Lentopäiväkirjaani aloin alunperin pitämään osoittaakseni eräälle henkilölle, miten vähän vietän aikaani lennokkien parissa ja varsinkin niitä lennättämässä. Varsin pian päiväkirjan luonne muuttui omien lennätyskokemusten kirjaamiseksi omaksi iloksi ja muiden hauskuudeksi. Vastuu näiden merkintöjen lukemisen vaikutuksista on lukijalla...

 

 
   
 

 
 

 

 
28.1.2007

-8°C

2-6m/s X

Aurinkoista

Kävin MiniFuntanaa lennättämässä Villähteen Kukkasen jäällä ensimmäisen kerran suksilla ja lumella. Jos kone pääsi uppoamaan pehmeään pakkaslumeen, se kynti sitä vaikka järven toiselle puolelle saakka. Oli siis tärkeää saada Funtana ilmaan mahdollisimman nopeasti (heittämään en ala!) ja siksi säädin siivekkeet flaperoneiksi 30 astetta alas ja hieman vetoa korkkarista. Funtana nousi hienosti ja rauhallisesti lumelta ja Graupnerin lentotilakytkin nostaa flaperonit hitaasti ylös, joten mitään nykäisyä ei tapahdu. Lentelin viisi akullista ja on se hienoa, kun on tilaa lentää eikä tarvitse väistellä valopylväitä kuten Urkassa. Isossa tilassa uskaltautui rauhallinen Beaver-kuski kokeilemaan myös pientä temppua ja ei näillä taidoilla vielä aleta näytöstä lentämään, mutta Funtanalla on hyvä harjoitella. Kone tottelee jokaista liikettä täsmällisesti mutta ei kyllä anna virhettäkään anteeksi vaan menee sinne, mihin pilotti sattui käskemään.

Lennon jälkeen sähkön helppous taas iski vasten kasvoja kuin märkä pyyhe - viisi akkua lataukseen, jokaisen lataukseen pari tuntia aikaa (Swallow pukkaa sen ajan tuollaista Etec 1700mAh täyteen) ja koko ajan valvonnan alla. Pitäisikö vaihtaa Funtanaan polttomoottori?

---------------------

 
30.1.2007

-13°C

1-3m/s NW

Aurinkoista

Aamupäivällä ennen töihin lähtöä kävin lennättämässä Villähteen Kukkasen jäällä polttis-Piperiä. Tuuli kävi sopivasti pohjoisen ja lännen välistä, joten laskeutuminen kohti rantaa onnistui vastatuuleen. Evolution käynnistyi pakkasesta huolimatta hyvin. Ehkä siksi, että kone on päässyt talvisäilöön lämpimään yläkerran aulaan. Ilmeisesti afterrun-öljy jäykistää moottoria sen verran, että startterilla saa hetken pyörittää ennen kuin kone alkaa kiertää normaalisti. Sen jälkeen moottori hörähtikin hyvin käymään. RC-hehku toimii erinomaisesti ja helpottaa käynnistämistä kun ei tarvitse kierrellä konetta ympäri hehkutikkua pois ottamaan. Lentelin kolme tankillista. Oli hienoa kiihdyttää Piper nousukiitoon pehmeässä pakkaslumessa potkurin pöllyttäessä lunta. Pyrin skaalamaisiin nousuihin ja mielestäni niissä onnistuinkin. Kiertelin Piperillä pitkin järven rantoja. Vaimokin poikkesi lenkillään Piperiä katsomaan ja jopa innostui kehumaan!

Jälleen kerran huomasin, miten helppoa on polttomoottorin kanssa touhuaminen. Aiemmin kuvittelin sitä työlääksi, meluisaksi  ja sotkuiseksi puuhaksi. Mutta miten homma toimii? Kentälle mennessä siipi kiinni, tankki täyteen, ryypytys ja starttaus. Lentojen välissä tankkaus ja starttaus. Tankkaaminen on helpompaa kuin osassa sähkökoneita akkujen vaihto. Pois lähtiessä otan siiven irti, pyyhin roiskeet pois rungosta (ja erityisesti landareista), tipautan afterrun-oljyä tulpanreiästä, potkurista pari pyöräytystä ja lennokki autoon. Kotona vielä siistin pohjaa ja kone varastoon. Koko touhuun kului alle puoli tuntia. Sunnuntain sähkökeikalta on edelleen akkuja lataamatta, mutta Piper on valmis taas uusiin seikkailuihin.

Tämä polttomoottorihomma on ihan mun juttu!

------------------------

 
3.2.2007

0°C

4-6m/s X

Pilvistä 

 

Willkukkasella taas vuorostaan Funtanaa ulkoiluttamassa, jäällä oli 15cm uutta lunta! Puut huojuivat harjulla sen verran tunteikkaasti, että epäilin Piperillä lentämisen (tai yleensä lentämisen) järkevyyttä ja päätin "kasvattaa nahkaa" Funtanalla. Lopulta tuuli ei ollutkaan kovin voimakas, mutta pyöri suuntaan jos toiseen ja erään lennättäjän mukaan joissain kohden oli pahoja turbulensseja. Ilmankos Funtanakaan ei aina mennyt aivan sinne, minne oli tarkoitus (vai olisiko syynä edelleen pilot-error?). Selkälento tuntuu vieläkin hankalalta. Varsinkin siivekkeillä tulee ohjattua juuri väärin päin ja kone keikahtelee melkein sattumanvaraisesti takaisin oikein päin. Asiaa ei varmaan helpottanut, että jo edellisen kerran valokuvissa silmiin pistänyt v-kulma suorasiipisessä koneessa oli ihan totta - siipiä yhdistävä alumiiniputki ei näköjään kestä tiukkoja ylösvetoja ja oli molemmin puolin taipunut siististi 2-3 asteen kulmaan. Vaihdoin tilalle hiilikuituputken ja nyt siiven notkuminen ei voi johtua enää muusta kuin Funtanan heiveröisen oloisen rimarungon notkumisesta.

Lentelin viisi akullista ja suurin harmi oli laskuissa suksien upottaminen. Funtana haukkasi ilmanotoista koulingin täyteen lunta ja sitä joutui koukkimaan pois. Kone on kuivumassa ja täytynee suihkaista Typhoonin laakereihin hiukan öljyä, etteivät ala ruostumaan (kuten MTM aikanaan...). Muutaman kerran Funtanan keltainen väritys oli kadota siniharmaaseen taivaaseen, mutta ei kuitenkaan aivan kadonnut. Kaiken kaikkiaan mukava lentokeikka. Mikä jäi harmittamaan, oli etten ottanut kuitenkin Piperiä mukaan. Keli olisi ollut sille kokolailla suotuisa.

-------------------------

 
8.2.2007

-22°C

0 m/s

Aurinkoista

 

 
Willkukkasella kirpeänä pakkaspäivänä töiden jälkeen. Kaivoin varastosta Navy-Beaverin esiin ja huomasin, että cocktailtikut olivat paksussa homeessa! Sitä se alkutalven kosteus on tehnyt. Muuten Beaver oli lentokunnossa (onhan se jo vähän rähjäisen näköinen) ja ajatuksena oli jotenkin kokeilla, olisiko siitä mahdollisesti valmistumassa olevan EasyGliderin hinuriksi. Kiinnitin 10m pitkän 30g painoisen nylonnarun Beaverin taaempiin cocktailtikkuihin parilla kuminauhalla ja koekoneeksi varasin suhteellisen vakaasti lentävän Toka-tyyppisen liidokin, johon ruuvasin keulaan vetokoukun. Hullun hommaa, kun ei hinattavassa koneessa ole ohjausta lainkaan?

Jäällä kokeilin Beaverin trimmit ja sen jälkeen narun kanssa ilmaan. Narusta ei ollut minkäänlaista haittaa Beaverin lennolle, joten sidoin Tokan perään. Beaver lumelle (lunta 20cm jään päällä ja ihan puuteria!) ja naru tiukalle. Kaasu auki ja Beaver kiskoo yhä vaan syvemmälle uppoavaa Tokaa perässään! Voimaa ainakin riittää, mutta eihän sitä ilmaan päästä. Olisi pitänyt tehdä suksidolly alle, mutta idea syntyi niin nopeasti, ettei malttanut. Pari yritystä ja idea: heitän Tokan kädestä perään. Naru tiukalle, kaasu auki ja Toka ilmaan. Muuten hyvä, mutta Toka ehtii vajota hangelle ennen kuin Beaver on ilmassa. Pitää siis saada Beaverille vauhtia. Niinpä juoksen Toka toisessa kädessä ja radiot kaulassa pitkin hankea ja melkein onnistun useammankin kerran. Ongelmana on, etten voi seurata molempia koneita samaan aikaan. Beaver kaatuu selälleen ja rysähtää jäälle - koulinki kurtussa ja moottoripukki vinossa :(  Tempaisen harmistuksissani omasta tyhmyydestä narua ja Tokan siipi katkeaa... Pakkaan Tokan autoon ja oion Beaverin koulingin ja mosapukin kohtuullisen kylmissä kenttäolosuhteissa. Pakko kokeilla, vieläkö Beaver lentää. Ja hyvin lentää, ei ole moksiskaan pienestä kolhusta. Tätä kokeillaan vielä, mutta ohjattavan liidokin ja suksidollyn kanssa.

Lentelen Beaverin akun tyhjiin ja vaihdan Funtanaan. Täysin pläki keli ja suora siipi (hiilikuituputki taipuneen alumiiniputken tilalla) tekevät sen, että Funtana on upea lentää. En koe olevani vieläkään mikään taitolentäjä, mutta hermo lepää kun kone kaartaa loivasti järven rannan kautta korkeuteen ja heitän jonkinlaisen kuubalaisen puolikkaan, silmukan tai pystykierteen. Tuskin kelpaisivat arestin tuomareille, mutta omaksi iloksi menettelevät. Tyynellä ilmalla Funtana lentää erittäin hitaasti alle puolella kaasulla ja tuntuu melkein liian hitaalta. Nopeuden vaihtelualue on kohtuullisen suuri ja Funtanalla on hyvä käytellä kaasua eri tilanteissa eri tavalla - ei ole pakko ajaa urku auki. Radiot piippaavat lentoaikavaroitusta, mutta Funtana vain lentää. Keli ja säästeliäs kaasunkäyttö lisää lentoaikaa kolmanneksella, joten ehdin lentää kaksi akullista kun on lähdettävä hakemaan Mikaa koulusta.

Illalla EasyGlider tulee melkein valmiiksi. Vain siivekeservojen jatkojohdot, vastarin ja akun asennus sekä koneen maalaus jäävät tekemättä. Ensi viikolla voisi kokeilla sitä hinausta uudelleen...

--------------------------

 

 
9.2.2007

-22°C

1-3m/s W

Aurinkoista

 
Aamusella ajelin Honkkariin ostamaan kunnon pilkkihaalarit lennätyksiä varten. Ostin samalla Thinsulaten hanskat. Iltapäivällä pakkanen laski kotona -20C ja oli pakko päästä kokeilemaan hankintoja. Kokemukset olivat erinomaisen hyvät. Varpaat olivat ainoa kohta kropassa, mitä hieman paleli, joten pitää toppakenkiin varata paremmat villasukat tai jopa kahdet.

Willkukkasella auton mittarissa tapitti -22C ja suuressa tyhmyydessäni olin unohtanut ladata etähehkun akun. Myös hehkutikun akku oli tyhjänpuoleinen, mutta onneksi pakissa on lyijyhyytelöakku ja langallinen hehkutikku. Kun Piperin moottorin sai käymään ja lämpimäksi, riitti etähehkunkin virta loppuajaksi. Pitäisi varmaan opetella käynnistämään kone potkurista heittämällä tai kanakepillä, ettei tarvisi kanniskella konetta starttia varten varikolle (jos vaikkapa läpilaskussa kone uppoaa hankeen ja moottori sammuu...).

Ensimmäisellä lennolla huomasin, että lentoaikakello jäi nollaamatta. Otin Piperin alas,  mutta tyhmänä (ilmeisesti kylmä kohmettaa aivotkin) tulin rantaa kohden myötätuuleen. Kone tuli kyllä hangelle aikanaan, mutta sen verran kovalla vauhdilla jopa tyhjäkäynnillä, että rantapusikko alkoi lähestyä uhkaavasti. Ennen rannassa kasvavia ranteenvahvuisia koivuja vedin sivarin laitaan ja korkkarin työnnölle, jolloin lumella kiitävä kone tuuskahti hangen alle. Moottorihan siinä sammui, mutta ei vaurioitunut muuten. Toista olisi ollut, jos rannalla rangat olisi rapisseet... Piper varikolle, käyntiin (tässä kohden olisi tehnyt mieli heittää potkurista) ja uudelleen taivaalle. Oli hienoa kaarrella pitkin rantoja, rantametsien päällä, tehdä läpilaskuja puhtaalle hangelle (voipi joku miettiä, miten suksen jäljet alkaa ja päättyy noin kummasti) ja kierrellä korkeuksissa. Ikävää, että keväällä tuokin kenttä sulaa pois. Kelluthan on työn alla, mutta ei taida ehtiä tämän talven lumille koelentoon.

 

 
 

Pakkasella eniten lisätyötä aiheuttaa laskutelineisiin hyytyvät pakokaasun öljyroiskeiden tahnamaiset mönjät. Niitä on hankala saada kylmässä poistettua. Pahimmat poistin kentällä ja loput kotona koneen Piperin lämmettyä. Huomasin, että laskutelineen toinen poikkirauta on irronnut hitsauksestaan. Tiedä, kuinka paljon sillä on merkitystä, mutta tarvinee irrottaa ja hitsata uudelleen kiinni. Ellei sitten tekisi kokonaan uutta telinettä jousituksella ja iskunvaimennuksella kuten oikeassa Piperissä.

----------------------

 

 
10.2.2007

-15°C

0 m/s

Aurinkoista

 
Markus oli valmis kuvaamaan Beaver OH-MVL:n Willkukkasen jäällä ja otin samalle reissulle Piperin mukaan. Pakkasta oli vähemmän kuin aiemmin ja Piper lensi varmasti ja luotettavasti. Fuilia tuntuu riittävän tankissa ja pidensinkin lentoaikaa 20 minuuttiin per tankillinen.

Seuraavaksi pitäisi saada Beaverin moottori sisään ajettua ja ehtisi näillä lumilla lentää ensilennon. Sukset kantoivat koneen painon mainiosti. Piperin rinnalla kone vain tuntuu kovin pieneltä...

