone pyri sakkausnopeudella ilmaan. Nousu onnistui hyvin ja lentelin muutamia nousuja ja laskuja. Huomasin, että koneen tultua maahan ja vauhdin pysähdyttyä on korkkarin puolittaja otettava pois päältä ja veto oltava täysillä, jotta rullaaminen myötätuuleen onnistuu kaatumatta nokilleen.

Kokeilin laippoja ilmassa ja molemmissa asennoissaan (30 astetta ja 80 astetta) ne pyrkivät nostamaan koneen nokkaa. Nostaminen tapahtuu kuitenkin rauhallisesti ja toisaalta kaasun pienentäminen vähentää nousupyrkimystä. Tyhjäkäynnillä laippojen ollessa täysin alhaalla (80 astetta) kone vajoaa melko tarkasti laskeutumisasennossa hitaalla nopeudella. Lievää sivusuuntaista vaappumista on havaittavissa pienellä nopeudella laippojen ollessa alhaalla, mutta mitään huolestuttavaa ei tullut esille.

Kokeilin nousua laipat 30 asteen nousuasennossa.  Se lyhensi lähtökiitoa huomattavasti ja samalla koneen kiihtdytyksen aikainen maakäytös parani. Laskuun tulin täydellä laipalla (80 astetta) ja lähestymisnopeus oli verrattavissa Piper Cubin lähestymisnopeuteen. Koneen vakaus heikkeni juuri sen verran, että tuulessa oli nähtävissä skaalamaisen lievää vaappumista. Tyhjäkäynnilläkin Mustang tuli kuin juna eikä pelättyä siivelle kaatumista ollut havaittavissa.

Mustangilla on hieno lentää ja koettaa "matkia" Duxfordissa nähtyjä laajoja lentokuvioita. Laskuun tullessa laskutelineet pudotetaan alas myötätuuliosalla ja finaaliin tullessa lasketaan laipat alas.

Tämä on todella hieno ja hyvin lennettävä kone! Kerhon piirissä voisi olla useampikin tämän kokoluokan sotalintu polttomoottorilla!!!

-------------------------

 

 
13.7.2008

Kuivanto

+21°C

2-6 m/s SW

Pilvipoutaa

H9 Mustang 3x10min 

 

LASKUTELINESERVON KUOLEMA

Lähdimme sunnuntai-aamuna vävypojan kanssa lennättämään Mustangia Kuivannolle. Paikalla oli aamuvirkkuina Mikko poikansa kanssa ja seurailimme alkajaisiksi Mikon ja Tacon ensimmäistä yhteistä lentoa. Tuuli oli kovin pyörteistä ja puuskaista, vaikkei varsin voimakasta muuten ollutkaan.

Tankkasin Mustangin ja rullasin kiitoradalle. Hannes videoi kun kiihdytin Mustangin vauhtiin ja vedin sen taivaalle. Nostin laipat ylös ja sen jälkeen olivat nostovuorossa laskutelineet, mutta nepä eivät nousseetkaan kuin puoleen väliin j jäivät siihen. Laskin telineet alas ja yritin uudelleen, mutta telineet eivät nousseet kunnolla ja huolestutti, tulevatko ne myöskään kunnolla alas. Toin Mustangin laskuun ja kaikeksi onneksi telineet pysyivät alhaalla kuten pitikin. Kokeilimme laskutelineitä maassa ja vika selvisi nopeasti: Bluebird BMS-705 -voimaservon rattaat olivat antautuneet ja löivät tietyssä kohdassa tyhjää. Siinäpä onkin mainio servo: voimaservo, jolle luvataan vääntöä 6.1kg/cm ja mokoma hajoaa ilmassa telineitä nostettaessa! Jouduin lentelemään loput lennot telineet alhaalla ja se harmitti aika tavalla. Hannes kuvasi kaiken ja kerrankin olisi ollut tilaisuus saada videokuvaa koneesta, joka ei näytä siltä kuin koko ajan oltaisiin laskuun tulossa. Alhaalla olevat telineet jarruttivat muutenkin menoa tuntuvasti eikä lennättelyyn saanut oikein kunnon fiilistä.

Toisella lennolla tulin laskuun laipat alhaalla ja koneen ollessa maassa oli ilmeisesti tarkoitus joko nostaa laipat tai ottaa korkkarin puolittajat pois päältä. Jostain syystä napsautin kuitenkin laskutelineet sisään ja Mustang teki komean mahalaskun nurmelle. Onneksi ilman vaurioita. Tankatessa huomasin, että toisen puolen feikkipakoputket olivat kadonneet ruuveineen ja toinenkin puoli oli osittain irti. Kiinnittelin osat kenttäolosuhteisiin nähden tyydyttävästi ja lähdin kolmannelle lennolle.

Nousussa sivutuuli nappasi Mustanginoikeaan siipeen ja kone kaatui kyljelleen vasemman siivenkärjen ollessa alle puolen metrin korkeudessa. Hetken ajan oli epäuskoinen olo: tähänkö se nyt sitten päättyy. Työnsin kaasun täysin auki ja siivekesauvan oikeaan laitaan, jolloin Mustang oikeni ja jatkoi nousuaan. Heikommalla moottorilla tuloksena olisi ollut komea kaputti, mutta Saito jaksoi vetää Mustangin hienosti taivaalle. Lensimme Mikon ArisingStarin kanssa matalia ohilentoja. Oli hienoa tuoda Mustang myötätuuleen syöksyssä alle 5m korkeuteen täydellä kaasulla, lentää pellon päällä ja vetää kone korkeuksiin. Laskutelineet olivat tietenkin koko ajan alhaalla... Viimeiseen laskuun tullessa tein pienen arviointivirheen ja laskeuduin puoli metriä kentän sivuun apilikkoon. Ja tietenkin Hannes kuvasi kaiken.

Katselin Hanneksen kuvaamat videot ja kunhan saan ne muunnetuksi MP4:stä AVI:ksi, teen koosteen lennoista kotisivuille. Tuleva viikko menee leireillessä, joten korjaushommat jää hamaan tulevaisuuteen. Tilasin Sabesta uuden metallirattaisen ja kuulalaakeroidun Bluebird BMS-136MG -laskutelineservon. Feikkipakoputket on askarreltava vaikka muoviputkesta pelkästään näön vuoksi ja koulingin kiinnitysruuveja vahvistettava.

-----------------------------------

 

 
24.7.2008

Kuivanto

+24°C

3-5 m/s NW

Puolipilvistä

H9 Mustang 6x10min

 

GWS BEAVERIN TRIMMILENTO

Ensimmäinen hieman tyynempi ja kuivempi päivä tällä viikolla, joten suunta kohti Kuivantoa. Mukaan otin Mustangin ja tilaustyönä tekemäni GWS Beaverin, jolle oli tarkoitus lentää trimmilento. Tuuli oli lähes kentän suuntainen ja paarmat pörräsivät kilpaa moottorien kanssa.

Lensin GWS Beaverilla trimmilennon, mutta tuuli oli pienelle vakiomoottoriselle koneelle aika kovaa. Sen verran sain tuntumaa, että Beaver on lentokelpoinen yksilö ja saattaa vaatia hieman painoa nokalle. Täytyy vielä tyynemmällä kelillä kokeilla uudelleen ja sitten saa Harri hakea koneensa käyttöön. Koneessa on vakiotekniikka ja siivessä muutama aste v-kulmaa, mutta lisäksi siinä on siivekkeet.

Kentällä oli Petri lennättämässä 1/4 Piper Cubia. Moottorin kanssa oli pientä ongelmaa, mutta kun Piper viimein nousi ilmaan, se lensi todella skaalamaisen hienosti. En ole ennen nähnyt ja kuullut SC:n nelaria ja yllätyin myönteisesti sen äänestä. Tuollainen Piper voisi olla hyvä vaihtoehto seuraavaksi isommaksi koneeksi.

Mustangilla lensin yhteensä kuusi tankillista. Laskutelineet toimivat hienosti ja oli ilo ajaa koneella tällä kertaa telineet sisällä. Ensimmäinen lasku meni pitkäksi ja kone tupsahti lopulta nokilleen lähes kiitoradan päähän. Mustang on yllättävän painava kannettava kentän toisesta päästä...Tankkasin Mussen ja yritin käyntiin, mutta Saito ei inahtanutkaan. Vika löytyi viimein tyhjästä hehkuakusta: olin laittanut väärän hehkuakun koneeseen ja siinä riitti virtaa juuri yhteen starttiin. Täyden hehkuakun myötä moottori alkoi taas käydä ja lennot jatkuivat.

Nousussa käytin puolikasta laippaa ja laskussa samoin paitsi yhdellä kertaa, jolloin tulin täysin tyyneen kenttään laipat kokonaan alhaalla. Laskukierroksella pudotan laskutelineet alas myötätuuliosalla, josta kaarran perusosan kautta suhteellisen korkeaan finaaliin. Finaalissa pudotan kaasun lähes tyhjäkäynnille ja kun vauhti on hieman hidastunut, lasken laippoja tarvittavan määrän. Mustang vajoaa laippojen kanssa varsin nopeasti ja loppuvedon kanssa saa olla hieman tarkkana. Liian aikainen veto vie laskun pitkäksi ja liian myöhäinen aiheuttaa pompun.  Kaiken kaikkiaan Mustang on lähes yhtä helppo laskeutua kuin Piper Cub.