-----------------------

 
12.2.2007

-5°C

2-3 m/s

Pilvistä

 
Beaverin ensilento! Aamusella OS:n sisäänajo ja järvelle. Kaksi tankillista upeita lentoja hienolla koneella. Erikoista, että pienen pieni polttis-Beaver lentää näin vakaasti ja moottori suorastaan kehrää! Tarkemmin kommentoituna koko päivän tapahtumat Beaverin sivulla.

 

 

------------------------

 
15.2.2007

-5°C

0-2 m/s

Pilvistä

 
Beaverin kanssa jälleen Willkukkasella. Tarkoituksena kokeilla uusia suksia ja hakea perään painoa lisäämällä sellainen painopisteen kohta, jossa kone lentää korkkarin nollakulmalla vaakalentoa. Järvellä on ollut kulkijoita ja jälkiä sen mukaisesti. On vaikea löytää läheltä rantaa riittävän laajaa aluetta ehjää hankea.

Ensimmäinen lento lähti kolmannella yrityksellä. Beaver otti vauhtia edellisen lentokerran jäljistä ja kun varoi työntämästä korkkaria liikaa, kone kiiti pitkin hankea ja nousi ilmaan. Pyrstössä 10g lyijyä, jonka vuoksi korkkarin trimmiä piti laittaa pari naksua työnnölle päin (lähtökohta oli siis viitisen naksua vedolla). Beaverin pitää antaa ottaa pinnassa vauhtia ja liian aikainen vetäminen saa koneen sakkaamaan ja nousu päättyy siihen. Melkoisen vaativa nousija ainakin lumelta.

Toinen lento oli ensimmäisen kopio. Muutaman yrityksen jälkeen kone nousi jälleen ilmaan. Tällä lennolla pääsin lentämään puljaa ilmavoimien Vinkan kanssa. Tosin isompi kone lensi paljon korkeammalla, mutta maasta katsottuna oltiin rinnatusten.

Kolmas tankillinen meni edestakaisin kävelyyn. Beaver sukelteli pitkin hankia ja kun kymmenkunta nousuyritystä oli takana, päätin tankata välillä. Samalla säädin suksien kärkeä pystympään ja lisäsin perään toisen 10g painoa. Korkkaria sai laittaa taas pari naksua lisää työnnölle päin. Muutin myös laippojen asetusta jyrkemmäksi (olin toiselle lennolle vähentänyt kulmaa 20 asteen tuntumaan).

Loput kolme tankillista olivat melko samanlaisia ja nousu alkoi löytyä. Beaver on maassa herkkä sekä sivarille että varsinkin korkkarille. Tälle koneelle "oikeaoppinen" nousu hangelta tehdään seuraavasti: laippoja alas 30-40 astetta, veto korkkarissa täysille ja kaasu auki. Kannuspyörä lumessa pitää koneen paikallaan. Hieman työntöä, jolloin kannus nousee ja kone syöksähtää liikkeelle. Nyt on oltava tarkkana - sivarilla pidetään kone oikeassa suunnassa (epätasaisella hangella pieni kone pyrkii kiemurtelemaan) ja korkkarilla pidetään kannus irti lumesta, mutta samalla varotaan, ettei kone kaadu nokilleen. Yhtään ei saa vetää, koska kone nousee helposti irti maasta ja liian pienellä vauhdilla kaatuu siivelleen. Kun vauhti kiihtyy ja sukset irtoavat lumelta, Beaver alkaa kerätä korkeutta ja vauhtia. Hetken kuluttua noustaankin jo ripeästi korkeuksiin. Nousu on melkoisen skaalamaisen näköinen.

Laskut menivät järjestään aina lopuksi nokilleen. Toiseksi viimeinen lasku olisi ehkä onnistunut, mutta juuri ennen pysähdystä toinen suksi löysi yksinäisen jalanjäljen ja kone meni taas nokilleen. Viimeisessä laskussa moottori sammui metrin korkeudessa fuilin loppumiseen. Oikeanpuoleinen suksi nappasi johonkin kiinni ja katkesi. Lennot loppuivat tältä päivältä siihen. Viimeinen tankillinen oli kuin kopio sähkökoneilla usein toistuneesta tilanteesta: lennän vielä yhden kaarron ja sitten alas. Ilmeisesti viimeisen lennon temppuilu söi fuilin nopeammin kuin kello kertoi ja siksi tultiin tankki kuivana alas. Iltapäivän saldona kaikkiaan kuusi tankillista, joista viisi ilmassa.

Beaver muistuttaa ominaisuuksiltaan hyvin paljon ensimmäistä GWS Beaveria harjattomalla MTM-moottorilla ja toisaalta samoilla kuvilla tehtyä depron-Beaveria. Erinomaisen helppo lentää ja hyvän näköinen, mutta tehot loppuvat hieman kesken nousussa, ainakin paksulta lumelta. Pyörillä tilanne on varmaan toinen, jos alusta on sopivan tasainen (hiekka tai lyhyt nurmi). Ilmassa tehot riittävät paremmin, vaikka silmukkaan pitääkin kerätä vauhtia loivasta syöksystä. Kokeilin vaakakierrettä (Beavermainen tynnyri), silmukkaa, puolikasta kuubalaista ja selkälentoa. Beaver tottelee ohjaimia erittäin tarkasti ja on miellyttävä lennettävä. Kun OS on lisäksi hiljainen, varmatoiminen ja tulee laskuun hitaasti pienelle alueelle, voisi tällä koneella vaikka joskus kokeilla polttislentämistä Urkassa.

Illalla rakensin uudet sukset. Hieman kapeammat ja pidemmät ja muutin niiden asentoa enemmän pystyyn. Samalla sijoitin peräkappaleeseen 25g lyijyä. Huomenaamulla katsotaan, miten Beaver näillä opeilla lentää.

------------------------------

 
16.2.2007

-5°C

0-2 m/s

Pilvistä

 
Aamulla 8.20 jäälle Ransun kanssa. Ransu pörräsi GWS Beaverilla ja aloin laittaa Ossia käyntiin ja sehän lähtikin taas laakista käymään. Uudet sukset toimivat umpihangessa paremmin, mutta syvällä meni Beaver edelleen. Siirsin koneen eilisen jäljille (sopivasti tiivistynyttä lunta) ja nousuyritys. Sukset kampesi konetta oikealle ja syvään lumeen. Uusi yritys ja korjausta vasemmalle - liikaa. Beaver liukui pitkin umpihankea mutta ei nouse. Onneksi moottori pysyi käynnissä. Kolmas kerta toden sanoi: Beaver lähti loivaan nousuun ja lensi hienosti! Perän 25g painonlisäys vakavoitti konetta hieman pyörivästä tuulesta huolimatta lento sujui hyvin. Lasku onnistui jopa yli odotusten: Beaver tuli umpihangelle, pysyi pinnalla ja pystyssä ja pysähtyi moottori käyden! Nämä sukset toimii!

Tankkaus ja kone käyntiin. Muutaman kerran koneesta kuului terävä yskähdys ja se sammui. Uusi startti ja lämmittelyä ja tuntui käyvän hyvin. Tosin lähtöpaikalle kannettuna sammui taas. Otin riskin ja heitin potkurista käymään - eka kerta ja lähti laakista! Tätä pitääkin harjoitella.

Nousu onnistui hienosti ja Beaver nousi korkeuksiin. Kiertelin ja kaartelin ja olin lentämässä "Villähteen kolmion" läpi ties monennettako kertaa kun kone kaatui siivelleen, Ransun laskujen mukaan neljä kierrettä ja kopsaus. Beaver  tuli jäälle, kohtalon omaisesti lähes samaan paikkaan jossa vuosi sitten Vmar Beaver meni päreiksi. Tuuppasin radion Ransulle ja juoksin koneelle. Lennot oli tältä päivältä lennetty: siipi poikki kahdesta kohtaa, potkuri poikki, koulingin rungossa murtumia, kabiinin yläosa tuulilasin päältä murtunut, suksi poikki. Ei kauhean pahoja vaurioita, mutta muutaman viikon Beaver on nyt hangaarissa korjattavana.

Moottoria kokeilin käymään eikä siinä vaikuttanut onneksi olevan vaurioita.

Tutkijalautakunnalla oli kaksi näkemystä tapahtuneesta: Ransu esitti, että liian hiljainen vauhti ja tuulenpuuska sai koneen sakkaamaan siivelleen ja siitä kierteeseen. Olen muuten samaa mieltä, mutta eilen lentelin samalla vauhdilla ja tuulella ongelmitta. Itse kuulin juuri kaputtia edeltävällä kierroksella koneesta pari yskäisyä ja epäilen, että moottori sammui, kone sakkasi siivelleen ja korkeus ei riittänyt vauhdin keräämiseen. Samalta korkeudelta olen tämän Beaverin oikaissut moottorin käydessä.

Beaver on nyt toistaiseksi korjaamolla ja uudet projektit odottelee tämän valmistumista. Onneksi on Piper ja sähkökoneita, joilla pääsee kelien salliessa lentelemään. Harmittaa tietty, mutta kuuluu harrastuksen luonteeseen. Toivotaan, että korjattuna lentää yhtä hyvin kuin ennen tonttausta.

----------------------------

Vaurioanalyysi on nyt tehty (kuvia tulee myöhemmin). Siiven keskisalko ja johtoreuna ovat murtuneet, samoin siipikaaria on irtoillut murtumakohdan läheltä. Vain yksi siipikaari on haljennut. Siiven sain korjattua ja lisäsin murtuneen keskisalon rinnalle lisätukea. Siipi on suora ja tuntuu kestävän samoilla kriteereillä kuin alkuperäinenkin.

Rungosta on siiven etukiinnitys revennyt irti ja vaurioittanut ympärillä olevia rakenteita. Tuulilasi ja etusivuikkunat ovat hajalla tukirakenteineen. Onneksi repeämä on tapahtunut murtumalla, joten kiinnikkeen voi kohdistaa paikalleen ehjiin rakenteisiin. Siiven kiinnikkeen kohdalla on rungon pystyvahvike, joka on murtanut kylkilevyn molemmilta puolin. Suurin työ on uusien ja riittävän vahvojen etusivuikkunoiden rakenteiden tekeminen ja vanhojen poistaminen. Samalla tulee tarkistettua GP 120ml tankin tiiviys. Epäilyttää, että tankki vuotaa koska pohjalevyssä on jälkiä metanolista.

Remontti-update: remontin aikana on selvinnyt, että mahdollinen syy kaputtiin on ollut todellakin vuotava tankki: GreatPlanesin tankin kierreosa on haljennut ja vuotaa ihan solkenaan. Moottori on pienillä kierroksilla saanut liian laihaa seosta ja sammunut - valitettavasti kaarrossa, tuulen alla ja liian matalalla....

----------------------------

 
19.2.2007

-15°C

0-4 m/s

Pilvistä

 
Aamulennätysvuorossa oli MiniFuntana sähköllä. Viikonlopun nollakeli oli sopivasti kovettanut hankea ja nousut onnistuivat vauhdikkaasti lumelta ilman laippoja. Laskuissa Funtana kiiti yleensä hetken hangella ja sitten päätti sukeltaa sen sisään. Tuuli riepoi ja pilotin kasvoja palelsi - tuuli puhalsi juuri sieltä, missä piti lennättää, jos halusi pitää nousevan auringon selkänsä takana. Viisi akullista tyhjensin Willkukkasen jäälle. Viimeinen lasku oli onnistunein. Funtana tuli loivassa liu'ussa hangelle ja kiiti toistakymmentä metriä hangen pintaa. Sitten  suksi haukkasi lumeen ja telineet jäivät siihen paikkaan. Funtana liukui mahallaan viimeiset viisi metriä ja pysähtyi. Ezmon nylonpulttikiinnitys oli taas mahtava keksintö: uudet pultit tilalle ja taas Funtana on lentokunnossa.

Vanhin Etec alkaa osoittaa todellista väsymistä. Funtana kyllä nousee ja lentää, mutta ei sillä temppua väännetä. Tyynellä kelillä akku toimii vielä kohtuudella mutta sille on ilmeisesti määrättävä tuulirajoitus.

-----------------------------

 
22.2.2007

-19°C

2-5 m/s

Aurinkoista

 
Hiihtoloman alkajaisiksi poikkesin Willkukkaselle OH-MVL:n korjauksen jälkeiselle ensilennolle. Timppa oli paikalla Katanan kanssa. Timpan lennot loppuivat alkuunsa Katanan laskutelineen petettyä. Beaverissa oli uudet sukset alla ja jännitys korkealla, miten kone remontin jälkeen lentää. Tuuli puhalsi hyytävästi suoraan kasvoihin. Eipä ennen ole järvellä tuntunut näin kylmältä...

Ensimmäinen nousu hangelta ja sukset kantoivat erinomaisesti! Uudet sukset ovat samnpituiset (250mm) kuin entiset, mutta leveämmät (60mm) ja "kohtauskulma" on jyrkempi alkaen muistuttaa Piperin suksien asentoa. Beaver kiihtyi nopeasti ja kiiti laipat alhaalla vastatuuleen hangella vajaat kymmenen metriä ja kohosi reippaasti kohti taivaan sineä. Laipat vedin ylös kymmenen metrin korkeudessa ja nousu asettui. Siiven asetuskulma oli hieman remontissa kasvanut kun poistin aiemmin siiven alla vaimentimena olleen kumilistan, joten korkkarin trimmiä sai napsauttaa pari kertaa työnnön suuntaan. Beaver lensi saman tien tasaisen varmasti ilman suurempia trimmailuja. Laskuun tultaessa jännitti, kuinka syvälle kone hankeen sukeltaa, mutta Beaver otti pienen pompun hangelta ja laskeutui moottori käyden ensimmäisen kerran!

Tankkaus ja uudelleen ilmaan. Ilmeisesti pienenä moottorina ja hyvin jäähdytettynä OS kylmeni nopeasti. Potkuri puhaltaa etusäleikön läpi suoraan moottorin ripoihin ja kaasuttimeen. Jossain vaiheessa oli mielessä tehdä esikuvan mukainen suljettava säleikkö, mutta keulapainoa tuli muutenkin tarpeeksi. En malttanut käyttää moottoria kunnolla lämpimäksi, joten nousussa käynti alkoi hyytyä ja Beaver vajota 3-4m korkeudessa. Valmistelin alastuloa reilun sadan metrin päähän hangelle kun OS:stä yllättäen löytyi taas kierroksia ja Beaver kohosi korkeuksiin ja sen jälkeen moottori toimi kuten pitikin. Kokeilin silmukkaa ja kuubalaisen puolikasta ihan varmistaakseni siiven kestävyyden ja hyvin tuntuu kestävän. Lasku onnistui taas hangelle ja kaikki tuntuu olevan jopa paremmassa kunnossa kuin ennen tonttia.

Tarinoin kotiinlähtöä tekevän Timpan kanssa tovin, tankkasin ja laitoin Beaverin ilmaan. Taas loppui puhti parissa metrissä ja nyt tultiin lumelle laiturin pään tuntumaan kevyesti pyörähtäen. Onneksi ei kuitenkaan tullut vaurioita tässä pakkolaskussa, mutta jotain tuntui olevan moottorissa pielessä . Otin konepeiton auki ja OS käymään. Ei mitään havaittavaa, käy ja kukkuu mutta ei kestä kierroksia vaan puolen kaasun jälkeen meno kohmettuu. Annoin moottorin käydä puolella kaasulla kun kerran sitä tykkäsi käydä ja hetken päästä kierrokset taas löytyivät. OS ilmeisesti todellakin jäähtyy varsin nopeaan verrattuna massiiviseen isompaan Evolutioniin, joka voi seistä vartinkin ilman käyntiongelmia. Käytin OS:n lämpöiseksi ja ja lähetin koneen taivaalle ihastellen, miten Beaver nousee aina yhtä upeasti!

Lentelin vielä pari tankillista ja kokeilin navakkaan vastatuuleen laskeutumista laippojen eri asennoilla. Tyyneen kohtaan Beaver tulee hienosti laipat ja flaperonit ala-asennossa kaasua hieman lisäten. Vastatuuleen laippoja on vähennettävä ja tuulen ollessa voimakkaimmillaan laskuun on tultava ilman laippoja. Vauhtia on sitten vielä sen verran, että liu'ulle on varattava tilaa parikymmentä metriä. Laippojen kanssa heikkoon tuuleen laskeuduttaessa Beaver pysähtyy alle viiden metrin suksilla!!! Viimeisen tankillisen jälkeen annoin moottorin käydä hetken ennen sammutusta. Tankki tuli lennettyä yllättäen niin kuiviin, ettei katsomalla enää fuilia tankissa näkynyt. Onneksi en ottanut enää ylimääräistä laskukierrosta.

Viisi tankillista oli hyytävän iltapäivän saldo. Beaver on ehjä ja lentää entistäkin paremmin. Suksille on kertynyt painoa yli 100g, joten oletettavasti kesällä koneeseen alunperin hankitut kumipyörät tulevat kuitenkin käyttöön. Painopiste on kokolailla kohdallaan. Beaver on sen verran pieni kone, että 120ml aiheuttama painonmuutos tankatun ja tyhjän koneen välillä tuntuu korkkarissa.

-----------------------------

 
27.2.2007

-8°C

3-4 m/s W

Heikkoa lumisadetta

 
Lentoreissu Willkukkaselle Piper Cubilla heikossa lumisateessa. Konetta kasatessa satunnainen sauvakävelijä tuli jututtamaan ja kyselemään koneesta. Siinä selitellessä kasasin konetta ja juttutuokio vei ilmeisesti huomion muutamasta tärkeästä tarkistuskohteesta.  Käynnistelin Evoa joka vaati jälleen pitkän seisonnan jälkeen hieman herkistelyä polttoaineletkujen täyttämiseen (Evohan on tunnetusti huono imemään) mutta kun nesteet sai virtaamaan, Evo pärähti välittömästi käymään. Siinä vaiheessa huomasin, että pyöräntuki oli jäänyt laittamatta suksien eteen ja jouduin pitämään kädellä siivestä kiinni, että Piper pysyi paikallaan. Moottori kävi tyhjäkäyntiä kun koetin sen sujuttaa pyörätuen paikalleen ja potkuri tietenkin raapaisi hieman siihen. Sammutin moottorin ja tarkistus osoitti, että pieni raapaisu olit tullut kumpaankin lapaan 15mm kärjestä. Ei onneksi vakavampaa, mutta harmillista täysin ehjässä potkurissa.

Piper taivaalle ja satunnainen kulkija sitä hetken ihasteli ennen kuin jatkoi matkaansa. Kiertelin lumisateisella taivaalla ja se hyvä puoli on pilvisessä säässä, ettei ole pelkoa auringon häikäisystä vaan voi lennellä joka puolella järveä. Tuuli kävi tosin rantaan päin, joten laskuun oli tultava rannan suunnasta ja sen vuoksi nousun jälkeen kävelin laiturin päähän jatkamaan lennätystä.

Ensimmäinen lasku tuli hienosti hangelle ja Piperissä riittää voimaa aurata itsensä lumessa ja jalanjäljissä rantaan, joten kantaa ei tarvinnut. Tankatessa alkoi fuili loppua - olin taas kerran unohtanut lähtiessä tarkistaa, että kannussa on ainetta tarpeeksi. Pulloa kallistellen sain tankin täyteen ja moottori käyntiin. Piper nousi taivaalle ja kaartelin pitkin rantoja sen kummemmin temppuilematta. Tankissa oli fuilia jäljellä n. 5 minuutin lentoon kun kaukana loivassa paluukaarrossa tuntui, että kone ei täysin tottele. Piperin tullessa lahdenpoukamaan muutin kaartosuuntaa ja taas tuli kumma tunne, ettei kaikki ole kohdallaan. Piper ei totellut ohjaimia, vaan kiersi loivaa laskevaa ilman ohjausta! Se on mielettömän kauhea fiilis seurata konetta, joka lentää ilman ohjausta ja miettiä, minne ja miten sen mahtaa tulla alas. Näytti siltä, että Piper tulee loivassa kulmassa laiturin pään tuntumaan. Koetin vetää sauvasta ja yllättäen Piper oikeni ja totteli taas. Tein lyhyen kaarron, jotta sain keulan vastatuuleen ja tämänkin kaarron aikana ohjaus oli hieman hapuileva. Laskeuduin onnistuneesti ja rullailin Piperin itseni luokse katsoakseni kabiiniin - akkumittarin valot vilkutteli punaista!!! Voi tyhmä, olin tehnyt kolmannen virheen samalla reissulla eli unohtanut viimeisellä tankkauksella tarkistaa akkumittarin tilan! En ollut ladannut viime lennon jälkeen vastarin akkua, koska laskeskelin siinä olevan vielä puhtia jäljellä. Väärässäpä taas olin. Onneksi sain Piperin ehjänä alas eikä muitakaan vaurioita tullut. Kävi mielessä, minne se olisi lentänyt, jos akut olisivat loppuneet,  kun hetkeä aiemmin kiertelin 500m päässä olevan saaren tuntumassa...

Täytyy tehdä itselle ilmeisesti johonkin muistin sopukkaan tarkistuslista. Ennen kentälle menoa tarkista, että akut on ladattu ja fuilia on kannussa. Kentällä ennen jokaista nousua tarkista, että akkumittari ei hälytä ja kaikki ohjainpinnat toimii.

Hyvä reissu kuitenkin, vaikka meinasi taas housut kastua...

------------------------------

 
3.3.2007

+2°C

0 m/s

Pilvistä

 
Ei tästä päivästä oikein lentopäiväkirjamerkintää voisi tehdä, mutta tehdään kuitenkin. Kävin Beaverin kanssa järvellä tekemässä rullausharjoituksia. Aiemmista vuosista viisastuneena (?) tiesin, että parin päivän nuoskakeli ja satanut lumi muodostavat voimakkaasti imevän alustan ja siksipä tein Tokon urituskoneella suksien pohjaan samanlaiset urat kuin Piperiin viime talvena. Ja järvelle!

Beaver lähti lumella liikkeelle laipat nousuasennossa, mutta hanki teki tepposet: kone nousi suksineen hangen päälle ja saman tien upposi sinne viitisen senttiä noustakseen taas uudelleen hangelle ja upotakseen. Vauhtia ei saanut tarpeeksi ja tyynessä kelissä ei vastatuulestakaan ollut apua. Koetin ajella samoja jälkiä ja Ransun kanssa tampattiin pakin pyörätuella kiitorataa, mutta aina koneen siirtyessä vauhdilla puhtaalle lumelle, sukset tarttuivat kuin liimaan ja Beaver jäi siihen. Suksiin ja vaijereihin kertyi lunta valehtelematta puoli kiloa mikä ei varmasti helpottanut tilannetta. Puolitoista tankillista harjoittelin nousua mutta ilmaan ei Beaveria tänään saatu.

Beaverin moottori on aavistuksen alitehoinen nousutilanteessa vaikkakin lentäessä tehoja on riittävästi. Kun tähän yhdistetään märkä ja imevä lumi, ei tuosta nousta millään. Jälkikäteen ajatellen onneksi, koska laskussa Beaver olisi tullut suuremmalla nopeudella imevälle lumelle ja pahimmillaan suksen haukatessa lumeen olisi laskutelineen nylonpultit pettäneet ja suksen vaijerit repeytyneet irti. Ainakin kone säästyi ehjänä.

Illalla tekaisin kellukkeisiin pikaiset alumiinikiinnikkeet ja kun ensi viikolla saapuu alumiininvärinen Monokote, saan kellut toivottavasti koelennolle vielä tämän kevään kosteille lumille. Telineet eivät ole oikein skaalanmukaiset, mutta kunhan tulee kellut kokeiltua. Myöhemmin on aikaa tehdä kunnon rakenteet.

--------------------------

 
6.3.2007

+1°C

2 m/s E

Aurinkoista

 
Iltapäivälennolla Piperillä. Hieman jännitti toimiiko kaikki kuten pitää, koska edellinen lento päättyi akkuvalon vilkkumiseen ja melkein hallitsemattomaan pakkolaskuun. Joka kerta kun tuuli hieman keikautti konetta tuli mieleen, joko taas mennään. Mutta kaikki toimi ja keli oli hieno vaikkakaan hanki ei aivan ollut parhaimmillaan. Viime päivien nuoskakelit ovat muokanneet hangen kuoppaiseksi ja kun se parin päivän pakkasissa on jäätynyt, oli pinta kova mutta epätasainen. Laskussa (ja miksei nousussakin) sai olla tarkkana, ettei ajanut suksea kuoppaan ja laskutelineitä turhalle rasitukselle.

Lentelin kolme tankillista kohtuullisen rauhallista kaartelua. Tuuli keikutteli hieman ja laskut oli tehtävä rannasta poispäin, joten joka lentokerralla joutui varikolta kävelemään kohtuullisen matkan järvelle päin.

Viimeisen laskun jälkeen ihmettelin varikolla siivekeservojen pientä jatkuvaa liikettä. Syytä ei tuntunut olevan, mutta koko ajan servot liikuttivat siivekkeitä muutaman millin suuntaansa. Tarvinee kokeilla ferriittejä siivekeservojen johtimiin.

----------------------------

 

 
9.3.2007

+2°C

3-4 m/s W

Pilvistä

 
Sain viimein asennettua kellukkeet Beaverin alle ja kun keli ei ollut hullumpi niin järvelle kokeilemaan. Jäällä oli lumen alla viitisen senttiä vettä ja lumi oli märkää nuoskaa. OS lähti hyvin käymään ja Beaver liikkui mukavasti hangella. Sopivan tyynellä hetkellä kiihdytin täydellä kaasulla kohti järven selkää. Beaver nousi plaaniin mutta ei jaksanut irrota hangelta. Uusi yritys ja Beaver alkaa nousta. Todennäköisesti Pilot Errorin ja tuulen yhteisvaikutusta kun kone puoleen metriin noustuaan kallistui siivelleen ja teki muutaman kärrinpyörän lumella. Tiivis nuoskalumi tarrasi sen verran tiukasti kiinni, että siiven toinen puoli napsahti poikki ja lennot loppuivat siihen. Ajelin kotiin ja korjasin Beaverin, koska tarkoitus oli päästä kokeilemaan kelluja lumella ennen vesileikkejä.

Korjaus oli suhteellisen nopeaa, koska siiven lisäksi mitään muuta ei vaurioitunut. Parin tunnin päästä olin jälleen järvellä ja uusi yritys. Tuuli oli kääntynyt länteen ja puhalsi rannasta poispäin. Ihannekeli tehokkaalle Piperille (nousu myötäiseen ja lasku vastaiseen) mutta ei alitehoiselle Beaverille. Siispä tallasin loskassa keskelle järveä ja yritin nousua laipat nousuasennossa suoraan vastatuuleen. Beaver lähti ripeästi liikkeelle, mutta plaaniin nousun jälkeen meno hyytyi. Märkä sohjo imi niin paljon tiukkaan, ettei OS:n tehot riittäneet ja nousunopeus riitti plaaniin mutta ei ilmaan pääsyyn. Ajelin siis tankillisen pitkin hankia. Vanhat jäljet tekivät kiusaa, koska kellukkeet hakeutuivat uriin ja koneen suunta muuttui. Kone oli lumella samalla tavalla tuuliherkkä kuin GWS-Beaver kelluilla, joten ohjauksen kanssa sai olla tarkkana. Muutoin kellukkeet tuntuivat toimivan hyvin samalla tavalla kuin GWS-Beaverin kellukkeet ja sen puoleen olisi jopa toiveita, että vedestä nousu onnistuisi. Jos kevään aikana vielä tulisi pakkaslumipäivä, olisi mahdollista kokeilla kelluja hieman vähemmän imevällä alustalla. Tai sitten vaihtaa moottori tehokkaampaan, mutta se nostaa painoa nokassa ja vaatii lisäpainoa pyrstöön.

------------------------------------------

 
24.3.2007

+2 ... +12°C

1...4 m/s N...W

Aurinkoista

 
Vesivehmaalla viettämässä lennätyspäivää Timpan kanssa. Muitakin lennättäjiä poikkesi päivän mittaan, mutta me lennettiin aamusta siihen saakka, että Timpan oli lähdettävä töihin. Aurinko paistoi, kenttä oli kuiva ja hyvä sää oli houkutellut myös ultralentäjiä paikalle. Täysikokoisen kiertelivät kentän laitamia, joten meille jäi hyvin tilaa lennellä.

Aloitin päivän Beaverilla, joka oli ensi kertaa pyörävarustuksella. Kannuspyörää ei ole koskaan testattu, joten ensimmäinen rullaus oli mielenkiintoista kiemurtelua asfaltilla. Oikaisin kannuspyörän ja nyt rullaus sujui halutulla tavalla. Beaver rullaa niin herkästi, että tyhjäkäynnillä mennään pitkin asfalttia ja kulku oli pysäytettävä käsin. Ensimmäinen nousu meni hienosti. Beaver nousi ja tuntui heti keulapainoiselta ja kiikkerältä. Vetoa on trimmiin laitettava kolme naksua ennen vaakalentoon asettumista ja sivusuunnassa kone kallisteli ihan eri tavalla kuin talvisella järvellä. Huomasin, että viimeisen siipirempan seurauksena v-kulma oli muuttunut suorasta negatiiviseksi. Liekö siinä syy rauhattomuuteen? Muutaman lentokierroksen jälkeen toin koneen laskuun ja se sujui laipat alhaalla kohtuullisesti.