Kokeilin taas erilaisia temppuja ja nyt uskalsin korkealta aloittaa lyhyen syöksykierteen. Mustang oikeni siitäkin helposti ja ohjattavuus muistuttaa hyvin paljon Efliten Mini-Funtanaa. Muutamia kertoja tein pienellä kaasulla ylilennon 2-3m korkeudessa. Kentän päässä työnsin kaasun auki ja Mustang kiipesi korkeuksiin.

Viimeiseltä lennolta tullessa ihmettelin vapisevaa siivekettä ja tarkempi tutkiminen osoitti, että siivekkeen nylonlinkin tappi oli katkennut. Ennen lentoa se oli ehjä, koska siivekkeet toimivat, mutta menikö se lennossa vai laskussa (joka oli pehmeä), se jää arvoitukseksi. Täytyy tilata uudet metalliset linkin kaikkiin ohjainpintoihin.

Mustang sai siis viime kerran jälkeen uuden laskutelineservon: Futaba FPS136G. Yllätys tämän servon kanssa oli, että liikerata on vain laidasta laitaan 180 astetta, ei mitään väliasentoja. Tein uudet työntötangot laskutelineille ja nyt ne toimivat todella hyvin.

------------------------------------------

 

 
25.7.2008

Kuivanto

+25°C

2-5 m/s N

Aurinkoista

H9 Mustang 8x10min

TT Cub  3x15min

 

PIPER CUBIT KUIVANNOLLA

Taas on herkkua: toinen päivä peräkkäin Kuivannolla. Mustangiin vaihdoin eilen uuden nylonlinkin (metalliset on vasta hankinnassa) ja toiseksi koneeksi nappasin mukaan TT Cubin.  Tuuli oli kohtuullisen kovaa, mutta tasaista ja kävi tarkalleen kiitoradan suunnassa. Matkalla parvi kurkia lensi puljaa auton vierellä ja se ilmeisesti lupaili hyvää lentopäivää.  Päivän pääasia oli lentää ensilento Mikon viime talven aikana rakentamalla samanlaisella Carl Goldberg Cubilla kuin oma kellukekoneeni.

Mikon kasatessa omaa Cubiaan lensin TT Cubilla useampia nousuja ja laskuja samalla haistellen tuulen vaikutusta. Nousuissa ei vastatuuli haitannut, mutta laskuissa Cubia sai pakottaa maahan. Mielestäni ihan kelpo keli uuden Cubin ensilennolle.

Mikko sai moottorin käymään ja tarkisteli säädöt kohdalleen. Sain ohjaimen käteeni ja rullasin koneen kiitoradalle. Viimeiset tarkistukset ja kaasu auki. Cub kiihdytti, nosti hieman perää ja kohosi varman oloisesti taivaalle. Lensin koneen "kolmen virheen korkeuteen" ja aloin säätää trimmejä. Cub oli tankki täynnä keulapainoinen, joten korkkaritrimmiä sai laittaa vedolle kohtuullisen paljon. Siiveke- ja sivaritrimmit vaativat hieman korjausta ja sain Cubin lentämään suoraan. Lentelin loivia kaartoja ja kokeilin sakkausta - hienosti ja rauhallisesti suoraan eteen! Toin Cubin laskuun ja sekin onnistui äänettömien aplodien arvoisesti. Mikon ohjaimessa oli tuntuvasti lyhyemmät tikut kuin omassa pizzalaatikossani ja ohjaus tuntui sen vuoksi paljon herkemmältä. Kaiken kaikkiaan Mikko on rakentanut kelpo Cubin, jonka lennätys on samanlainen nautinto kuin oman kelluke-Cubinkin. Vielä kun spinneri vaihtuu spinnerimutteriin...ja kone saa tunnukset erottuakseen muista.

Lentelin pari tankillista omalla Cubilla samalla kun Mikko pörräsi omallaan. Melkein kuin olisi ollut jollain Cub-harrastajien leirillä. Pitäisiköhän joskus kerätä yhteen kaikki kerhon (ja muutkin tuttujen) Cubit ja lentää yhteispuljaa. Ilman suurempaa laskemista löytyisi helposti enemmän kuin puolenkymmentä konetta...

Tuulen edelleen voimistuessa Mikko vaihtoi ArisingStariin ja minä vaihdoin Mustangiin, jonka lennättämisestä nauttii kerta kerralta enemmän ja kone tuntuu olevan täysin immuuni tuulelle. Mustang oikein houkuttaa kokeilemaan kaikkea sitä, mitä ei ole ennen osannut tai uskaltanut tehdä. Tässä koneessa tuntuu olevan kaikki kohdallaan ja se hieman pelottaa - yleensä oikein hyvät koneet ovat tulleet jossain vaiheessa pahasti tonttiin...

Ari sai napattua Mustangista ensimmäisen kunnollisen lentokuvan. Musse on sen verran nopea, että matalalla ja lähellä lennettäessä kamera ei tahdo ehtiä tarkentaa. Lentelin sakkausnopeudella viidessä metrissä useamman ohilennon ja niinpä Ari saikin ihan mainion otoksen aikaan. Kuvassa minua häiritsee tuo kannuspyörä, jota oikeassa Mustangissa ei ole näkyvissä. Pitäisiköhän talven aikana rakentaa kannuspyörä kuitenkin sisäänmeneväksi runkoon oikealle paikalle? Robartin mekanismi olisi verstaalla valmiina.

Mustang savuttaa puolella kaasulla aika tavalla, mutta seoksen laihentaminen aiheuttaa täydellä kaasulla käynnin selvää huononemista. Lentoajat (12min/tankillinen) ovat toisaalta ihan asiallisia ja mieleen tulikin selvittää, vaikuttaisiko ylösalaisin oleva moottori tuohon savuttamiseen. Tehoja Saitossa on nykyisillä säädöillä enemmän kuin tarpeeksi ja lennokin nousukyky MA 14x8 S-2 -huiskalla on erinomainen. Pari kertaa Saito sammui laskussa heti koneen ollessa maassa ja tyhjäkäynti tuntui sen verran pieneltä, että lisäsin pari naksua trimmillä. Pitänee avata koulinki ja tarkistaa, että kaikki on kunnossa ja samalla säätää venttiilit.

Tätä Mustangiahan myydään yhdessä Evolution .40 -moottorin kanssa ja sillä koneella tämä on kyllä ihan traineriksi sopiva, mutta tehoja ei ole kovin ihmeelliseen pyöritykseen. Kunnon "puistohäätäjän" tästä saa tälläaisellä Saiton .82 kokoisella moottorilla.

Kimmo ja Lassi saapuivat kentälle mukanaan TT Zero, GWS Moth ja Cap232. Koneet lensivät hienosti kummankin käskeminä, mutta erityisesti Lassin hienot esitykset jäivät mieleen.

Lopuksi lensin uuden trimmilennon Harrin Beaverilla. Nyt akkuna oli GWS 2s 2200mAh ja tällä akulla Beaver lensi todella hyvin. Ainoastaan GWS 480Li -nopari hieman pätki ja tilasin Mikolta hyväksi tunnetun Dymond Lipo Advantagen. Siivekkeet vakiotekniikalla ja v-kulmaisella siivellä eivät todellakaan riitä ohjaukseen, mutta niillä saa kaarroksista todellakin tyylikkäämmät kuin pelkällä sivuperäsimellä.

Illalla punoitti naama, kädet ja pohkeet. Täydellinen päivä siis - eikä yhtään konetta rikki!

-----------------------------------------

 

 
30.7.2008

Kuivanto

+23°C

0-5 m/s N

Puolipilvistä

H9 Mustang 3x10min

TT Cub  4x15min

Beaver FHB 1x20min

 

MONIPUOLINEN LENTOPÄIVÄ

Aamulla varhain suuntasin Kuivannolle mukana Mustang, TT Piper, Beaver FHB ja GWS Beaver, jota Harri oli tulossa noutamaan. Taivaalla oli ohutta yläpilveä ja sekä tuulipussi että radion silkkinauha roikkuivat täysin joutilaina. Entistä suuremmat kurkiparvet lentelivät peltojen yllä.

Aloittelin lennättelyn depronrakenteisella alumiini-Beaverilla. Sillä samalla, jolla pari vuotta sitten voitin Malli-Expon ykkössijan. Kiinnitin akun ja rullasin kiitoradalle. Laskin laipat nousuasentoon ja kiihdytin Beaverin taivaalle. Tyynessä kelissä oli hienoa ajella pitkiä siivuja avaralla pellolla. Tein pari välilaskua laipat alhaalla, mutta muutoin vain kuuntelin aamun hiljaisuutta ja lentelin. Beaver lensi tyynessä aamussa niin vakaasti, että saatoin kaivaa kameran esiin ja antaa koneen lentää ohitse itse samalla kuvaten. Kameran zoomi ei aivan riittänyt ja lentokuva on cropattu suuremmasta otoksesta.