Seuraavan nousun päätin tehdä nurmelta. Beaver kiihtyi ja kääntyi hieman suunnitellulta reitiltä sivuun. Maassa on jokunen törröttävä risu pystyssä ja ilmeisesti sellainen napsautti korkkariin sen verran kipeästi, että toinen puoli katkesi ja kone teki kuperkeikan. Sivari hieman murtui mutta ei pahempaa. Beaverin lennot vain loppuivat siihen. Du-Bron renkaat menevät ilmeisesti vaihtoon, koska niiden paino on vähän turhan paljon Beaverille. Vaihdetaan tilalle Kavanin renkulat tai vastaavat.

Jatkoin lentelyä Piperillä ja se lensi kuten ennenkin - luotettavasti ja varmasti. Tosin talven pehmeille hangille laskeutuminen on paljon helpompaa kuin kovalle maalle ja ensimmäinen lasku oli melkoista pomppimista. Laskutelineen sauma petti taas mutta ei onneksi kriittisestä kohdasta. Uudelleen ilmaan ja nyt nurmelta. Laskut nurmelle alkoivat hiljalleen sujua ja lentäminen oli hauskaa.

Välissä kokeilin Siroccoa, joka kyllä lentää mutta ei ole mikään varsinainen liidokki tai ainakin vaatii kunnon keliä. Nyt sai koneen ajaa moottorilla korkeuksiin ja lentoaikaa oli lähinnä se, mitä sieltä liu´uttiin alas kentälle. Tulipa tehtyä sillä muutama onnistunut laskeutuminen.

Jatkoin Piperillä. Evolutionilla ei ole oikein haluja sammua vaan killerin jälkeen moottori raksuttelee puolisen minuuttia ennen sammumista. Pitänee tarkistaa kaasuttimen sulkeutuminen. Piper lenteli muuten hienosti. Viimeisen lennon jälkeen konetta purkaessa huomasin, että toisen streevan kiinnikemuovi oli melkein poikki. Onneksi se ei katkennut ilmassa: streeva roikkuen laskeutuminen olisi ollut siivelle varmasti kohtalokasta. Nyt korjaukset olivat varsin pieniä.

Beaver on remontissa ja Piper korjattu. Kaasuttimen säädöt on vielä tarkistettava ja samalla kokeiltava pääneulan säädöt. Hieno päivä kaiken kaikkiaan. Iltapäivästä alkoi olo lämmetä ja toppatakin alla riitti pelkkä t-paita.

------------------------

 
9.4.2007

-6 ... +4°C

2...6 m/s S...W

Aurinkoista

 
Pääsiäismaanantaille osui ensimmäinen vähänkin lentokelpoinen päivä melkein kahteen viikkoon. Suunta Vesivehmaalle mukana Piper, Beaver (OH-MVL) ja EaseGlider. Aamulla 8.00 oli paikalla toinenkin lentäjä (enkä vieläkään muista nimeä) joka lenteli Spacewalkerilla, vaikka moottorin sammumisen kanssa olikin hieman harmeja. Lentelin Piperillä muutamia tankillisia ennen Linkosalon Heikin saapumista. Piper lensi mainiosti, mutta siipituen kiinnikkeen reikä oli viime korjauksessa mennyt hieman sivuun ja tuki väänsi siipeä kieroon, joten kone pyrki lentämään kallellaan. Tilapäiskorjauksen sai aikaan siiveketrimmillä, mutta kotona on viilattava reiän muoto kohdalleen. Pitääkin laittaa viilasarja lennätyspakkiin.

Beaverista oli tarkoitus mitata kierroslukumittarilla Ossin kierrokset. Moottorissa on ilmeisesti tyhjäkäynti hieman rikkaalla, koska se tahtoo sammua edelleen avattaessa kaasua pidemmän tyhjäkäynnin jälkeen. RC-hehkun päällä pito koneen ollessa maassa auttaa hieman asiaan, mutta onhan tuo jossain vaiheessa tarkistettava. Ajattelin siis mittailla kierrokset, mutta laitoin kuitenkin ensin koneen ilmaan. Uusilla 76mm foamirenkailla Beaver lähti komeasti hiekalta ja lensi vieläkin hienommin! Vajaan 10min lentelyn jälkeen toin koneen vastatuuleen laskuun laipat alhaalla ja se oli ohjattavissa parhaan GWS-Beaverin tavoin haluttuun kohtaan. Maata tarvittiin pyörien alle vähemmän kuin 3m ja sitten oltiin pysähdyksissä.

Heikki lenteli välillä Imaginella (toisille tuo taitolento on kuin heinäntekoa...) ja sitten Beaver tankille ja uudelleen ilmaan. Hienosti lensi edelleen. Tuuli ei tuntunut vaikuttavan lainkaan ja kymmenisen minuuttia lennettyäni päätin tuoda koneen edelliseen paikkaan laskuun. Kaarroin metsän suunnalta vastatuuleen ja kone oli mielestäni jo oiennut kun se yllättäen kääntyy syöksykierteeseen - täsmälleen samanlaiseen kuin aiemmin talvella jäällä. Nyt vain ei ollut lunta pehmentämässä ja tulos oli aika murheellista katsottavaa. Tekniikka on päällisin puolin ehjää, mutta moottori on tarkistettava huolella. Spinnerimutterissa on hankaumjälkiä ja potkuri oli poikki. Koko etuosa oli levinnyt muutaman neliön alueelle balsan ja Monokoten palasiksi. Siipi on katkennut molemmin puoli. Rungon takaosa on kuitenkin ehjä, samoin siivet laippojen ja siivekkeiden alueelta, joten eiköhän tuo vielä korjata. Moottori on ensimmäisenä testattava, koska ilman moottoria tuosta ei ole paljoa iloa enkä tähän hätään viitsi uutta pikku-Ossia tilailla. Harmittaa vain lujaa, kun kone lensi juuri niin erinomaisen hyvin! Muistin raadolle kävellessä, että kamera jäi autoon ja niinpä kävelin takaisin, jotta sain autenttista kuvaa kaputista:

Heikki otti Imaginen alas todettuaan, että keli oli muuttunut röykkyiseksi sille kuten myös Formosalle. Epäilen, että Beaverin kohtalo oli jälleen sama kuin viimeksi: keliin nähden liian pieni ilmanopeus kaarrettaessa myötätuulesta vastatuuleen, sakkaus koneen ollessa kyljellään ja siitä maahan. Molemmilla kerroilla olin juuri pienentänyt kaasua ja kaarroin samalla tavalla ja samoilla korkeuksilla. Jokohan tästä alkaisi oppia...? Tuntuu, että kotimaan väreihin tehdyillä Beavereilla on paljolti samoja kohtaloita kuin niiden esikuvilla - tosin keltaiset eivät ole tiettävästi pahemmin kaputoineet toisin kuin armeijan hopealinnut...

Lensin Piperillä lyhyen pyräyksen, ettei jää paha mieli kaputista viimeisenä. Lopuksi kasasin EasyGliderin ja Heikin toimiessa heittäjänä lensin kymmenisen lentoa. Kova heitto suoraan vastatuuleen ja EG kiipeää kymmenisen metriä taivaalle. Ennen sakkausta on pakko työntää paljon, jotta kone oikenee ja sen jälkeen kaarreltiin maan kamaralle. Mukavan tuntuinen kone, kunhan sen saa niille korkeuksille, että on aikaa haeskella nosteita. Nyt löytyi pieni noste jossa EG otti hyvin korkeutta, mutta siihen ei mahtunut pitempään pyöriskelemään.

Katselimme vielä, miten LIK:n Sehinu teki ensimmäiset koehinauksensa ja seurailimme, kuinka keli vaaputti laskeutuvia ultriakin. Ei ihme, että omat pienet koneet olivat hieman kovilla tuulen pyörityksessä.

------------------------------

 
13.4.2007

+2 ... +10°C

1...4 m/s S...W

Puolipilvistä

 
Timpan kanssa perjantaisella aamupäivälennätyksellä Vesivehmaalla. Mukana vain Piper ja Easy Glider. Piperillä lentelin useamman tankillisen samalla kun Timppa ajeli Stampea. On se hieno kone ja lentää hitaasti. Sopivassa kulmassa metsää vasten näyttää erehdyttävän aidolta.

Timpan ladatessa Stampen sytytyksen akkua viritimme 2m lennokkikumin paikalleen ja vedimme kymmenisen keikkaa EasyGliderilla. Mielenkiintoista lentää koneella, jossa ei ole moottoria lainkaan - taustalla vain linnun laulua ja tuulen suhinaa. EG oli melkein trimmissään ja Timpan opastuksella lentokeikat vaihtelivat 2-6 minuutin välillä. Viimeisellä keikalla alkoi jo päästä asiasta hieman jyvälle. Timppa näytti sitten mallia ja vetäisi 9 minuutin lennon. EG ei ole mikään paras liitäjä ja hieman tuulelle herkkä (keikkuu sivuttain aika tavalla)  mutta hintaisekseen mainio liidokki. Todelle mielenkiintoista hommaa! En yhtään ihmettele, että vasta-alkajillekin suositellaan RC-liidokkia. Tässä on pakko miettiä asioita myös etukäteen ettei tarvitsen konetta kovin kaukaa noutaa.

Päivä oli kaiken kaikkiaan mainio. Vaurioiksi voidaan kirjata vain Stampen haljennut puupotkuri.

----------------- 

 
14.4.2007

+3 ... +5°C

3...5 m/s W

Aurinkoista

 
Yksinäisessä lauantain aamupuljassa Urkassa - ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn. Ja ensimmäisen kerran lennätin MalliExpon jälkeen alu-Beaveria, joka kilpailuvoittonsa jälkeen on levännyt varastossa. Aloittelin kellon näyttäessä seitsemää ja vajaat pari tuntia tuli nautittua kevätaamun rauhasta. Valitsin lennätyspaikaksi hieman poikkeavasti juoksuradan takasuoran (paikan, missä on tulostaulu ja pari vaihtokatosta) ja käytin nousuihin ja laskuihin tartania. Pääasiassa siksi, että nurmenpohja on todella muhkurainen ja toiseksi tuuli kävi juuri sopivasti radan suuntaisesti moukarihäkiltä päin.  Viime kertojen tuulenpyöritykset Vesivehmaalla tuntuivat äkkiä varsin kesyiltä, kun kevyt lennokki, puuskainen tuuli, Urkan rinteet ja lämpenevät juoksuradat tekivät lennättämisestä varsin mielenkiintoista ja haastavaa. Sellaista "nahkan kasvattamista" :)

Alu-Beaverilla lensin kolme akullista. Ensimmäisen akullisen lentelin korkeuksissa kierrellen Urkkaa joka puolelta ja tarkistelin koneen trimmejä. Kaksi seuraavaa akullista olivat lähinnä nousu- ja laskuharjoituksia, joiden välillä kierreltiin "maisemia katselemassa". Nousu vastatuuleen onnistuu skaalamaisesti nostamalla kaasua vähän kerrallaan ja antamalla koneen nousta ilman vetoa. Vaativinta on pitää kone keula vastatuulessa ja estää pyörteitä kaatamasta sitä siivelleen. Laskeutuminen puuskaisessa tuulessa oli hyvää harjoitusta jota kentän reunassa olevat kepit eivät ainakaan helpottaneet, mutta tulokseen voi olla tyytyväinen. Kone on edelleen ehjänä ja ainoastaan kaksi laskeutumista piti keskeyttää tuulen kääntyessä ja painaessa konetta keppejä kohti. Kokeilin Beaverissa ensimmäistä kertaa "polttisasetusta" jossa moottorin sammutuskytkimestä laitetaan sähkömoottori pyörimään tyhjäkäynnillä. Ajatuksena oli kokeilla, miten sähkölennokki käyttäytyy moottorin käydessä koko ajan pienillä kierroksilla kuten polttomoottorikin tekee. Nousussa piti vastatuuleen laskea laipat alas, jotta kone pysyi paikallaan moottorin käydessä. Laskeutuminen tuntui varsin samanlaiselta kuin polttiksella moottorin käydessä vaikka kaasun veti nollille. Tehon säätäminen oli tuntuvasti helpomman tuntuista. Tätä asetusta käytän jatkossakin kaikissa sähkökoneissa.

Tuuli oli sen verran voimakasta, että nousut ja laskut oli pakko tehdä siipi sileänä. Nousussa laippojen kanssa kone pyrki nousemaan alinopeudella. Laskussa nopeus putosi sakkausrajalle ja kaasua oli pakko lisätä tuntuvasti. Laipat ovat käyttökelpoiset tyynessä kelissä.

Lopuksi lensin vajaan akullisen Navy-Beaverilla. Kone tuntui todella pieneltä ja oli yllättävän kiikkerä. Ilmeisesti tuuli pyöritti oikein kunnolla, koska entinen luottokone ei tuntunut läheskään niin tukevalta kuin yleensä.

Suunta on selvästi isompiin koneisiin. Alu-Beaver tuntuu mukavan kokoiselta sähkökoneelta Urkkaan.  Suurin vaiva on jälleen akkujen latausprojekti. Swallow pukkaa menemään 1700mA mutta iltaan tässä hommassa menee kuitenkin.

******

Puoliltapäivin kävin vielä Kuiviksella vetämässä Easy Glideriä taivaalle. Tuuli on melkoisen voimakas ja ensimmäinen nousu meni pieleen. Toinen nousu päästiin vetämään suoraan vastatuuleen ja onnistui paremmin. Kolmannella kerralla kone nousikin jo hyvin ja korkealle. Olin jo melkein luovuttamassa ja tuomassa koneen alas kun ajoin hyvään nosteeseen ja kohta kone oli taas aloituskorkeudella. Taitamattomuutta hukkasin nosteen tai sitten se loppui. Lentoaikaa tuli tuolle vedolle yhteensä hieman yli 6 minuuttia. Vielä muutaman vedon olisin Mikan kanssa voinut tehdä ennen kotiinlähtöä, mutta kuminauhan lähtivät yllättäen siirtymään toisiin asemiin ja homma jäi siihen.

Tuo on polttisten ohella hienoa hommaa ajaa liidokkia. Siinä tuntee jonkinlaista onnistumisen iloa kun saa koneen pysymään taivaalla ja löytää joskus nostaviakin. Pitänee hankkia jossain vaiheessa omat vetokumit...