Lento meni erittäin hienosti siihen saakka, että radion kello alkoi hälyttää akun loppumista. Ajattelin tehdä vielä yhden kaarron pellon takareunan kautta ja silloin moottori otti ja sammui. Koetin kääntää liitävää konetta kohti kiitorataa ja saada korkeuden riittämään kiitoradalle asti, mutta se oli virhe, sillä kone sakkasi parissa metrissä ja putosi nokalleen heinäpeltoon. Tuliseinän kiinnikkeet ja tuulilasin kehys murtuivat. Moottoripukki taipui ja toinen siivenkiinnitysruuvi katkesi. Beaver on onneksi helposti korjattavissa, mutta harmitti silti mielettömästi, kun tyhmyyttään menin rikkomaan koneen, jota ei ole koskaan kaputoitu. Ja tietenkin se lensi niin hyvin...ja olisi ollut hienoa lentää vielä pari akullista tyynessä kesäaamussa.

Tankkasin Piperin ja lensin edelleen täysin tyynessä kelissä tankillisen. Koneen trimmit oli hyvä tarkistaa, kun kerrankin tuulen vaikutus oli olematon. Piper lensi hienosti, mutta nousussa huomasin voimakkaampaa kiemurtelemista täysin tyynessä kelissä kuin mitä tapahtuu kovemmassa vastatuulessa. Tämän sai kompensoitua tekemällä nousut täydellä kaasulla normaalin puolikaasutyylittelyn sijasta. Toisella tankillisella alkoi puolikaasu soutaa ja ensimmäistä kertaa Saito sammui ilmassa. Piper liiteli onneksi aivan eri tavalla kuin Beaver ja kaarroin kiitoradalle laskuun. Tarkistin letkut ja moottorin yleensä, mutta en löytänyt mitään poikkeavaa. Säätelin pääneulaa ja huomasin, että puolikaasulla moottori kävi paremmin hieman laihemmalla, mutta näin säädettynä se sammui täydellä kaasulla. Hain neulalle "kultaisen keskitien" ja sen jälkeen Saito kävikin taas hienosti. Suoralla fuililla joutunee olemaan hieman tarkempana säätöjen kanssa.

Tuulen alkaessa voimistua vaihdoin Piperin Mustangiin ja lentelin sillä kaikkiaan kolme tankillista. Nousuissa ei sivutuuli haitannut, mutta laskuissa pyörteet kiusasivat ja Mustang tahtoi kallistua toiselle siivelle juuri ennen maakosketusta. Pari laskua olivat hieman sen näköisiä kuin ilmatorjunta olisi vioittanut konetta valvontaretkellä. Positiivista näissä hieman kovemmissa laskuissa oli, että sisään menevät telineet kestivät ne ongelmitta. Yhden laskun sain sentään onnistumaan aplodien arvoisesti, mutta sen teinkin suoraan vastatuuleen. Taivaalla ei tuulesta eikä sen suunnasta ollut haittaa ja jälleen jaksoin hämmästellä Mustangin nousukykyä. Moottorin käynnistyksessä täytyy muistaa tarkistaa, ettei nestelukkoa ole päässyt muodostumaan joko väkivaltaisen sammumisen tai pitkän seisonnan aikana. Sivutuulta on myös syytä välttää, ellei ole erityisiä haluja korjaustöihin.

 

 

Laskussa ja nousussa käytän laippoja vastatuulessa vai puolet. Vielä ei ole päässyt kunnolla kokeilemaan täysiä laippoja tuulettomassa kelissä. Laippojen vaikutus on valtava ja sen huomaa lentonopeudessa. Myös laskutelineiden alaslaskeminen hidastaa lentoa selvästi.

 

 

Lopuksi lensin vielä pari tankillista Piperilla. Lensimme Timpan Piperin kanssa jonkinlaista puljaakin, mutta oma kone oli varsin mitättömän kokoinen Timpan 1:3 Piperin rinnalla. Siinä on hieno kone ja lentää upeasti! Ehkä jonain päivänä tuollainenkin mahtuu varastoon... omaan koneeseen pitäisi vaan saada nelitahtimoottori.

Harri oli hakemassa Beaveriaan ja lensimme sillä yhden lyhyen lennon tuulen ollessa kohtuullinen. Nostalginen GWS-vaihteen pörinä toi paikalle kokoontuneelle joukolle mieleen kaukaiset päivät Niinitien ja Urkan kentillä. Kaikki oli silloin niin uutta, pientä,  helppoa ja siistiä... Harri oli koneeseen tyytyväinen ja Beaverit vaihtoivat omistajaa - GWS Beaver Harrille ja Airsail Beaver mulle. Siinäpä talveksi iltapuhdetta.

Harri napsi koko joukon kuvia, joten tällä kertaa sitä materiaaliakin on normaalia enemmän.

---------------------------------------------------

 

2.8.2008

Kuivanto

+23°C

0-1 m/s S/N

Puolipilvistä

H9 Mustang 2x10min

EasyStar 1x10min

  

PINNAA PALAUTTAMASSA

Oman taajuuden pinna (=pyykkipoika) unohtui radion antenniin viime reissulla ja kun sitä lähtee Kuivannolle saakka palauttamaan, on pakko vähintään testata, että radiot myös toimivat mainitulla taajuudella. Mustang ja Mikan EasyStar oli tätä tarkoitusta varten mukana. Matkalta nappasimme papan kyytiin touhua seurailemaan. Kentällä oli kourallinen kavereita ajamassa polttiskoptereita.

Lensin Mustangilla tankillisen. Tuuli kääntyili pohjoisen ja etelän välillä ja ensimmäisen nousun jouduin tekemään etelään vasten aurinkoa. Pelkät aurinkolasit ei siinä tilanteessa riitä ja Ransun Hendonista tuoma Mustang-lippis oli harrastusväline paikallaan! Kiertelin eteläpuolen alueita kopterimiesten lennellessä pohjoispuolella. Laskuun tulin samasta suunnasta kuin minne nousin - tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja niinpä laskuun tultiin auringosta. Lasku onnistui hyvin ja rullasin Mustangin varikolle.

Mukana oli myös EasyStar, Futaban radiopari opetuskaapelilla ja Lego-pölynimurikauppias pilotiksi. Mikan kanssa oli tarkoitus harjoitella ES:n lennätystä uudella potkurilla. Edellisellä kerrallahan homma tyssäsi siihen, että ropeli lensi jonnekin päin heinäpeltoa, mutta nyt oli kunnon potkuriadapteri ja täyteen ladattu akku, joten lentoaikaa pitäisi tulla tuntuvasti enemmän. Akkua kiinni laitettaessa servot alkoivat vispata hervottomasti ja kun tutkailin syytä se selvisi varsin pian: Futabassa oli paikallaan Maran kide ja EasyStarissa taas puolestaan oli oman taajuuteni kide. Ja pussillinen vaihtokiteitä oli olemassa sähköpakissa, joka oli tietenkin kotona! Kellään muullakaan ei ollut kiteitä mukana, joten koetimme lennellä Graupnerin ohjaimella. Seisoin Mikan takana ja ohjasin koneen riittävän korkealle, jonka jälkeen annoin Mikan jatkaa ohjaamista. Juttu ei oikein luontevasti toiminut ja sekä Mika että minä kyllästyimme pian koko puuhaan. Lentelin vielä jonkin aikaa EasyStarilla (pölynimurikauppias etsi asiakkaita heinäpellolta) ja mielestäni se ei hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta ole läheskään niin hyvä ensilennokki kuin GWS Beaver. Myönteistä ES:ssä on luonnollisesti sen kestävyys ja koko, mutta muuten se tuntuu lentelevän jotenkin lennättäjän antamia ohjeita mukaillen. Varsinkin sivuperäsimen vaikutus on turhan vaatimatonta. Täytyy jossain vaiheessa ajan kanssa tutkia, mitä tuolle voisi tehdä. Tulevat Easystarin kideongelmat jo  ratkaisin ostamalla Ismolta Coronan syntikkavastarin.

Lopuksi lensin vielä tankillisen Mustangilla ja sitten oli aika lähteä kotiin. Nyt muistin jättää pinnankin kerhotalon seinään. Kotimatkalla yhytin keskenään radion myyjän ja ostajan , joten jälleen on yksi onnellinen pizzalaatikkoradion omistaja lisää.

------------------------------------------

 

 
6.8.2008

Kuivanto

+19°C

0-4 m/s N

Pilvistä

H9 Mustang 1x10min

BH Cub 3x10min 

BH CUBIN ENSILENTO

Ensimmäinen työpäivä takana. Töiden jälkeen ajoin Kuivannolle testaamaan Mustangin metallilinkkejä ja tekemään BH Cubin ensilennon. Matkalla törmäsin eksyneeseen ratsastajaseurueeseen, jolle osasin onneksi neuvoa tien eteenpäin kohti majapaikkaansa. Tuulipussi roikkui suuren osan ajasta, mutta välillä tuuli nousi kohtuullisen kovaksikin. Kiitorata oli edellispäivänä leikattu erinomaiseen kuntoon ja odotin mielenkiinnolla, saanko ripustaa BH Cubin potkurin hiilikuitulapojen jatkeeksi vai en...

 

Tankkasin ensin Mustangin. Vaihdoin viikonloppuna siihen metalliset jousilinkit yhden nylonisen siivekelinkin petettyä ja huolellisista mittauksista huolimatta jäi mieltä askarruttamaan, ovatko trimmit kuitenkaan aivan kohdallaan. Käynnistin Saiton, rullasin kiitoradalle ja kiihdytin Mustangin vauhtiin. Kone ei noussutkaan normaalilla tavalla nopeasti vaan otti korkeutta skaalamaisen rauhallisesti. Tajusin, että olin jättänyt laipat alas ja vaikutus oli kouriintuntuva. Jatkossa kannattaa muistaa, että lyhyeltä nurmelta vastatuuleen noustaan ilman laippoja! Lennossa Mustang pyrki hieman nousemaan ja kallistumaan oikealle sekä kaartamaan jonnekin päin. Muutamia trimmin naksauksia ja kaikki oli samassa kunnossa kuin ennen linkkien vaihtoa. Siiveketrimmi jopa siirtyi lähemmäs nolla-asentoa. Lensin tankillisen odottaen perässäni ratsastaneen joukkion poistumista Hiisiön puolen metsän suojaan ja toin koneen puolilla laipoilla laskuun. Lyhyellä nurmella vauhtia riitti maassa huomattavasti pidemmälle kuin aiemmin ja sain aika tovin rullailla konetta takaisin varikolle.

Tankkasin remontista valmistuneen Black Horsen Piper Cubin. Saitoa sai hetken pyörittää startterilla kunnes se pamahti käyntiin. Moottorin tyhjäkäynnissä on ollut hieman ongelmia, mutta nyt kaikki toimi hyvin. Rullasin kiitoradalle ja kiihdytin Piperin vastatuuleen puolella kaasulla. Kone kampesi ensin oikealle ja kun kannus irtosi, vaihtui suunta vasemmalle. Kevyt veto korkkarista ja Piper nousi huojuen taivaalle. Nostin koneen turvalliseen korkeuteen ja aloitin testit. Korkkariin tarvittiin hieman työntöä, siivekkeitä piti korjata hieman oikealle ja sivaria johonkin suuntaan. Kun trimmit olivat kohdallaan, Piper lensi suoraan ja kohtuullisen vakaasti. Ohjainliikkeet tuntuivat voimakkaasti koneen lennossa vaikka puolittajat päällä oli vain 40% (sivarilla 50%) liikeradasta käytössä. Kokeilin sakkausta ja totesin tavanneeni ensimmäisen Piper Cubin, joka sakkaa ensin eteen, kääntyy siitä vasemmalle siivelleen ja kiepahtaa syöksykierteeseen! Onneksi kaasun lisäyksellä ja sivarin korjausliikkeellä kierre oikeni nopeasti. Pitää vain muistaa, ettei laskukaartoon vasemman kautta tule liian hitaalla nopeudella, kuten joskus Beaverilla tuli tehtyä...

Laskun tullessa pudotin kierrokset lähes tyhjäkäynnille ja Piper lähestyi hyvässä kulmassa kenttää. Tein loppuvedon totuttuun tapaan ja kone olikin takaisin ilmassa! Korkkarin vaikutus oli suurempi kuin odotin. Toinen yritys päättyi nätisti kentälle vaikka vauhtia pienellä ja painavalla koneella olikin enemmän kuin Pipereilla yleensä. Laskutelineet joustivat hyvän näköisesti alla ja koneen laskeutuminen oli varsin esikuvamainen vauhtia lukuunottamatta.

Pienensin liikeradat sivarilla 40% ja korkkarilla ja siivekkeillä 30%, tankkasin koneen, oikaisin kannuspyörän ja uudelleen taivaalle. Nyt ei lähdössä ollut poukkoilua, kun kannus ja sivari vetivät samaan suuntaan. Lento oli muutenkin rauhallisempaa, joten liikeratoja pitää pienentää myös mekaanisesti. Kone ei ole kovinkaan herkkä tuulelle ja sopivasta vastatuulesta on jopa hyötyä laskuun tullessa. Lasku on muuten mielenkiintoinen varsinkin loppuvedon osalta. Lyhytrunkoinen kone on pituussuunnassa paljon kiikkerämpi kuin pidempirunkoiset sisarensa. Vaatii hieman totuttelemista.

Lentelin vielä kolmannenkin tankin ja totesin Piperin olevan ihan kelpo kone. Ei TT Cubin tai CG Cubin veroinen eikä varsinkaan aloittelijalle sopiva kone, mutta meikäläiseen makuun ihan soiva peli!

--------------------------

 
19.8.2008

Kuivanto

+19°C

2-5 m/s N

Pilvistä

BH Cub 2x10min

 

HUUSSIN TYHJENNYSTÄ JA IRTOAVIA MOOTTORIPUKKEJA

Tulevana viikonloppuna on Kuivannolla kerhon järjestämät F3J-kisat ja huussi oli tyhjennettävä mahdollisten tarpeiden varalta.  Iltapäivälle oli luvassa tunnin verran taukoa sateessa, joten suuntasin Kuivannolle kontissa saappaat, lapio, BH Cub ja H9 Mustang. Sade loppui sopivasti perillä ja pääsin kaivamaan kuoppaa salaiseen paikkaan. Kuoppaan piilotin erään saavin salaisen sisällön...

Huussihomman jälkeen laitoin BH Cubin lentokuntoon ja käynnistin Saiton, joka hörähti hyvin käymään ja kävi kohtuullisen hyvin tyhjäkäyntiä. Rullasin kiitoradalle ja kiihdytin nousuun. Märkä ruoho vastusti voimakkaasti ja kone pyrki menemään nokilleen, joten lisäsin vetoa korkkariin ja vedin Cubin ilmaan. Tuuli puhalteli melko navakasti ja pyöri jonkin verran ja se tuntui myös koneessa. Lentelin tankillisen ja totesin Cubin olevan toki kelpo kone, mutta ei todellakaan paras mahdollinen tälle kelille. Täydellä kaasulla moottori hieman köhi, joten lensin enimmäkseen puolen kaasun alapuolella. Laskuun tulin hieman sivusta puhaltavaan vastatuuleen pohjoisen suunnasta. Maassa kone pyrki kääntymään tuuleen ja en ehtinyt sivarilla korjata tarpeeksi kun heinikko pölähti - Saito sammui ja jouduin kantamaan koneen varikolle. Lennon aikana räkäletkukin oli taas kadonnut jonnekin....

Tankkasin ja testasin moottoria täydellä kaasulla. Avasin pääneulaa neljänneksen ja käynti täydellä kaasulla parani tuntuvasti. Tyhjäkäynnillä taas käynti hieman heikkeni, joten jonkinlainen kompromissi täytyy säädössä tehdä. Rullasin kiitoradalle ja kiihdyttäessä kuulin aivan kuin heikon pamauksen. Kone tuntui kuitenkin lentävän melko normaalisti, joten kaarsin takaisin kiitoradan ylle ja tarkastin silmämääräisesti ohilentävästä koneesta kaikkien ulkoisten osien kuten renkaiden olevan tallessa. Jatkoin lentämistä, mutta Cub tuntui jotenkin rauhattomalta ja tuntuma oli hieman sellainen, kuin joku ohjainpinnoista ei toimisi oikein. Lensin muutaman kierroksen ohjausta tunnustellen ja toin koneen laskuun. Lasku sujui normaalisti ja totesin kaikkien ohjainpintojen epäilyistä huolimatta toimivan normaalisti. Ajattelin kokeilla konetta uudelleen ilmaan, kun kaasua avatessa huomasin moottorin hieman liikkuvan sivusuunnassa kaasun mukaan. Rullasin varikolle, sammutin koneen ja tartuin spinneriin. Moottori heilui muutaman millin sivusuunnassa aivan liian helposti. Avasin koulingin ja syy löytyi samantien: toinen ylemmistä moottoripukin tuliseinään liittävistä kiinnitysruuveista oli poissa. Ilmeisesti joustinkumi oli pettänyt ja sen seurauksena ruuvi oli tärinän vuoksi päässyt avautumaan ja putoamaan matkasta.

Tuuli yltyi ja sadekin alkoi uhkaavasti painaa päälle, joten pakkasin Piperin autoon ja ajoin kotiin. Vaihdoin toisentyyppiset vaimenninkumit moottoripukin kiinnitykseen ja uusin räkäletkun. Katsotaan, miten nämä kestävät Saiton tärinöitä.

Harmillisen lyhyt keikka, mutta eipä näillä sateisilla keleillä paljoa pidempiin ole ollut mahdollisuutta. Ja tulihan huussi tyhjennettyä....