----------------------

 
22.4.2007

+5 ... +8°C

3...5 m/s W

Aurinkoista

 
Kuiviksella ruohonleikkuutalkoissa lensin muutamia vetoja EasyGliderillä. Ei oikein vielä ole hanskassa tuollaisen liidokin lennätys ja parhaat keikatkin oli vain 4 minuutin luokkaa. Harjoittelin lähinnä koneen pitämistä vastatuuleen ja luovimista sekä hinauskumista vapautumista. Pitäisi laittaa loggeri kiinni, jotta näkisi minne asti kone nousee. Hienoa hommaa kaiken kaikkiaan lentää ilman moottoria. Pitää opetella viemään kumin kiinnityspiste tarpeeksi kauas, ettei joudu kävelemään kynnöspelloille.

 

 

----------------------------

 
26.4.2007

+10 ... +15°C

3...5 m/s W

Pilvistä

 

Vapaa parituntinen illalla ja suuntasin Kuivikselle EG:n kanssa. Kumin laittamiseen meni 5min ja myöhemmin poiskeräämiseen 8min, joten ei tuossa kauaa nokka tuhise. Vedin kymmenkunta vetoa ja Ransu oli kumin noutomiehenä. Loggeri oli kyydissä ja sen tuloksista näkee hyvin, että liian aikaisin yleensä irrottauduin kumista. Ilta-auringossa pilvisellä säällä EG oli vaikea erottaa jo 100m korkeudessa ja usein tuli ajettua sitä eri suuntaan kuin oli tarkoitus. Pitänee kokeilla kontrastilaseja seuraavalla kerralla.

 

 

----------------------

 
27.4.2007

+10 ... +15°C

3...7 m/s W

Aurinkoista

 
Aamusta ajelin Kuivikselle Piperiä ja EG:tä lentämään. Juha ja Jaakko lentelivät koptereita ja Ransu tuli valvontajoukoksi. Kokeilin Piperin uusia landareita ja tundrapyöriä toiminnassa. Pyörät ovat todella painavat ja se tuntuu lennossa - kaasua piti käyttää enemmän ja korkkariin laittaa kahdeksan naksua vetoa, jotta Piper lensi vaakalentoa puolikaasulla. Muuta huonoa noissa ei olekaan vaan renkaat ovat uskomattoman hyvät! Onhan ne hieman huvittavan kokoiset, mutta huvittavat ne on oikeassa koneessakin. Laskuihin Piper tulee kuin tyynylle eikä pomppimisesta tai muista rysäyksistä ole tietoakaan. Rullatessa voi ajella pidemmässäkin heinikossa. Jossain vaiheessa on kokeiltava alkuperäisillä pyörillä noita laskutelineitä. Nelisen tankillista ajoin Piperiä kunnes kansa alkoi vaatia liidokkeja.

EG:ssä oli jälleen loggeri kyydissä ja Ransu toimi kumin hakumiehenä. Ensimmäiset pari vetoa olivat samanlaisia kuin eilisiltana. Oikein kunnon nosteita ei löytynyt ja tuuli hieman riepotteli varsinkin irrotusvaiheessa. Tuumimme ajaa EG ladon toiselle puolelle mustalla mullalla olevalle pellolle, jos sieltä löytyisi jotain. Pellolle asti en päässyt kun pensaston kohdalla oli tolppa! EG nousi nousemistaan ja parhaimmillaan näin vain valkoisen viivan sinisellä taivaalla - suunta ja asento olivat aivan hakusessa. EG pääsi jossain vaiheessa kääntymään selälleen ja tuli aika vauhdilla alaspäin. Melkeinpä löimme vetoa, kuinka korkealla käytiin. Niska alkoi kipeytyä koneen kierrellessä korkeuksissa, mutta olihan mahtava fiilis!

Kotona tutkin loggerin käyrää ja lento kesti kaikkiaan 22min ja korkeimmillaan käytiin 425m korkeudessa! Siinäpä kesän pohjat kerhon liidokkimiehille!

----------------------

 

 
29.4.2007

+0 ... +8°C

1...8 m/s W

Pilvipoutaa

 
Aamulennolla Kuiviksella kylmänä kevätaamuna. Päätimme ryhtyä Ransun kanssa myytinmurtajiksi ja asensimme Lolo-loggerin GWS Navy-Beaveriin. Tarkoitus oli kokeilla, kuinka korkealle Beaverin voi lentää ja vielä nähdä sen ja pitää hallinnassa. Lennunetissä on aikanaan keskusteltu siitä, pysytyykö metrisen puistokoneen lentämään yli 500m korkeudelle ja tätä halusimme testata. Ransu oli varmistajana kiikarin kanssa. Ajelin Beaverin taivaalle niin korkealle kuin suinkin ja takaisin alas. Korkeimmillaan ei enää asennon hahmottaminen ollut kovin varmaa, mutta onneksi kiikarimies oli apuna. Purimme saman tien lukemat PC:lle - Beaver kävi maksimissaan 540m korkeudella!!! Myytti on siis murrettu :)

Seuraavaksi asensin Lolon Alu-Beaveriin ja taivaalle. Korkeutta kone kerää muutenkin rauhallisemmin ja ilmeisesti parempi akun jäähdytys yhdistettynä pienempään kuormitukseen hyydytty lipon siten, että 360m korkeudella loppui nousu. Ajelin koneen takaisin kentälle moottori sammuksissa. Lopetimme Lololla leikkimisen tähän.

Virittelimme kumin paikalleen ja Ransun toimiessa repsikkana ajelin EasyGliderilla muutamia vetoja. Nosteista ei aamun kylmyydessä ollut tietoakaan ja lennot olivat vaatimattomasti 2-3 minuutin välillä. Jätimme kumin odottelemaan ja vaihdoimme Siroccoon. Ajelin Siroccon vastatuuleen korkeuksiin ja vaikkakaan kone ei mikään varsinainen liitoihme ole, sain 16min moottoriajalla lentotiimaa 42 minuuttia. Kovaksi yltynyt tuulikaan ei konetta haitannut.

Aurinko alkoi hiljalleen lämmittää ja tuuli voimistui entisestään, kun jatkoimme EG:n hinauksia. Tuuli oli ajoittain niin voimakasta, että kone oli kuin tuuliviiri - keula osoitti tuuleen ja sivarissa ei riittänyt tehoa kääntää konetta sivutuuleen. Tällä tavalla peruuttelin sitten yhden lennon pitkälle ladon takana olevalle pellolle - aina joenpoikasen ylitse. Hakumatka oli mukava aamulenkki siltojen ja pellonreunojen  kautta kiertäessä.

Teimme vielä pari vetoa, mutta ainoa nostava tekijä oli kumin lisäksi vastatuuli ja paras veto oli vain 5 minuuttia, joten pakkasimme lennokit ja lähdimme aamu(päivä)kahvin keittoon. Vasta kotona EG:tä puhdistaessa huomasin, että sivari oli ilmeisesti multapeltolaskussa saanut osumaa ja horni lähes irronnut liimauksestaan. Ei siis ihme, ettei loppulennoissa sivarissa ollut tehoa riittävästi vallinneisiin tuuliolosuhteisiin.

---------------------------------

 

 
3.5.2007

+6°C

3...5 m/s N

Pilvipoutaa

  
Aamupäivän lennolla Kuiviksella TImpan kanssa. Mukana Piper ja Timpalla Stampe. Tuuli kävi kohtuullisen navakkana pohjoisesta ja sateen uhka roikkui ilmassa. Timppa lensi Stampella laskuharjoituksia ja temppua. Piperillä lensin matkalentoa ja nousu/laskuharjoituksia. Tuuli antoi oman lisämausteensa kahdelle ilman narua lentävälle leijallemme ja laskuissa koneen sai melkein pakottaa alemmas. Tundrapyörät toimivat edelleen hyvin ja ovat todella mukavat käytössä. Painostaan huolimatta.

Kokeilin ajaa nousut hitaasti kiihdyttäen ja siinäpä saakin olla tarkkana, ettei kone ala venkuroida varsinkin sivutuulessa. Vastatuuleen Piper nousee kuin juna, mutta hiemankin tuulesta sivuun ja sivarilla saa ohjata koko ajan.  Laskut ovat Piperillä helpompia koneen tullessa vakaasti ja kaasulla putoamisnopeutta säädellen.

Lentelin viitisen tankillista eri puolilla aukeaa ja tein läpilaskuja, kunnes kerran läpilaskuun tullessa moottori sammui finaalissa ja Piper tuli liidokkina hyvin hallitusti kiitotien laitaan. Koskaan ennen ei ole moista ilmassa tapahtunut, joten jotain oli pakko olla vialla ja epäilys kohdistui parin vuoden ikäiseen tulppaan (josta olin hetki aiemmin Timpalle maininnut). Uusi tulppa kiinni ja moottori käymään - sammuu heti kun hehkun ottaa irti! Koulinki auki ja tarkistamaan. Letkut kunnossa, ei vuotoja eikä haljenneita letkuja. Tässä vaiheessa pettivät kierteet RC-hehkun tulpanliittimestä, joten turvauduin vaihteeksi perinteiseen hehkutikkuun. Moottori lähti aina hyvin käyntiin mutta kaasua lisättäessä kierrokset nousivat, sitten putosivat ja moottori sammui. Välillä moottori saattoi sammua heti, kun hehkutikun irrotti. Laitoin koneen käymään tyhjäkäyntiä ja katselin hehkutikun kanssa käyvää moottoria ja siinä se oli - kaasuttimen rummun säätöruuvi oli auennut ja koko rumpu oli pudonnut sentin verran alemmas normaalista sijainnistaan. Ruuvi ja lukitusmutteri heiluivat tärinässä ja kaasuttimen rumpu pomppi ylös ja alas aivan satunnaisesti. Kiersin ruuvin paikalleen ja kaikki oli yllättäen kunnossa. Nurmi oli sen verran märkää, etten viitsinyt konttailla koneen vierellä ja tarkka säätö, jossa tyhjäkäynti ja sammuttaminen toimisivat entiseen tapaan jäi kotiin tehtäväksi. Kello oli joka tapauksessa jo sen verran, että oli lähdettävä.

Kotona vaihdoin uuden "tulpanhatun" ja säädin kaasuttimen irronneen ruuvin. Nyt moottori käy kuten ennenkin. Lisäsin toisen lukkomutterin varmistukseksi, ettei sama toistu uudelleen kentällä. Voisikin olla paikallaan harjoitella Piperillä tilanteita, joissa sammuttaisi moottorin eri kohdissa kenttää ja laskeutuisi pakkolaskun sinne, minne se on turvallista tehdä.

Samalla seurailin Graupnerin uuden akun toimivuutta. Vanhan akun yksi kennoista sanoi eilen illalla sopimuksensa irti ja tein uuden akun 3000mAh nimh-kennoista. Latailin akkua 1C virralla yön yli ja nyt se oli ensi kertaa käytössä. Hyvin tuntui toimivan. Esan lähettämä pienikokoinen videokamera saapui ja odottelemme Tsekinmaasta Alti2BF-loggereita. Tilasimme Esan kanssa moiset vehkeet ja nyt mitta-aluetta riittää aina 3000m saakka.

-----------------------------

 
11.5.2007

+10°C

0...5 m/s N

Pilvipoutaa

 

Aurinkoisena mutta pilvistyvänä perjantai-aamuna Timpan ja Juhan kanssa Kuiviksella. Timppa ajeli Stampea ja XP:tä, Juha kopteria ja heittistä (jolla Timppa teki päivän päätteeksi 13 minuutin keikan!).

Itse menin jo hyvissä ajoin aamulla kentälle ja trimmasin myynnissä olevaa GWS Beaveria. Kone on seissyt syksystä asti sopivien kelien puutteessa (ja kai osin laiskuuttakin), mutta tänään sitten laitoin akun kiinni ja taivaalle. Olipa nostalginen kokemus lennättää aamusäässä perustekniikalla olevaa Beaveria! Kone nousi mukavasti nurmelta ja laskeutui sille. Lentäminen oli rentoa ja välillä sai vaikka venytellä kun Beaver tyynessä säässä vain lensi alennusvaihde rallattaen. Kone on nyt trimmissä ja täytyy ottaa yhteyttä ostajaan, vieläkö kauppa kiinnostaa. Ehkäpä tuollekin ostaja löytyy.

Piperia lensin yhden tankillisen Timpalta saadulla CoolPower 10% fuililla.  Aikanaan jäi CP:stä epävarma olo kun Evo kiukutteli gallonallisen verran...mutta hyvin tuntuu nyt toimivan. Taidanpa kotiuttaa Timpan "ylijäämät"  Piperin polttoaineeksi.

Päivän päätavoitteen vuoro oli seuraavaksi - viritimme hinaussiiman Stampen ja EasyGliderin väliin leko-hinausta varten. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeilimme moista hommaa Timpan kanssa ja jännitti melko lailla, mutta pian selvisi, että aivan turhaan. Ensimmäinen hinaus onnistui erinomaisesti. EG seurasi Stampea kuin opetettu koira. Ongelmia tuli vain kaarroksissa, joissa EG pyrki oikomaan ja naru pääsi löystymään. Irroitus arviolta 200-300m korkeudessa onnistui hyvin ja kun Timppa hieman viilasi Stampen koukun päätä, alkoi myös narun pudotus kentälle onnistua. EG:ssä hinaussilmukka on nokassa ja Stampessa pilotin selkänojan kohdilla.

Seuraaville lennoille laitoin uuden Alti2:n EG:n kyytiin ja hyvä oli, että laitoin. Ensimmäinen veto vei EG:n 332m korkeuteen ja lennolla löytyneiden hyvien nosteiden vuoksi lento kestikin sitten irroituksesta 30minuuttia! Seuraavilla lennoilla nousimme peräti 460m korkeuteen, joten aletaan taas olla lennokeilla purjelentokoneiden irrotuskorkeuksissa. Ilmeisesti "kisaväsymys" iski ja näillä ennätyskorkeuksilla ei kuitenkaan lennetty kuin vajaat 10min irrotuksesta. Huomasimme hinauksessa, että kaarteessa liidokkia on ajettava sivarilla vastasuuntaan ja kallistettava siivekkeillä kaarteen suuntaan. Tällöin naru pysyy tiukalla eikä liidokki oikaise. Kallistusta tarvitaan sen vuoksi, että muuten liidokki pyrkii kaatumaan ulkokaarteen puolelle siivelleen.

Vaihdoin Piperiin vakiorenkaat, koska uusilla laskutelineillä ja vakiopyörillä ei ole vielä tullut kokeiltua Kuivannon kenttää. Renkaat toimivat ihan hyvin ja korkkarista piti ottaa kahdeksan napsua vetoa pois - ne samat, jotka tundra-pyörillä lisättiin. Kenttä on kuitenkin aika epätasainen poikittaissuuntaan ja siellä täällä on "ketunkoloja" ja muita pieniä kuoppia. Toki Piperillä pystyi lentämään paljon hitaammin yli puoli kiloa kevyempänä, mutta samalla koneesta ikävämpi maakäyttäytymisen suhteen. Vaihdoin kotona tundra-pyörät takaisin ja seuraavalla kerralla kokeillaan lisää. Lensin vakiorenkailla nelisen tankillista.