------------------------------------------

 
24.8.2008

Kuivanto

+16°C

2-4 m/s N

Pilvistä

BH Cub 2x10min 

KUIVANNON F3J JÄLKILENNOLLA

Kuivannolla lennettiin kaksi pitkää päivää F3J-kisaa pilvipoutaisessa säässä. Kun kilpailu oli ohi, palkinnot jaettu ja tilaisuus lennättää jonkin aikaa, alkoi tietenkin sataa tihuttaa... Kokosimme sateesta huolimatta Mikon kanssa Piper Cubit edes muutamaa tankillista varten. Yleisönä oli joukko kilpailijoita ja kerhon toimitsijoita.

Edellisen lentokerran jälkeen vaihdoin moottoripukin kiinnitysruuvit ja säädin Saiton tyhjäkäyntiruuvia laihemmalle. Moottori kävi pihamaalla tasaista tyhjäkäyntiä 2800rpm tuntumassa ja säädön jälkeen annoin sen käydä kunnes se sammui tankin tyhjentyessä.  Nyt Saito vaati ryypyn käynnistyäkseen, käynnistyi sen saatuaan ja kävikin todella nätisti! Aiempi köhiminen ja savutus oli poissa. Rullasin kiitoradalle ja kiihdytin vasten tihkusadetta. Piper nousi nätisti ja vastasi kaasuun paljon täsmällisemmin kuin aiemmin. Vaihtelevasta tuulesta huolimatta lennättäminen oli kivaa ja moottori hyrräsi pehmeästi ja hiljaisesti. Lentelin peruskaartelua ja kokeilin muutaman jyrkemmän nousun, jolloin totesin tehoa löytyvän enemmän kuin tarpeeksi. Laskuun tuonti oli hankalampaa. Kun aiemmin tyhjäkäynnillä nopeus oli suurehko, nyt koneen vauhti oli paljon pienempi ja vajoaminen nopeampaa. Jouduin antamaan kaasua ennen loppuvetoa ja lasku oli muutamasta loivasta pompusta huolimatta kohtuullisen hyvä.

Tankkauksen jälkeen lensin toisen tankillisen yhdessä Mikon kanssa. Kokeilimme nousunopeuksia ja moottorin toimintaa, joka edelleen toimi hienosti. Laskuun tullessa vajoamisnopeutta oli liikaa ja telineet joustivat Cubin alla. Potkuri osui kiitoradan pitkään heinikkoon ja moottori sammui. Laitoin moottorin käymään tarkistaakseni, että se lähtee käyntiin ja käy normaalisti, mutta sateen takia en enää lennättänyt enempää. Tyhjäkäynnin ollessa noin pienellä täytyy laskeutumista harjoitella seuraavalla kerralla, jotta löytyy tuolle moottorille sopiva kaasun asento ja lentotyhjäkäynti.

Saito on hieno moottori - sen saa säädettyä juuri niin hyvin kuin haluaa säätää.

-----------------------------------------------

 
9.9.2008

Kuivanto

+18°C

0 m/s S

Pilvistä

H9 Mustang 1x7min  

MUSTANGIN VIIMEINEN LENTO

Kuivannon F3B-kisojen lauantaipäivän päättyessä jäimme Mikon kanssa lennättämään Piperia ja Mustangia. Keli oli tyyni ja pilvinen. Yleisönä oli kilpailijoita ja kerhon toimitsijoita.

Tankkasin Mustangin ja huomasin, ettei hehkuvalo toimi. Moottori kuitenkin käynnistyi, joten uskoin hehkuledin liittimen irronneen tärinästä. Saito kävi hyvin ja rullasin Mustangin kiitoradalle. Normaalin varikon kohdalla oli kilpailijoiden autoja, joten menin kiitoradan pohjoiseen päähän ja kiihdytin Mustangin taivaalle laipat nousuasennossa. Kone nousi hienosti, vedin laskutelineet sisään ja laipat ylös. Lensin silmukoita, vaakakierteitä, matalia ohilentoja ja puolikkaita kuubalaisia. Mikko sai koneensa käymään ja liittyi seuraan. Olin tekemässä pystykäännöstä, kun alas kaartaessa koneesta katosi ohjaus. Moottori kävi kovilla kierroksilla, joten failsafe ei voinut olla päällä (moottorin olisi pitänyt sammua) ja kone tuli jyrkässä kulmassa suoraan kentän koilliskulman multaan. Ensimmäinen ajatus oli, että joku kilpailijoista oli laittanut radionsa päälle samalla taajuudella, kuin minulla. Ja pinna oli kiinni radiossani. Näin ei kuitenkaan ollut.

Jälki oli joka tapauksessa sen verran tuhoisaa, että konetta ei tuosta enää saa...

Keräilimme porukassa osat muovikassiin ja kannoimme koneen autolle. Hehkuakkua ei löytynyt mistään. Moottori oli irrallaan ja repinyt tankista sisuskalut pois. Virtakytkin oli palasina. Siipi oli katkennut kahteen osaan. Vain runko ohjaamosta taaksepäin oli ehjä. Tuho oli yhtä totaalinen kuin Beaverilla vuosia sitten.

Kentällä tehty onnettomuustutkinta ei antanut varmaa vastausta tuhon syihin. Virtakytkimelle menevästä akun Deans-liittimestä oli toinen johdin irronnut juotoksestaan. Oliko se irronnut tärinästä ja aiheuttanut ohjaamattomuuden vai oliko se irronnut törmäyksessä? Jos se oli huonosti juotettu, asia on tietysti eräässä mielessä helpotus - syy olisi selvä. Toisaalta: olen tehnyt kaikki sähköiset kytkennät ja juotokset erityisen huolella ja testannut niiden lujuuden. Onko nyt käynyt niin, että tässä on tullut huono juotos? Voiko noita olla muissakin koneissa?

Niin tai näin, niin joka tapauksessa Mustang on entinen. Saitoa tutkin sen verran, että moottori pyörii esteettä käsin pyöritettäessä. Imuventtiilin työntötangon suojaputkessa on lommo. Muuten moottori näyttää ulkoisesti ehjältä. Kaikki on luonnollisesti testattava servoja ja vastaria myöten.

Ostanko uuden Mustangin? Mieli tekisi ja vielä samanlaista. Surettaa, kun hyvin lentävä ja nautittava kone on nyt palasina. Aika näyttää, mitä teen. Tällä hetkellä vain harmittaa...

UPDATE: yhden miehen tutkijalautakunta otti kytkimelle menevän liittimen tarkemman tutkinnan alle. Deansista oli irronnut kultaus liittimestä ja jäänyt juotokseen kiinni. Juotos ei siis ole pettänyt. Se jää vielä hieman epäselväksi, onko kultauksen irtoaminen tapahtunut törmäyksessä vai onko se ollut tapahtuman aiheuttaja. Kone kuitenkin putosi ohjauskyvyttömänä ja oletettavasti jännitteettömänä, joten syy se voi hyvinkin olla. Harmillista, että parin euron laatu(?)liitin voi aiheuttaa moisen. Jatkossa poraan Deanseihin reiän, josta pujotan johtimen läpi ja juotan molemmilta puolilta.

-------------------------------------------------

 
20.9.2008

Kuivanto

+8°C

0 m/s S

Pilvistä

Funtana 2x10min   

MELKEIN HUKKAREISSU

Katselin lentopäiväkirjaa ja näytti tulevan jo kuukausi täyteen siitä, kun viimeksi olen käynyt Kuivannolla puhtaasti lennätysreissulla ja ilman mitään ongelmia. Tänään aamupäivän sää oli poutainen luvatusta sateesta huolimatta ja suuntasin Kuivannolle MiniFuntanan ja BH Cubin kanssa.

Funtana oli kokenut tekniikan muutoksen (vastari ja nopari) ja trimmilento oli enemmän kuin paikallaan. Lennokki oli myynnissä ja teki linja-automatkan ostajan luona, joka kuitenkin tuli katumapäälle ja palautti Funtanan. Toinen ostaja olisi sen ottanut, mutta hinta painui sellaisiin lukemiin, että päätin pitää koneen itse. Funtanassa olleen noparin ja vastarin Samalla kun kokosin paketoidun koneen takaisin lentokuntoon, asensin siihen H9 Mustangin kaputissa mukana olleen JR RS77S-vastarin testikäyttöön. Lensin Funtanalla kaksi akullista ja ihmettelin, miksi yleensä halusin tämän koneen myydä. Akut tosin alkavat olla parhaat päivänsä nähneitä, mutta veivät silti Funtanaa riittävän tehokkaasti. Laskuissa kone on suorastaan helppo - muistikuva vaikeasta laskeutumisesta Kuivannon nurmelle lienee harhaa?

Funtanan jälkeen kokosin BH Cubin lentokuntoon. Hehkuakkuna oli joskus Timpan Katanassa ollut 3000mAh nimh ja vastarinakkuna normaali 1100mAh nicad. Tarkistin jostain syystä liittimet erityisen huolella ennen koneen kasausta. Tankkasin Cubin ja käynnistin Saiton, joka lähti taas kuin palmun alta ja kävi tyhjäkäyntiä todella nätisti. Toiveena oli lentää 3-4 tankillista ja harjoitella muutamia kansasscalen peruskuvioita. Annoin koneelle muutaman kerran kaasua ja olin lähdössä kiitoradalle kun moottori kaasua lisättäessä yllättäen sammui. Käynnistin sen uudelleen ja sama juttu. Aivan kuin tyhjäkäynti olisi liian laihalla. Avasin koulingin yläpuolen ja säädin tyhjäkäyntineulaa hieman rikkaammalle. Sama ongelma jatkui edelleen. Avasin pari naksua myös pääneulaa ja koetin käynnistää. Saito kyllä pyöri, mutta ei käynnistynyt. Ryypytin koneen ja käynnistin jälleen ja nyt Saito pärähti käymään - ja sammui kun ryypytetty fuili loppui.

 Purin koulingin kokonaan pois (mukava homma irrottaa pääneulan jatkovarsi, ryyppyvipu ja äänenvaimennin), tarkistin letkut ja nesteiden virtaamisen, venttiilien toiminnan, vaihdoin hehkuakun ja tarkistin tulpan. Kaikesta tarkastelusta ja kokeilusta huolimatta Saito ei suostunut käynnistymään. Viimein irrotin moottorin ja pakkasin kamppeet autoon. Varikko alkoi olla melko sekaisen näköinen...

Kotona asensin Saiton testipenkkiin odottamaan aikaa parempaa, jolloin ehdin kokeilla moottoria. Jotenkin moottorin puristukset tuntuvat vähäisiltä. Moottoria saa suhteellisen kevyesti pyöriteltyä spinneristä kiinni pitäen, kun isoveli FA-82a:ta saa samalla otteella vääntää oikein olan takaa puristuksen yli. Kokeilen vielä oikein päin olevaa moottoria penkissä ja jos se ei ala käydä, puran sen ja tutkin tarkemmin.

Harmittaa suunnattomasti, kun pitkästä aikaa pääsee kunnolla kentälle ja sitten homma menee lähes täysin pieleen. Oma moka tietenkin, että otin juuri tuon Piperin mukaan enkä jotain muuta ja varsinkaan kun en ottanut mitään varakonetta matkaan. Funtanan hyvä lento oli ainoa lohtu, mutta siinäkin jäi kaivelemaan mahdolliset akkuhankinnat, jos haluaa koneesta suorituskykyisen tuulisellekin kelille.

Kotimatkalla tuli mietittyä, miksi tätä hommaa yleensä tekee kun tuntuu olevan harrastusajan löytämisen kanssa niin vaikeaa...pitäisikö viimeinkin panna piste koko touhulle, kamppeet lihoiksi ja keksiä jotain ihan muuta? Mutta mitä?

EDIT: sunnuntaina ei ollut tilaisuutta lähteä kentälle, mutta sen verran helpotti koiravahdin tehtävät, että asensin Saiton koeajopenkkiin, säädin neulat perusasetuksille ja panin moottorin käymään. Pienen säätelyn jälkeen kierroksia löytyi 2.500-11.500 ja siirsin moottorin Cubin keulalle. Pääneulaan ei tarvinnut koskea, mutta tyhjäkäyntiä piti säätää hieman laihemmalle. Saitossa tyhjäkäyntineulan säädöissä 1/8 kierrosta tekee jo suuren vaikutuksen, joten pienin muutoksi löytyi asetukset, jossa kierrosluku vaihtelee alueella 2.700-11.500. En löytänyt varsinaista syytä eiliseen toimimattomuuteen ja puristuksien vertailu antoi sen kuvan, että FA-72 ja FA-80 ovat kokolailla samanlaisia kun taas FA-82a on tuntuvasti tiukempi. Koelennolle mennään aikanaan.

Kaverit saivat taas puhuttua ympäri, ettei kamoja kannata panna myyntiin. Aurinko kuulemma osuu joskus risukasan pohjallekin...

-----------------------------------------------

 

 
23.9.2008

Kuivanto

+15°C

0-4 m/s S

Aurinkoista

BH Cub 2x10min

TT Cub 6x15min

F3J Tragi 1x5min 

 

KANSANSCALEA JA F3J:TÄ

Työpäivän päätteeksi suuntasin Kuivannolle mukana BH Cub ja TT Cub. Toiveena oli pitkästä aikaa onnistunut lennätysreissu ja hyvä mieli. Mukana oli myös eväät ja päivän aikana tulostettu kansanscalen sääntökirja.

Perillä tuuli tuntui melko voimakkaalta, mutta tuulimittari näytti lukemaksi vain 3-4m/s ja sellaisella tuulella on lennetty monet kerrat ennenkin, joten laitoin BH Cubin lentokuntoon ja käynnistin moottorin. Tällä kertaa Saito toimi jälleen kuten sen pitääkin toimia ja pysyi hyvin käynnissä. Rullailin kiitoradalle ja nousin ilmaan. Tuuli hieman keikutteli "pientä" Cubia ja varsinkin sillan kohdalla oli ihmeellistä kuoppaisuutta, mutta lentäminen tuntui kokonaisuutena hyvältä. Lensin muutaman kierroksen ja laskeuduin lisätäkseni  siivekkeiden differentiaalia ja sivuperäsimen liikerataa. Siivekkeet tuntuivat jarruttavan kaarroissa liikaa eikä sivuperäsimen liike riittänyt kompensoimaan tätä ja kaarrot olivat aika tavalla perää roikottavia. Korjauksen jälkeen nousin ilmaan ja nyt ohjaimet toimivat halutulla tavalla ja kaarroksista tuli kauniimpia. Lentelin pari tankillista pääasiassa nousuja ja laskuja, koska tämä Piper tuntuu erityisen hankalalta kiemurtelijalta maassa ollessaan ja lähestymistilanteissa. Ilmassa BH Cubilla on lennettävä suhteellisen suurella nopeudella, joten skaalakuvioiden harjoittelu ei tällä koneella ole helpointa mahdollista.

Päätin kansanscalen harjoittelua varten siirtyä hieman isompaan koneeseen ja kokosin TT Piperin ihmetellen samalla, kuinka tuo kone on jo monta vuotta palvellut lähes ongelmitta. Kabiinissa olevan tekniikan asettelusta ja rakenteesta näkee uusimpaan BH Cubiin verrattuna eron, miten rakennustapa on muutamassa vuodessa kehittynyt.

TT Cub lentää tuntuvasti hitaammin kuin BH Cub ja on paljon vakaampi ja vähemmän tuuliherkkä.  Harjoittelin useamman tankillisen aikana nousuja, laskuja ja muutamia kansanscalen lentokuvioita kuten silmukkaa, vaakalentoa, 360 asteen laskevaa kaartoa, proseduurikäännöstä ja vaakakahdeksikkoa. Pääasiassa keskityin tarkoitukselliseen liikkeen aloituksen ja lopetukseen. Lensin vaakalentoa kuvitellun tuomaripisteen eteen ja tein liikkeen mahdollisimman oikeassa kohdassa aloittaen ja päättäen sen mahdollisimman hallitusti miettien samalla liikkeen alkua ja loppua ja lennon jatkuvuutta. En ole ihan varma, lasketaanko Piper Cub taitolentokelpoiseksi vai ei, joten saatoin harjoitella vääriäkin liikkeitä, mutta tuskin se hukkaan menee. Varsinkin nousuja ja laskuja lähestymisineen harjoittelin useita kertoja ja jotkut menivät mielestäni jo melkein kohtuullisesti.

Timppa ja Juha saapuivat F3J-koneiden ja Koikkis kopterin kanssa. Tilaa riitti jokaiselle lennättää ilman rajoituksia. Päivän ainoan kaputin teki Koikkis harjoitellessaan autorotaatiolaskuja. Useamman hienosti onnistuneen laskun jälkeen taisi viimeinen kerta mennä pitkäksi. Harjoitus varmaankin jatkuu kopterikaupassa asioinnin jälkeen.

Kokeilin muutaman kerran toimia heittäjänä Juhalle ja Timpalle ja heittäminen onnistui poikien mukaan ihan kelvollisesti. Jossain vaiheessa iltaa Juhalta kävi käsky sammuttaa radio ja siirtyä Tragin puikkoihin. Juha vinssasi koneen taivaalle ja antoi sen jälkeen minulle radionsa kaulaan. Jostain kaukaa leijui muisto ensimmäisestä TT Piper Cubin lennosta Kukkasen jäällä Timpan seisoessa vieressä opastamassa koneen ohjauksessa. Nyt vieressä seisoi Juha ja antoi rauhalliseen tapaansa ohjeita. Fiilis oli hyvin samanlainen molemmissa tapauksissa. Tällä kertaa lensin joko liian lujaa tai sitten sain Tragin melkein sakkaamaan. Keskityin termiikkien metsästyksen sijasta lennättämään konetta ja loppua kohden alkoi tuntua ihan hyvältä. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen antaa Juhan hoitaa kone maahan toin Tragin laskuun 5min lennon jälkeen. Pläkä tosin jäi 150m päähän, joten kisapisteet eivät olisi päätä huimanneet. Enpä kyllä  poikien pläkälle edes koettanut, vaan tavoitteena oli saada kaverin kone mahdollisimman ehjänä alas. Laskun loppuvaiheessa koneen ohutta etusiluettia oli vaikea erottaa sen kadotessa taivaanrantaan. Pari kertaa oli pakko hieman nostaa keulaa, jotta musta siiven alapuoli paljasti koneen sijainnin. Jälkikäteen ajatellen lento oli oikein mukava kokemus. Sitähän voisi joskus vaikka kokeilla vapaana olevaa Hakkapeliittaa....