Nyt on askaroitava Piperiin hinauskytkin, jotta päästään hinailemaan Timpan liidokkeja ja Maran ohjaamaa EG:tä taivaalle.

-------------------------------

 
12.5.2007

+14°C

3...5 m/s N

Pilvipoutaa

 
Käytiin poikien kanssa iltapäivälennolla Kuiviksella. Mara oli eka kertaa kokeilemassa EG:tä ja kumistarttia. Hommaa ei varmaan yhtään helpottanut suhteellisen kova tuuli. Näytin pari kertaa malliksi, sitten lähetin koneen pari kertaa ja sen jälkeen Mara hoitelikin homman yhdessä Mikan kanssa. Mika nouti konetta ja kumia. Sillävälin lentelin akullisen Siroccoa. Muutamia hyviä nosteita löytyi, mutta tuuli painoi koneita liikaa selän taakse.

Vertailimme Mikon ja Jonin kanssa Pipereitä ja tuulesta huolimatta oli pakko lentää tankillinen omalla Piperillä. Tuuli ei haitannut nousuissa eikä lentäessä mutta lasku piti ottaa uusiksi - ensimmäisellä kerralla kone ei kerta kaikkiaan halunnut tulla alas! Toisella kertaa lasku onnistui. Ilmeisesti landarit ovat hieman taipuneet viime kerran vakiorengaspompuissa ja vaativat oikaisua. Nyt tundrapyörät ovat hieman lintallaan. Ei se suuremmin haittaa, mutta kun tietää ettei niin pitäisi olla...

Seuraavalla kerralla voisi kokeilla EG:n hinaamista Piperillä.

--------------------------------

 
17.5.2007

+15°C

0...5 m/s N-W

Pilvipoutaa

 

Helatorstai-iltana Kuiviksella oli puolet kerhon porukasta lennättämässä - koptereita, liidokkeja, polttiksia, sähkökoneita! Ladon päätyyn oli ilmestynyt Maken tekemään mastoon tuulipussi. Toimintaa oli ilmassa sen verran paljon, että alkoi kaivata lennonjohtoa! Vieraitakin osui kentälle katselemaan ja yhden harrastajan isokokoisen metukkakoneen pojat pistivät käymään - hienoa palvelua!

Meillä oli Timpan, Maran ja Tonin kanssa tarkoitus hinailla kahta EG:tä lekohinauksena taivaalle. Timpalla oli mukana 24m hinaussiima ja Stampessa ja Piperissä molemmissa hinauskoukut. Samoin sekä Maran että Tonin EasyGlidereissa. Timpan kanssa vedimme aluksi  Stampella Maran EG:n taivaalle. Siirsin ohjaimet Maralle ja poikahan alkoi välittömästi uhkailla pilviä. Nosteita oli sen verran hyvin, että piti huudella varoituksia ettei hukkaa konetta. Alti2 jäi kotiin, mutta silmälläkin näki, että Mara kävi reilusti korkeammalla kuin oma 460m ennätys! Ensi kerralla pitää muistaa panna loggeri kyytiin...

Seuraavaksi vedimme Piperillä Tonin EG:n taivaalle. Lensin Piperiä Timpan ollessa EG:n puikoissa arviolta 350m korkeuteen ja EG irtosi hienosti hinauksesta. Piperin päästä ei sen sijaan siima irronnut ja tulin laskuun siima perässä. Vetokytkimen tappi ei mennyt tarpeeksi sisään ja siksi siima jäi roikkumaan mukaan - säätöjuttu. Tundrapyörät painavat melkoisesti, mutta kohtuullisen hyvin Piper silti jaksaa kiskoa EG:n kokoisen koneen taivaalle. Nousunopeus ei ole läheskään Stampen luokkaa vaan Piperillä joutuu tekemään useamman nousukierroksen. Tulee mieleen, että pitää todellakin koettaa pienemmillä ja kevyemmillä vakiorenkailla, jos saisi nousutehoa lisää. Tarkoitushan on hinata Timpan Grobia lennokin perässä.

Jatkoimme hinauksia vuorotahtiin Timpan kanssa. Maralta alkoi myös hinattavana olo sujua ja vedin Maran useamman kerran taivaalle. EG:n jäädessä haeskelemaan nosteita lensin Piperin takaisin kentälle. Yhteen hinauskeikkaan kului Piperillä aikaa 6-7 minuuttia joten tankillisella fuilia tekee turvallisesti pari hinausta. Kumpikin hinuri teki illan aikana 7-8 keikkaa. Siiman irrotus Piperistä tökki koko ajan. Sivarin kevennysosa nappasi siiman haltuunsa ja siellä se roikkui sitten laskuun asti. Viimeisellä kerralla irrotus toimi ja siima putosi omia aikojaan kiitoradan viereen. Muutaman kerran ilmassa tuli sen verran rajuja koukkauksia koneiden ollessa jo korkealla ja kaukana että 24kg siimasta tehty kiinnityslenkki napsahti poikki. Toki se oli jo useammassa hinauksessa hapertunut, mutta silti. Eniten harjoittelua vaatii lentäminen yli 300m korkeudessa, koska koneiden hahmottaminen alkaa olla aika vaikeaa. Liidokin hinaaminen tuo lennättämiseen ihan uudenlaista ulottuvuutta. Kentällä on oikeasti jotain tehtävää, joka pitää hoitaa. Oli uusi fiilis rullata Piper tankilta kiitoradalle kun kiitoradan päässä odotti EG siima kiinnitettynä ja toinen pää oli rullaustien kohdalla. Siima kiinni koukkuun, rullaamalla tiukalle ja kävely liidokkipilotin viereen liidokin taakse. Vielä kiristys, liikkeelle ja kaasu auki. Liidokki on melkein heti ilmassa ja Piper kerää korkeutta hieman rauhallisemmin. Hinurin antaessa ohjeita kaartosuunnista kiivetään peräkkäin kohti irrotuskorkeutta.

Viimeisen hinauksen (Stampe) jälkeen siima oli yllättäen niin sykkyrällä, että menee uusiksi. Teemme useamman vetosiiman, jotta homma voi kahdella koneella toimia koko ajan. On se erinomaisen hauskaa puuhaa!

 

------------------------------

 
6.6.2007

+25°C

2...6 m/s N-W

Aurinkoista

 

Kesäloman ensimmäinen lentokeikka tehtiin Kuivikselle Maran ja Timpan kanssa. Mara lennätti pitkästä aikaa GWS DC-3:a mutta jotenkin oli hommasta mielenkiinto pois. Siksipä siirryttiinkin akullisen jälkeen taas lekohinauksiin ja Piper pääsi vetämään EasyGlideria taivaalle. Nyt oli loggerikin mukana, jotta saatiin arvokkaat lentotiedot talteen. Piperissä oli uudet 4" ilmatäytteiset renkaat, jotka painoivat kolmanneksen tundraläskien massasta. Tämä kevennys tuntui selvästi nousukyvyssä ja Timppa epäilikin Piperissä olleen jokin erikoisempi potkuri koneen noustessa melkoisen jyrkässä kulmassa EG perässään. Käytössä oli uusi 25m hinaussiima, joka punavalkoisena erottui hyvin vihreästä heinikosta pudotuksen jälkeen. Polttoainepumpun veivi alkoi kiukutella ja vei aikansa korjata se siihen kuntoon, että sai tankin veivattua täyteen. Lisäksi Dubron tankkausventtiili on ilmeisesti kulunut, koska letkuliitin ei tahdo pysyä paikallaan venttiilissä vaan irtoilee vähänkin kovempaa pumpattaessa. Ei ole kiva saada syliinsä fuilia suihkuavaa letkua...

Kolme ensimmäistä vetoa noustiin vastatuuleen 300m tuntumaan ja Mara liiteli takaisin kentälle muutaman minuutin siivuja. Hinaussiima juuttui entiseen tapaan Piperin sivarinrakoon ja tämän estämiseksi liimasin CA:lla sivarin etupuolelle nippusiteen pätkän ohjaamaan narun sivarin ylitse. Tämän auttoi ja naru alkoikin putoilla halutussa kohdassa ja pääsin tähtäilemään sitä kiitoradan reunuksille. Ensimmäisellä hinauksella naru meni lisäksi pahasti kierteelle ja epäilimme liidokin päässä olevan merkkilipun pyörivän kuin uistin siimassa. Leikkasin Timpan ehdotuksesta lipun teräväksi kolmioksi ja pyöriminen lakkasi. Enää ei naru mennyt kierteelle ja sekaisin vaan oli heti pudotuksen jälkeen valmis uuteen käyttöön. Tankkaukset hoidin tällä kertaa kiitoradan laidalla ja samalla harjoittelin Evon käynnistämistä potkurista heittämällä. Näin säästyy aikaa varikolle siirtymisen verran ja koneen voi sammuttaa hinausten välillä parkkiin kiitoradan reunamille. Kun ensimmäisen käynnistyksen teki startterilla loput menivätkin helposti heittämällä potkurista. Yleensä kone lähti jopa ensi yrittämällä käymään.  Kerran tai pari moottori kävi oudosti. Aivan kuin jokin olisi vuotanut ja kierroksia ei millään. Selvisi lopulta, että huolimattomalla heitolla Evo alkoi käydä väärinpäin. Siispä on oltavakin huolellisempi tässä hommassa - sormien varomisen lisäksi.

Seuraavalla hinauksella Mara jäi kyydistä jälleen 350m korkeudessa ja löysi mukavan nosteen melkein pilvettömältä taivaalta. Alti2 näyttää lennon lakikorkeudeksi 615m ja lento kestikin kohtuullisen pitkään. Jostain syystä Alti on tiltannut alaspäin tullessa 300m tuntumassa vaikkakaan tuon jälkeen ei mitään dramaattista enää tainnnut lennolla tapahtuakaan paitsi täydellinen tikkalasku. Vedimme kaikkiaan seitsemän hinausta ja mukavaa oli. Lopuksi tuli alkoi kääntyä pohjoisesta länteen ja pääkiitoradalta oli noustava ja sille laskeuduttava sivutuuleen.

Välillä kokeilimme videokuvausta Stampella. Varsinainen kamera oli langaton 2.4GHz vehje, jonka vastaanotin syötti Terratecin kortin kautta videota läppärille. Kamera ruuvattiin Stampen yläsiiven johtoreunaan ja akku teipattiin pystytukeen. Kuva oli kohtuullinen ja rauhallinen, mutta kyllä näihin vehkeisiin pitää hommata toisen kertaluokan antennit tai lisätä lähetystehoa (mikä on laitonta). Kuva pätkii ja on häiriöistä. Ainoastaan Stampen lentäessä tietyssä kulmassa vastaanottimeen nähden kuva oli kelvollista. Samalle reissulle laitoimme eDVR 5in1 -mikrokameran kyytiin teippaamalla se Stampen toisen puolen pystytukeen. Tietenkään en ollut asentanut kameran purkusoftaa läppärille (käyttää jotain muunnettavaa erikoisformaattia) ja saimme kuvan esille vasta kotona. Kuvan laatu oli paljon parempi kuin langattomalla (lähes Ixus-tasoa) mutta Stampen heiluva pystytuki aiheutti pienillä nopeuksilla aaltoisuutta kuvaan. Jatkamme mahdollisesti perjantaina kokeiluja laittamalla kameran tukevampaan rakenteeseen kiinni ja Mara purkaa videot Macbookille, jonka akku kestää kenttäoloissa paljon pidempään kuin läppärissä. Teimme iltasella EG:hen kameralle kiinnikkeen ja huomenna taidan askarrella Beavereihin varusteet  kameraa varten. Harmina tuossa eDVR:ssä on sen käynnistäminen, mitä ei kovin helposti saa lähettimellä hoidettavaksi. PICillä tehty automatiikka voisi olla poikaa tuohon hommaan.

Tuossa vielä kuva Maran korkeusennätyksestä ja Piperistä palaamassa hinauslennolta. On jotenkin mielekkäämpää olla (ainakin toistaiseksi) "taksisuharina" vetämässä liidokkeja taivaalle. Lennättäminen ei ole pelkkää lennättämistä vaan siihen tulee joku tarkoitus mukaan.

-----------------------

 
8.6.2007

+26°C

2...6 m/s N

Aurinkoista

 
Aamukahdeksalta ajeltiin Maran kanssa tapaamaan kuoveja Kuivikselle. Tänään oli vieraana myös lukuisa joukko mäkäräisiä  ja hälytimme perässä tulevan Timpan hakemaan mäkäräkarkotetta. Ismo ja Teemu tulivat myös ja joukkohuitominen, voimistuva tuuli ja OFF-karkote rauhoittivat tilanteen loppuajaksi. Tarviikin laittaa oma mäkäräöljy pysyvästi lennätyspakkiin.

Kokeilimme eDVR-kameraa parissa Beaverissa, EG:ssä ja Stampessa. Navy-Beaver kantoi kameraa ihan mallikkaasti, mutta kone tahtoi lentää kyljellään kameran roikkuessa toisen streevan kohdilla siiven alla. Kuva oli kelvollista ja jatkossa täytyy kokeilla lyijypainoa vastakkaiseen siipeen ettei tarvitse lentää tikku vinossa. Alu-Beaver vei kameraa vieläkin paremmin. Kamera oli jälleen streevan kohdilla siivessä mutta sen olemassaoloa ei lennossa huomannut. Melkeinpä parempaa kuvaa syntyi tällä koneella. Kamera on kevyt ja helppo asentaa, mutta ilmavirran vaikutus pitää estää tai kuvaan alkaa syntyä aaltoisuutta.

Seuraavaksi laitoimme kameran EG:n katolle asennettuun sokeaan USB-liittimeen ja hinasin Maran Piperillä taivaalle. Hauskan näköistä seurattavaa tuo meno hinattavan koneen kabiininäkökulmasta. Piper menee jossain edellä, välissä on naru ja EG seurailee perässä. Kamera vaikutti hieman EG:n lentoon ja nosteiden ollessa vähissä kuvausaika (4' 30") riittikin laskeutumiseen asti. Timpan Stampeen laitettiin kamera kuvaamaan taaksepäin ja hinaamaan. Välillä EG vilahteli kuvissa mutta kuvauskulma osui hieman sivuun ja pääasiassa näkyy maisemia.