Lopuksi lensin TT Cubilla tankillisen ja koneen alkaessa hiljalleen kadota tummuvalle taivaalle toin sen laskuun ja pakkasin tavarat kotimatkalle.

Todella mukava iltapuhde kentällä. Hyvä ja rauhallinen kenttä, hyvää seuraa ja onnistuneita lentoja. Parasta hermolepoa opettajalle varsinkin päivän aikana sattuneiden Pohjanmaan tapahtumien jälkeen.

--------------------------------------------

 

 
9.10.2008

Kuivanto

+8°C

0-2 m/s SE

Aurinkoista

TT Cub 8x15min

SS Corsair 

CORSAIRIN ENSILENTO

Syksyn toisena pakkasaamuna pakkasin Cubit ja Corsairin autoon ja ajelin Kuivannolle. Corsair odotteli ensilentoaan, TT Cubilla oli tarkoitus lennellä muuten vaan ja BH Cub oli tällä kertaa varakoneena. Yöllä oli ollut pieni pakkanen ja maa oli kuurassa.

Ajattelin ensin lennellä Cubeilla hieman totuttaumislentoja tauon jälkeen, mutta tyyni keli innosti kokeilemaan Corsairia. Vastavalmistunut Simple Series-kone oli kotona mahdollisuuksien mukaan trimmattu ja moottori säädetty käymään hyvin, joten ilmaan vain. Tankatessa tuli ensimmäinen vastoinkäyminen: fuilin määrää tankissa ei näe mistään ja pieni (80cc) tankki tuli pian täyteen. Ylimääräiset fuilit lensivätkin sitten pitkin siipeä äänenvaimentimen kautta ja aiheuttivat pienen siivousoperaation. Pitää varmaan jollain räkäletkulla vetää poistoputki siiven alle.

OS käynnistyi kohtuullisen hyvin, kun muisti avata pääneulaa ylimääräisen kierroksen. Säädin moottorin piikille ja heittämään. Kävelin kiitoradalle, avasin kaasua ja OS sammui. Uusi käynnistys ja kun moottori tuntui nyt käyvän hyvin, avasin kaasun täysin auki ja heitin koneen vasemmalla kädellä (jotta voisin ohjata heti korkkaria ja siivekkeitä oikealle) loivasti yläviistoon. Ilmeisesti korkkarissa olisi pitänyt olla vetoa ja heitto oli liian voimaton, koska kone tömähti nokalleen maahan muutaman metrin päähän... JXF 8x6 -potkuri tietenkin katkesi kuten muutamaan kertaan liimattu neulan kiinnikekin.

Vaihdoin tilalle MA 8x6 -potkurin ja liimasin pakista löytyneen ja melkein kuivuneen pikaliiman avulla neulan kiinnikkeen paikalleen. Käynnistin moottorin ja se säätyi helposti piikille ja siitä pari naksua rikkaalle varmisti käynnin pystyasennossa, mutta käynti ei jollain tavalla ollut luotettavaa. Välillä moottori kävi eri kierroksilla todella hyvin ja välillä sammui kaasua avattaessa. Vaihdoin tulpaksi OS#A3:n ja käynti hieman parani. Timppa tuli sopivasti paikalle ja pyysin häntä heittämään koneen. Moottori ulvoi Timpan heittäessä Corsairin taivaalle. Lentorata eteni ylös, alas, ylös ja moottorin sammuessa nokalleen nurmelle. Potkuri poikki, tietenkin.

Tässä vaiheessa olin täynnä Corsairia ja OS:n moottoreita, joten imin tankin tyhjäksi ja puhdistin Corsairin odottamaan aikaa parempaa, kun ehdin ottaa OS:n tarkempaan syyniin. Vuotaako tankki vai kaasutin, mutta jostain moottori tuntuu imaisevan ilmaa fuilin tilalle ja sammuvan. Hyvää Corsairissa on sen kestävyys!!!

Kokosin TT Cubin ja tankkasin sen. OS:n tauti oli tarttunut Saitoon, joka ei suostunut käymään kunnolla kaasu täysin auki. Syynä lienee aiempaa kylmempi ilma ja sitä kautta tarve avata neulaa lisää puolisen kierrosta. Päivän aikana moottorin ja ilman lämmetessä suljin neulaa suunnilleen sen, mitä aamulla avasin. Timppa oli tällä välin kasannut oman 1/3 Cubinsa lentokuntoon ja melkein loppuajan lensimmekin erilaisia nousu- ja laskuharjoituksia. Lähdimme taivaalle kohti etelää mahdollisimman pitkällä ja skaalamaisella nousukiidolla, kaarroimme idän kautta toiseen päähän kiitorataa ja laskeuduimme lähestymisestä alkaen mahdollisimman hitaalla ja skaalamaisella nopeudella. Harjoittelin nousemaan siten, että seison itse varikolla ja nousen oikealta vasemmalle itseni ohitse kiitoradan suuntaisesti. Aiemmin olen aina seisonut koneen takana nousuvaiheessa. TT Cub kiemurtelee pahasti lähtökiidon alkuvaiheissa ja tämä yhdessä etuviistosta puhaltavan tuulen kanssa antoi harjoitukseen mukavasti haastetta.

Keksimme laittaa Cubin nousuasentoon korkeusperäsimen hieman työnnölle, jolloin Cub nostaa lähtötilanteessa perää ylös ja koneella voi ajaa vaikka kiitoradan päästä päähän täydellä kaasulla ilman, että Cub nousee ilmaan. Pienellä vedolla sauvasta saa koneen irtoamaan ja nousu on helpompi tehdä skaalamaisen loivana. Lentelin nousut alle puolen kaasun ikään kuin alitehoisella moottorilla ja laskuun tulin tyhjäkäynnillä lyhyen finaalin jälkeen.

Oli hauska kiertää kenttää vuorotahtiin ja huudella nousuja ja laskuja. Aamusta hieman ärsytti Corsairin heikko esitys, mutta Cub ja Timpan kanssa lennetyt harjoitukset pelastivat tämän reissun.

Säätelen OS:n kuntoon ja katsotaan sitten, tuleeko Corsairista lentävä kone vaiko tienviitta lennukentälle...

------------------------------------------------------------

 
30.10.2008

Kuivanto

+6°C

1 m/s N

Pilvistä

TT Cub 4x15min 

 

CUB KURAISELLA KUIVANNOLLA

Syyssateiden väliin osui pilvipoutainen "melkein vapaapäivä" ja suuntasin Kuivannolle vain TT Cub mukana. Eniten jännitti kentän ja peltotien kunto. Kotterontie oli savinen, peltotie oli pehmeä ja varikko märkä. Kiitoradalla oli lammikoita siellä täällä. Keli oli muuten erinomainen ja onneksi autolla vielä pääsi (vaikkakin kuraisena) perille - loppuviikon sateiden jälkeen voi lennätyskenttä siirtyä pakosti Vesivehmaalle.

Etsin varikolta kuivan paikan, jossa kokosin Cubin lentokuntoon. Tarkoituksena oli harjoitella vinosti itseä kohti tapahtuvia nousuja mahdollisimman hitaalla ja skaalamaisella nopeudella. Lisäsin Cubin radioasetuksien laskutilaan 40% flaperonia ja hieman vetoa korkkariin. Tällä asetuksella on Navy Beaverilla lennetty paljon ja se on toiminut hyvin. Rullasin Cubin märän ja kuraisen varikon poikki kiitoradalle.

Aloitin nousut vanhoilla ja tutuilla asetuksilla, mutta silti ensimmäinen nousu oli melkoista kiemurtelua. Ensin Cub kampeaa vasemmalle ja hetken kuluttua vauhdin lisääntyessä oikealle. Jos vasemmalle kammetessa tekee liian suuren ja pitkäkestoisen korjauksen, suuntaa kone seuraavassa vaiheessa 45 asteen kulmassa kohden kiitoradan oikeaa reunaa. Muutaman nousun jälkeen kone alkoi pysyä alkuperäisessä suunnassaan ja tuntuma korjaukseen löytyi. Kiitoradalla oleva vesilammikot aiheuttivat mielenkiintoisia efektejä: lammikkoon osuessaan melkein nousunopeudessa oleva kone renkaistaan heitti vesisuihkun ilmaan ja vauhti hidastui koneen keulan painuessa alas - pahimmillaan niin paljon, etten ehtinyt korkkarilla kompensoida tilannetta ja Cub tupsahti lammikkoon nenälleen. Komea höyrypilvi nousi kuuman pakoputken haihduttaessa vettä ympäriltään.

Kokeilin flaperonien toimintaa "kolmen virheen korkeudessa" enkä ollut täysin tyytyväinen. Koneen vauhti ei oleellisesti hidastunut vaan kone lähti painumaan kohti maata. Tilanteen sai korjattua korkkarilla, mutta tavoite hitaasta STOL-laskuista ei tällä tulisi toimimaan kuten Beaverilla. Toin koneen laskuun ja muutin flaperonien asetusta laskeutumislentotilassa siten, että aiemmin hieman koholla ollut siiveke laskeutui nollatasoon ja toinen siiveke nollatasosta alaspäin ja samalla laitoin korkkariin hieman vetoa trimmillä. Vein koneen ilmaan vanhoilla perusasetuksilla ja kokeilin uutta flaperonasetusta. Nyt koneen toimiva lentonopeus oli selvästi alempi kuin ennen. Siivekkeille ja sivarille piti laittaa muutama trimminaksu koneen saamiseksi suoraan. Uskaltauduin tuomaan Cubin laskuun tällä asetuksella ja laskunopeus tuntui olevan hitaampi ja skaalamaisempi. Vaikutti hyvältä!

Rullasin koneen 50m päähän ja kiihdytin hyvin heikkoon vastatuuleen. Kaasu oli alle puolenvälin ja Cub rullasi kannus ylhäällä pitkin nurmea. Vedin hieman sauvasta ja Cub alkoi kohota hitaasti ja rauhallisesti ilmaan. Lisäsin kaasua vasta, kun Cub oli reilusti yli viiden metrin ja aloin kaartaa vasemmalle. Jätin laskuasennon päälle ja kokeilin hidaslento-ominaisuuksia. Cub lentää paljon hitaammin ja skaalamaisemmin sekä ottaa nousut ja laskut paremmin tällä asetuksella. Lentelin kaikkiaan neljä tankillista kokeillen eri asetuksia ja tein pääasiassa nousuja ja laskuja mahdollisimman hitaalla nopeudella. En tainnut koko aikana käyttää moottoria yli puolella kaasulla.

Kotiin lähtiessä oli kone kuraisempi kuin koskaan: savea, heinänroskia, vettä... kuivasin kentällä sen verran, että sain koneen siistinä autoon ja kotona tein perusteellisemman kuivauksen. Onneksi vesi ei mene koneen sisälle.

Kotona oli vielä edessä Cubin puhdistamisen lisäksi auton pesu - se oli ainakin yhtä kurjassa kunnossa kuin Cub keikan jälkeen.

------------------------------------------------------------

 
6.11.2008

Vesivehmaa

-2°C

1 m/s N

Puolipilvistä

TT Cub 10x15min 

  

LEKOHINAUSTA VESIVEHMAALLA

Vapaapäivä ja melkein tuuleton pakkaspäivä osuivat kohdalleen ja Timpan kanssa suunnistettiin Vesivehmaalle viettämään rauhallista lennätyspäivää. Kuivanto on syyssateiden jälkeen sen verran märkä, ettei sinne ole asiaa ja tarkoitus oli pitkän tauon jälkeen kokeilla jälleen liidokin hinausta TT Cubilla. Mukaan lähti TT Cubin lisäksi BH Cub sekä EasyGlider hinausharjoittelua varten.  Kyselimme Hanskilta ennakkoon mahdollisuutta käyttää kiitorataa hinaukseen, mutta saimme "alustavan epävirallisen ehkä-luvan" ja ilmailuradion käyttöömme. Vesivehmaalle osui aamulla myös Pertti, joka koelennätti Coronan vastaria liidokissa ja Hanski, joka esitteli meille näppärää Efliten pikkukopteria. Mikko seurasi työpaikallaan webbikameran kautta puuhiamme ja aikansa katseltuaan ajeli lopulta itsekin paikan päälle. Ultra- ja pienkonetoiminta oli tänään varsin vilkasta ja armeija piti omia ajoharjoituksiaan metsänrajassa. Hinaukseen havittelemallamme kiitoradalla ei vieraillut kuin Kuivannon isäntä ultrallaan ja vasta päivän lopussa.

Tankkasin TT Cubin ja säädin Saiton tyhjäkäyntiä uudella tyhjäkäyntivivulla ja käynti paranikin tuntuvasti kun hieman laihensin tyhjäkäyntiseosta nitrottomalla fuililla. Muilta osin alku tuntui olevan kovin takkuista. Cub kiemurteli ja pomppi niin asfaltilla kuin ilmassakin. Nousut ja laskut olivat varsin hankalan tuntuisia aiempiin Kuivannon keikkoihin verrattuna. Mikon kanssa väänsimme harittavat laskutelineet lähemmäs oikeaa asentoa ja se paransi maakäyttäytymistä tuntuvasti. Kylmällä ilmalla Saitoa joutuu hetken aikaa käyttämään lämpimäksi, jotta se ei sammu kaasua avattaessa. Ensin luulin pääneulan säädön olevan pielessä, mutta moottorin lämmettyä se toimi erinomaisesti.

Lentelin muutaman tankillisen kokeillen nousussa ja laskussa sekä asfalttiplattaa että hiekkatietä, kunnes uskaltauduin Timpalle hinaajaksi. Viime keikkojen puolella kaasulla tehdyt nousut olivat selkäytimessä ja niistä oli päästävä eroon - hinauksessa lähdetään heti liikkeelle täydellä kaasulla ja kannus ylhäällä. Emme ole kokeilleet hinausta Cubilla Kuivannon kaputin emmekä moottorin vaihdon jälkeen. Aiemmista vaihtelevista hinauskokemuksista viisastuneina päätimme, että tällä kertaa Cub saa isompien hinausyhdistelmien tapaan nousta vasta, kun liidokki on varmasti irti maasta. Tämä varmistettiin käyttämällä radioon parilla viime keikalla ohjelmoitua nousutilaa, jossa korkkari on lievästi työnnöllä, jolloin Cub kiitää kiitorataa pitkin vaikka kaasu auki. Ensimmäiseen hinaukseen lähtöä ei yhtään helpottanut tieto siitä, että EasyGlider ei ehkä ollut aivan trimmissä, Timppa lennätti sitä Maralta lainatuilla Futaban radioilla ja kiitoratana käytimme heikossa sivutuulessa varsin lyhyttä lennokkiplattaa. Onneksi hinaus onnistui ilman suurempia ongelmia ja EG on sen verran kevyt kone, että Cub jaksaa vetää sitä jyrkässä kulmassa pahemmin nikottelematta, joten Timpalla oli aikaa trimmailla rauhassa.

Hinasimme vielä toisen vedon EG:tä ja tästä innostuneena päätimme kokeilla, miten liukkaan oloinen ASW-28 nousee Cubin perässä. Timppa ei ole koneella koskaan lentänyt ja ensilento tulisi tapahtumaan narun perässä. Mikäli saisimme yhdistelmämme ehjänä taivaalle. Koneen pilotti ei oikein herättänyt luottamusta...

Ensimmäinen hinaus keskeytyi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan ASW:n pysyessä tiukasti maassa. Timppa korjasi korkkarin trimmiä ja toinen yritys lähti liikkeelle paremmin. ASW tuli Cubin perässä loivassa kulmassa ja kovalla vauhdilla. Kaarroksen aikana nousukulma kuitenkin karkasi liian jyrkäksi ja hetken kuluttua ASW roikkui Cubin alapuolella hinaussiiman varassa. Cubin kiepahtaessa ympäri irrotimme kumpikin siiman ja saimme koneet ehjänä alas. Hinaussiiman etsimisessä meni hetki sen pudottua muutenkin punertavaan kanervikkoon.

Vedimme ASW:tä vielä pari erittäin onnistunutta  hinausta. Cub vetää parhaiten, kun korkkari on hieman työnnöllä, jolloin nousunopeus pysyy maltillisena. ASW:tä saa vetää 2-3 kierrosta enemmän kuin EG:tä samaan irrotuskorkeuteen pääsemiseksi. Viimeisessä nousussa tai laskussa ASW:n laskutelineen pyörä katosi ja jouduimme jättämään siltä osin leikin kesken. Vedimme vielä muutaman vedon EG:tä ja kävimme sen verran korkealla, että lentoharjoituksia tekevät ultrakevyet lensivät ohitse koneidemme alapuolelta. Timppa taiteili EG:llä 10-15min lentoja.

Pidensin uusien säätöjen myötä Cubin lentoaikatimeria 15 minuutista 25 minuuttiin. Saitolla ja suoralla fuililla voi vetää 2-3 hinauskeikkaa kun aiemmin Evolutionilla ja 15% nitrolla jokaisen keikan jälkeen oli tankattava. Mukana oli useampi gallona fuilia, mutta en saanut käytettyä ensimmäistäkään loppuun. Viimeisen hinauksen jälkeen ajelin pienellä kaasulla tankkia tyhjäksi ja laskun jälkeen siellä ei kyllä paljoa ollutkaan.

Armeijan pojat pitivät omia harjoituksiaan metsän reunassa, mutta emme ilmeisimmin häirinneet toisiamme millään tavalla.

Hieno koko päivän reissu Vesivehmaalle!

---------------------------------------