Kamera on kätevä kiinnittää koneeseen, kevyt ja kuvanlaatu kohtuullisen hyvä. Huonoa on näppäintekniikka, kuvassa esiintyvät "roskat" joita ei ainakaan linssin ulkopuolelta löydy sekä sumea tarkennus reunoilla lähikuvissa. Samoin tiedostomuoto on erinomaisen omituinen ja vaatii ennen katselua konvertoinnin johonkin yleisempään tiedostomuotoon. Lisäksi kameran käynnistäminen on tehtävä huolella ja melkein tyhjennyksen jälkeen on muisti formatoitava. Muuten voi tallennus katketa omia aikojaan jostain kumman syystä.

Ismo ja Teemu lensivät trainereilla ja lopuksi Timpan kanssa kokeilimme lentää puljaa Stampella ja Piperillä. Piper tahtoi tänään heittämällä käynnistyä useimmiten väärinpäin. Täytynee tutkia, miten tuon estäisi tai hommata kevyt kenttästartteri, jonka voi ripustaa fuilipulloon kiinni.

-------------------------------

 
16.6.2007

+23°C

0...4 m/s W/S

Aurinkoista

 

Hulppea päivä Kuiviksella! Lähdin aamulla 8:00 ajelemaan ja olin illalla 21:30 takaisin kotona saunomassa. Kokolailla täydellinen päivä!

Aamulla Kuivikselle saapuessa Koikkis oli jo paikalla. Osuttiinpa viimein yhtä aikaa kentälle! Koikkis lenteli millä lie taitolentokoneellaan (enpä muista sen nimeä) ja vanhalla polttis-deltalla. Huima vehje heittää ilmaan ja huiman näköinen lennettävä mutta niin vain lensi! Aluksi deltan moottori tahtoi sammuilla lennossa mutta polttiskonkari Koikkis llaittoi kuin laittoikin sen toimimaan. Esa saapui mökiltään kauan suunniteltuun lennätyshenkiseen tapaamiseen vaikkakin tahtoi kääntyillä ennen aikojaan kentälle. Puhelinkauko-ohjauksen ja vastarin virittelyistä johtuvien alkuvaikeuksien jälkeen pääsi Esakin Tangolla ilmaan ja olipa siinä todella upeasti lentävä moottoriliidokki! Kone lensi väliin sellaisia siivuja, että Esan hankkima lepotuoli oli varmasti enemmän kuin tarpeeseen. Muut istuivat kateellisina ohjaajantuoleissaan...

Ari kävi aamusta lennättämässä konettaan, mutta jonkin ikävän häiriön takia kone syöksyi peltoon vaurioituen melko pahan näköisesti. Aluksi epäiltiin muiden radioiden sotkevan mutta todettiin niiden olleen koko lennon ajan päällä ilman vaikutusta. Jokin vain sai moottorin menemään päälle. Jukka ja Joni kävivät lennättämässä koptereita ja Mikko saapui Arising Starin sekä Beaverin kanssa tuoden kopterimiehille kaivattua fuilitäydennystä. Arska lensi upeasti ja Mikon laskut olivat kuin oppikirjasta kunnes OS päätti sanoa työsopimuksen irti ja sammui ilmassa kaukana kentästä. Mikko teki pakkolaskun peltoon niin taitavasti, että kone ei vaurioitunut mutta OS ei suostunut loppupäivänä pysymään käynnissä, joten Beaver sai sen jälkeen lentotiimaa. Illan suussa poikkesi myös Heikki kentällä lennättämässä Imagineaan.

Itse lentelin aluksi alu-Beaverilla kokeilemassa puhdistettua eDVR:ää - kenno oli niin likainen, että ihme kun kamera edellisellä reissulla kuvasi mitään! Nyt oli kuva selkeä ja kirkas vaikkakin tarkennus oli vielä hieman pielessä. Otin pari videota kokeeksi kentän yllä. Jatkoin lentelyä Piperillä. Jossain vaiheessa ajoin akullisen Funtanalla ja on todella hienoa lennättää sitä kentällä, jossa on tilaa. Pelkäsin hieman laskua telineiden vuoksi mutta hyvällä vauhdilla ajettuna kone tuli nätisti alas vastaleikatulle nurmelle. Lentosessio oli kuitenkin melkoista räimimistä ilman sen kummempaa ajatusta. Skaalamaisuus oli jossain kaukana tuosta lentelystä. Pitää jatkossa pyrkiä hieman hallitumman näköiseen toimintaan.

Päivän erikoinen oli Esan E-Maxx-sähköcrossarilla tehty EasyGliderin hinaussetti. Esa ja Jukka ajoivat vuorotellen RC-autoa, joka takapuskuriin sidotulla 25m hinausnarulla kiskoi EG:tä taivaalle. Ensimmäiset lennot olivat kauheaa räpistelyä EG:n ponkaistessa irrotuksen jälkeen pystyyn ylös ja sen jälkeen alas. Ongelman aiheutti se, että kiinnitimme hinausnarun EG:n keulakoukkuun vaikka tehokkaampi paikka olisi ollut painopistekoukku. Tarkoitus oli mahdollistaa irrotus paniikkitilanteessa. Pienen harjoittelun jälkeen opin työntämään riittävästi ennen irrotusta, jolloin pystynykäisy jäi puuttumaan ja lento jatkui jouhevasti. Paras lento oli peräti 2 minuuttia kiitoratojen kohdille osuneiden nosteiden ansiosta. Esa laittoikin lennosta Youtubeen videon - melkoista "leipomista" kentän pinnassa! Kokeilimme myös 50m narulla, mutta sillä ei saatu olennaista parannusta aikaan. Olisi ollut parempi vetää vastatuuleen mutta nyt jouduttiin operoimaan vaihtelevassa sivutuulessa. Jukka ja Mikko pohtivat EG:n hankkimista ja asiaa piti hieman auttaa - heittelin konetta ilmaan ja molemmat pääsivät kokeilemaan miltä tuntuu ohjata liidokkia laskukierroksessa. Taitaa kerhon EG-kanta kasvaa muutamalla lähiaikoina... Huomasin heitellessä, että paras tulos saadaan aikaan kovalla ja vain loivasti nousevalla heitolla. Korkealla pystyyn heitettynä saa riittävästi työntämällä koneen kyllä pysymään ilmassa mutta nopeutta ei saa tarpeeksi.

Kävin iltapäivästä kokeilemassa Siroccolla ilmakuvausta ja tulihan niitä kuvia - peltoa, peltoa, peltotie, peltoa... pari kuvaa osui kohdalleen ja näkyviin sai myös varikon. Korkeutta pitäisi olla paljon enemmän, jotta kuvaan saisi laajempia alueita ja jollain konstilla olisi opittava tähtäämään kohteeseen. Siroccon tehoton harjallinen ei tahdo jaksaa viedä konetta riittävän ylös ja muutenkin kone on melkoisen kiikkerä kuvaushommiin. Aikaansaatu onnistunut kuva voisi tosin olla vaikka Google Earthista :)

Illansuussa Ulla ja Mika poikkesivat kentälle tuodessaan lisää evästä ja Markuksen lentämään. Maran kanssa teimme uuden hinausvideon ja ajoimme useamman hinauskeikan Piperillä ja EG:llä. Uusi kuvio hinauksessa oli ennen lähtöä Maran esittämä toivomus minkä pilven alle hinataan ja sinne sitten suunnattiin. Loggeri oikutteli pahimmassa tilanteessa sekä Maralla että Esalla eikä herrojen  ennätystehtailusta saatu aikaan kunnon dokumettia. Molemmat koneet (EG ja Tango) kiertelivät saman tummapohjaisen pilven alla ja välillä näytti kuin oikeat purjekoneet olisi olleet asialla. Esan loggeri kertoi heidän käyneen yli 500m korkeudessa ja lentoaikaa kertyneen Maralle 50min ja Esalle 55min (moottoriaika 20s). Yksi hinausreissuista oli hieman dramaattisempi Piperin osuessa nousukiidossa oman ohjausvirheen vuoksi reunakasvillisuuteen ja keikahtaessa täydestä vauhtista katolleen heinikkoon. Mara irrotti lennossa EG:n näppärästi ja liiteli alas. Piper ei onneksi vaurioitunut kaputissa lukuunottamatta vöistään irronneen pilotin tekemää vauriota pariin sisäpuolen tukirimaan - neodyymit eivät jaksaneet pitää lentäjää penkissään ja kaveri paiskautui tuulilasin takana oleviin rimoihin sillä seurauksella, että toinen katkesi. Onneksi oli ca:ta mukana ja vartin päästä homma jatkui.

Hinausten välillä harjoittelin skaalanmukaisia nousuja ja laskuja. Nousuissa Piper luonteensa mukaan tahtoo kiemurrella jos kentän pinnassa on yhtään pitkittäisiä uria. Ja niitähän Kuiviksella vielä toistaiseksi on. Kohtuullisen hyviä suorituksia tuli tehtyä, mutta harjoiteltavaa riittää.

Päivän aikana syötiin eväitä ja kerättiin lentojen ohessa sekä kuppilatiimaa että E-maxx -ajokokemusta. Varikolla oli välillä hiljaista ukkojen ollessa koneineen ilmassa. Erinomaisen hieno lennätyspäivä, joita ei montaa mahdu vuoteen! 

----------------------------

 
24.6.2007

+23°C

0...4 m/s W

Puolipilvistä

 
Juhannussunnuntai oli sähkökoneiden päivä. Aamusella 9.00 aikaan ei ollut mielekästä aloittaa polttiksen pörinää (ja senhän kieltää kenttäsäännötkin) kun Ari ja Esa lensivät Barracudaa ja Tangoa - hiljaisia liidokkeja sunnuntaiaamun hiljaisuudessa. Lentelinpä sitten Beaverilla, Funtanalla ja EasyGliderilla. Kentällä oli poikkeuksellisen paljon vapaastilentävia - paarmoja, koppakuoriaisia, mäkäräisiä...kannattaa välttää keltaista vaatetta. Keltaiset koneet (Piper, Funtana, Beaver) vetivät noita koppiaisia puoleensa ihan riittävästi!

Funtanalla lensin kaksi akullista aamupäivän tyynessä kelissä. Ei meikäläisestä mitään taitolentäjää saa mutta Funtanalla on mukava harjoitella sellaisia liikkeitä, joita ei muilla koneilla uskalla ja samalla on pakko keskittyä koneen ohjaamiseen. Funtanaa ei voi jättää kahvitauon ajaksi lentelemään yksikseen... Laskeutumiset jännitti edelleen ja niitä harjoittelinkin useamman. Kone on tuotava pintaan kohtuullisen hyvällä vauhdilla ja parinkymmenen sentin korkeudella hieman kaasua vähentäen laskettava alas ja heti kaasu pois. Yhtään nylonpulttia ei joutunut vaihtamaan joten hyvin meni!

EasyGlideria kokeilin saada ilmaan käsilähdöllä mutta kovin lyhyiksi jäivät lennot. Jollain onnenkantamoisella ja hyvällä kentän pinnassa olevalla nosteella voisi saada muutaman minuutin lennon aikaan, mutta ei tuota voi heittämällä lennättää kuin korkeintaan laskuharjoituksena. E-maxxilla hinasimme muutaman keikan ja kokeilimme painopistekoukkua. EG ampui taivaalle kuin kumin vetämänä ja 25m naru loppui alta aikayksikön! Ennen kuin ehdin työntää irrotukseen, oli EG nostanut nelikiloisen E-maxxin perän ylös ja kippasi auton katolleen. Olisi pitänyt laittaa 50m naru, mutta ei ollut oikein intoa ja aikaa kokeiluihin. Tuolla konstilla voisi lingota EG:n kohtuullisen hyvään lähtökorkeuteen. EG:n näppituntuma oli jotenkin hukassa ja kone tuli parikin kertaa kohtuullisen napakasti maihin. Onneksi elapor kestää...

Lopuksi lentelin Navy-Beaverilla useamman akullisen ja kokeilin syöksykierteitä, pystysyöksyjä ja muita itseä hieman hirvittäviä temppuja. Välillä lensin puhdasta matkalentoa ja kävin tarkistelemassa Esan Tangoa pilvien alla. Tosin Esa kävi välillä niinkin huimissa korkeuksissa kuin 835m (!) joka on uusi kenttä- ja RIVA-ennätys. Kohta alkaa vastareista loppua kantama, jos 1000m rajaa pidetään todellisena...

Kaikkiaan kohtuullisen hyvä lennätyspäivä. Piperiä en jaksanut kasata tällä kertaa ja nyt onkin edessä akkujen latausurakka.

-------------------------

 
2.7.2007

+23°C

2...4 m/s W

Puolipilvistä

  
Aamupäivästä oli suunnitteilla lähteä hinaamaan Piperillä EG:tä Kuivikselle, mutta sepä ei sitten onnistunutkaan. Aina joskus muut puuhat sotkee näitä lentosuunnitelmia ja niin tänäänkin. Iltapäivällä Maralla oli ohjaustekniikan teoriakoe ja niinpä ajattelin korvata aamupäivän menetyksen Vesiksellä. Nappasin alu-Beaverin mukaan ajatuksena lennellä sen vajaan tunnin ajan, minkä poika koetta ruksailee. Pienen sähkövehkeen saa nopeasti ilmaan suoraan kontista, mikä on hyvä juttu lyhyillä lentokeikoilla.

Matkalla Vesikselle katselimme Heinolan suunnassa lymyileviä synkkiä ukkospilviä. Jätin Maran kerhotalolle koetta tekemään ja kurvasin lennuplatalle. Laitoin Beaverin taivaalle kun samalla tuuli alkoi voimistua ja pyörteillä. Kentän tuulipussit (toinen oli ilmeisesti varjoliitäjieltä jäänyt kevytpussi) näyttivät eri suuntiin ja oma viiri radiossa johonkin siihen välille. Koillisen metsän takaa nousi uhkaavan mustaa pilveä, salamat alkoivat välähdellä ja ukkonen jyrähteli. Tuuli keikutteli Beaveria eikä siististä skaalamaisesta lennosta ollut puhettakaan. Tokihan tämän voisi merkitä otsikolla "Cast away - lentoa hurrikaanissa" -harjoituksen alle. Viiden minuutin kieppumisen jälkeen ukkonenkin vaikutti tulleen taas lähemmäs ja tuntui turvallisemmalta tuoda Beaver laskuun, joka onnistuikin erinomaisesti konetta keikuttavista puuskista huolimatta. Pakkasin kamppeet autoon juuri ajoissa ennen vesisateen alkua.

Loppuajan istuskelin autossa ja opiskelin purjelentokoneen ohjaamista - Maran kurssikirjat oli onneksi mukana...

----------------------------

 
21.7.2007

+20°C

0...9 m/s S/W/N

Puolipilvistä

 
Kävin lauantai-Iltapäivälennolla Kuiviksella varsin mielenkiintoisessa tuulessa: kolmen tunnin keskituuli oli 0.2m/s ja väliin mahtui aivan tyyniä hetkiä, mutta silti maksimituuli puuskissa nousi peräti 9m/s ja sen huomasi ajoittain jopa koneiden käyttäytymisessä. Tuuli pyöri jatkuvasti pohjoisen, lännen ja etelän väliä ja välillä pilven reunat ripsivät vettä, joten mielenkiintoinen sää kaiken kaikkiaan. Vaikeusastetta nostivat myös lievästi ylipitkä nurmi kiitoradalla ja etenkin siellä täällä kasvavat apilikot, jotka toimivat varsin tehokkaina maajarruina sekä nousuissa että laskuissa.

Aluksi lensin Piperillä pari tankillista. Tuuli painoi sivusta ja nousussa sai olla tarkkana ettei kone kääntyile minne sattuu. Tuuli ottaa hanakasti Piperin pitkään siipeen ja apilikkokohdissa Piperin renkaat jarruttivat niin voimakkaasti, että kone nosti perää ja oli vähällä mennä nokilleen. Laskut sivutuuleen tuntuivat paljon helpommilta kuin nousut ja harjoittelin niitä useamman kerran tankillisen aikana. Toin koneen oppikirjan mukaisesti myötätuuliosan ja perusosan kautta finaaliin, rullasin lähtöpaikalle ja uusi nousu. Tuuli saattoi lyhyen lennon aikana muuttaa suuntaansa täysin päinvastaiseksi ja puuskat yllättivät milloin mistäkin päin, joten tarkkana sai olla koko ajan.

Lennätin seuraavaksi parin vuoden tauon jälkeen uudistettua GWS-Mustangia, jonka sisäänmenevät telineet ja 50mm renkaat eivät todellakaan ole omiaan ruoholle. Lähtökiito loppuikin useamman kerran kellahdukseen nokilleen. Siirryin parkkialueelle (satuinpa olemaan yksin paikalla) ja siellä ruoho oli lyhyempää ja koneen sai ilmaan kellahduksitta. Pari naksua korkkarin trimmiä ja kone lensi vaakalentoa puolella kaasulla! Mustang lensi upeasti ja entiseen tapaansa vauhdikkaasti, mutta ilmeisesti parin vuoden lennättelyt polttiksilla ja MiniFuntanalla ovat jotain vaikuttaneet, sillä Mustang ei tuntunut lainkaan niin hätäiseltä koneelta kuin aiemmin. Lennätyspaikallakin oli toki tilaa enemmän kuin Urkassa, mutta siltikin Mustang tuntui jopa helpommalta lentää kuin vaikkapa MiniFuntana. Kaasua kone vaatii ja vaakalentoa pääsee puolella kaasulla. Pystynousua löytyy esikuvan mukaisesti riittävästi. Koetin lentää Duxfordin Mustangeja matkien ja vaikka hieman hirvittikin, oli pakko lentää tyhjän kentän yli pituussuunnassa metrin korkeudella. Laskussa telineet säilyivät ehjänä, mutta kone tupsahti nokilleen. Nurmi jarrutti tehokkaasti ja toin koneen alas melkoisen liukasta vauhtia.

Lentelin Piperillä kolme tankillista lisää ja enimmäkseen nousu- ja laskuharjoituksia. Ilmassahan lentävät koneet yleensä pysyy, jos ei tekniikka petä tai pilotti tee pahaa virhettä, mutta nousut ja laskut ovat haastavia edelleen. Laskuihin olin jo suhteellisen tyytyväinen, mutta nousun kiemurteluja koetin saada hallintaan.

Laitoin Mustangiin toisen akun paikalleen ja kone taivaalle. Ilmassa Mustang on yhtäaikaa vakaa ja herkkä. Jatkoin Duxford-lentelyä (laajoja kaartoja, kuubalaisen puolikkaita, syöksyjä ym) puuskittaisesta tuulesta välittämättä. Laskuun tullessa oli hieman vaihtelevaa vastatuulta ja historia toisti taas itseään - Mustang tuli loivassa liu'ussa aivan pintaan mutta apilikkotupsu tarttui toiseen laskutelineeseen ja GWS:n laskutelineen muovipala napsahti poikki. Ensimmäinen ajatus oli jättää Mustangin lennot siihen, mutta kaivoin kuitenkin pikaliimapullon esiin ja tein telineelle kenttäkorjauksen. Uusi akku sisään ja Mustang ilmaan. Nousu onnistui mainiosti, mutta takaa katsoen lentävä kone näytti oudolta - viottunut laskuteline oli pudonnut nousussa jonnekin ja siiven alla roikkui vain toinen pyörä. Vedin sen sisään ja päätin tuoda koneen aikanaan mahalleen pidempään ruohoon. Lentelin lähes lähettimen kelloon asetetun 10 minuuttia ja olin kaartamassa ladon takaisen pellon päällä takaisin kiitoradalle kun taas putosi jotain - potkuri ja spinneri! En kykene poliitikkojen tapaan katsomaan kahteen suuntaan yhtä aikaa, joten arvioin suunnilleen potkurin putoamiskohdan ja keskityin ohjaamaan slopeglideriksi muuttunutta Mustangia. Yllättävän kovaa ja yllättävän hyvin kone liiti ilman potkuriakin. Korkeutta oli sen verran, että sain ajeltua koneen kaarron kautta vastatuuleen ja laskeuduin kopteriplatan viereen nurmelle. Potkuri ja spinneri löytyivät varttitunnin kävelyn jälkeen - kolmas päästä päähän kävelty "sarka" tuotti tulosta.

Lopuksi lentelin Piperillä vielä tankillisen. Taivaalle alkoi kertyä tumman näköisiä pilviä ja luvattu kotiintuloaikakin oli lähestymässä, joten pakkasin koneet autoon ja päivä oli pulkassa.

Miellyttävä yllätys oli Mustangin käyttäytyminen ja tunne, että kone pysyy näpeissä noin hyvin. Tunne on erityisen tärkeä, koska kotona odottelee kokoamista Hangar 9 P-51 Mustang (1480mm kv polttis), jonka ensilento tulee olemaan taatusti kämmeniä hiostava kokemus. GWS-Mussen landarit pannaan korjaten ja vahvistaen tai sitten tilaan siihen jotkut Robartin 1kg laskutelineet. Sisäänmenevät ne kuitenkin pitää olla!

--------------------------------

 
24.7.2007

+20°C

0...4 m/s S/W

Pilvistä

 

Markuksella oli sääopin tunnit Vesivehmaalla ja ajattelin niiden aikana lentää uusimman myytävän Beaverin trimmiin. Varmuuden vuoksi otin mukaan myös Alu-Beaverin ja Mustangin, jos keli sattuisi olemaan suotuisa. Sää oli ollut koko päivän sateista, mutta toivoa ilman kirkastumisesta oli.

Ensimmäiseksi laitoin oranssin Beaverin taivaalle ja sehän lensi alusta alkaen upeasti eikä suurempia trimmauksia tarvinnut kuin muutama naksu sivaria ja korkkaria. Otin koneen alas ja siirsin trimmit työntötankoihin jolloin radion trimmit sai keskitettyä. Tämä helpottaisi uuden omistajan käyttöönottoa. Beaver uudelleen ilmaan ja hienosti tämä kone lensi vaikka tuuli oli kohtuullisen navakkaa, joten voin kuvitella, miten hyvin tämä lentäisi tyynenä kesäiltana. Kesken lennon alkoi taivaalta putoilla jotain märkää ja nopeasti nakkasin koneen ja radion autoon. Sadekuuro meni onneksi pian ohi ja Beaver uudelleen ilmaan, mutta nyt alkoi tuntua erilailla kostealta ja kohta vettä vihmoi kunnolla oikein naistenviikon malliin! Taas kalusto autoon odottelemaan sateen loppumista ja vajaan tunnin kuluttua tämä kesäinen kuuro jo loppuikin ja alkoi hiljalleen kirkastua. Yhtään ei lohduttanut sekään tieto, että Kuiviksella ei satanut koko aikana...

Tyytyväisenä GWS Beaverin hyvään lentoon jätin sen lepäämään ja laitoin Alu-Beaverin lentokuntoon. Tässä koneessa on edelleen sitä jotain! Laipat nousuasennossa Beaver nousi taivaalle ja idän synkkien pilvien alla kaartelu oli kohtalokkaan näköistä. Tuuli oli edelleen navakkaa ja kaarroissa sai antaa myötäjalkaa ja vastasiivekettä ettei Beaver olisi kallistunut kokonaan kyljelleen. Laskeutuminen onnistui hienosti laipat alhaalla hiekkaiseen kanervikkoon. Vaihdoin toisen akun ja lento jatkui yhtä rentouttavana. Tällä koneella ei räimitä eikä esitetä akrobaattitemppuja, mutta haluttaessa skaalamaista rauhallista lentelyä ei kone voi paljoa tästä parantua. Mielenkiintoa laskuihin toi molemmilla kerroilla se, että perusosalle tultaessa alkoi kaasusauva olla tapissaan ja akku puski viimeisiä virtojaan moottorille. Laippoja ei tarvinnut laskea nopeuden hidastamiseksi vastatuuleen, mutta ne oli pakko laskea nousuasentoon, jotta koneen sai lentämään halutulle laskeutumisalueelle moottorin käydessä jo melkein tyhjäkäyntiä!

Markus tuli oppitunniltaan juuri kun toin koneen viimeiseen laskuun ja päätimme lentää vielä akullisen Mustangilla ja Markus kuvasi nousuja ja laskuja videolle Konicalla (kuvan laatu ei ole kaksinen). Mustang on nykyisellään todella niin vakaan ja luotettavan oloinen lentää, että tikuista uskaltaa irrottaa otteensa siksi aikaa, että nostaa laskutelineet ylös ja konetta ei tarvitse koko aikaa lentää. Laskuun on edelleen tultava melkoisen hyvää vauhtia ja koneen osuessa Vesiksen asfalttiplatan puoleen väliin ei kiitorata meinaa riittää. Positiivista laskuissa oli, että vaikka jokainen päättyi nurmelle ja nokilleen, pysyivät osittain itse tehdyt lasikuitulandarit ehjinä!

Illalla laitoin Beaverin myyntiin ja aamulla se oli jo löytänyt uuden omistajan!

----------------------------

 
3.8.2007

+22°C

0...1 m/s S

Pilvistä

  

Pitkän tuulisen ja sateisen jakson jälkeen oli erinomaisen hieno sää lennätykselle. Tuulta ei juuri lainkaan ja vähäinen tuuli kävi etelästä kiitoradan suunnassa. Mikko lensi ensilennon Jonilta hankkimallaan Piper Cubilla, joka lensikin pienen trimmauksen ja moottorin korjailun jälkeen upeasti. Heikki lennätti Extraa, Koikkis kopteria, Ari liidokkeja ja päivän lopuksi Ismo ja Teemu saapuivat polttiksien ja Formosan kanssa.

Iltapäivän aikana lennätin useamman tankillisen Piperiä. Evolution lähti parin viikon seisonnan jäljiltä käyntiin normaalilla ryypytyksellä ja toimi koko ajan luotettavasti. Piper on miellyttävä ja vakaa kone lentää. Voi vain kuvitella, minne asti tankillisella pääsisi jos koneen nostaisi pariin sataan metriin ja antaisi mennä! Pari kertaa päivän aikana hieman säikäytti - ensin seurasin Mikon pakkolaskua moottorin sammuttua ja oma kone unohtui hetkeksi yksin taivaalle - löysin sen tekemästä silmukkaa... Toisella kertaa esittelin Mikolle kuinka pienessä tilassa Piper pyörii pelkällä sivarilla ja  jotenkin kone luiskahti ihan aitoon syöksykierteeseen, josta se tosin oikenikin mallikkaasti. Takaraivosta nousi ikäviä muistikuvia muutamasta samalla tavalla kierteellä alkaneesta Beaverin kaputista... Kaikkiaan päivän lennot menivät hienosti. Mikon kanssa lennettiin kahdella Piperillä oikein urakalla ja harjoiteltiin varsinkin nousuja, joissa pitkäsiipinen ja lyhytrunkoinen Piper vaatii tarkkaa sivarilla ohjaamista. Mikko totutteli sivarin, siivekkeiden ja korkkarin yhteiskäyttöön ja kokeilimme loppuvaiheessa jo varovaista puljaakin, mutta vielä varsin kaukana toisistamme. Kunhan saadaan vielä pari keskentekoista Piperiä (Maran ja Heikin CG Piper Cubit) lentokuntoon, voidaan ainakin yrittää lentämistä hienossa muodostelmassa.

Ikuistin Piper-kaverukset varikon edustalla.

Lopuksi lensin yhden akullisen GWS Mustangilla. Mikon kanssa hieman kisailimme ja koetin ajaa Mikon Beaveria takaa, mutta vaikka majava on hitaampi, se on paljon ketterämpi ja toisaalta onneksi emme saaneet kontaktia toisiimme. Mustang on luonteeltaan sotalintu ja niinpä aina sattuu ja tapahtuu: kesken lennon putosi toinen pyörä kiitoradan takaiseen heinikkoon eikä sitä lyhyestä etsinnästä huolimatta löydetty. Mustangin toin moottori sammutettuna ja landarit sisällä pakkolaskuun pidemmälle heinälle. Kone säilyi vaurioitta ja illalla vaihdoin alle uudet renkaat.

Olihan ihan hieno päivä!

Kotona tutkailin Mustangin tärisevää spinneriä ja potkuriadapteri oli kiero. Mittasin kierrokset ja täydellä akulla sain 8640rpm, mikä vastaa potkuritehona 108,3W ja staattisena vetona 827g. ACW:ltä on tulossa uusia adaptereja, mutta sattumoisin löytyi pakista oikealla akselihalkaisijalla oleva adapteri ja vaihdoin sen tilalle. Tällä adapterilla mittasin kierroksia 9100, jolloin potkuritehoksi tulee 126,4W ja staattiseksi vedoksi 919g!!! Eroa tehossa 18W ja staattisessa vedossa 92g.  Epäkeskoadapteri vei näin tuntuvasti potkuritehoa ja staattista vetoa! Mielenkiintoista nähdä, miten Mustang (lentopainoa 630g) lentää nyt kun adapteri ei venkuloi jos huonolla adapterillakin mentiin kokolailla hienosti!

---------------------------

 
4.8.2007

+25°C

0...1 m/s S

Aurinkoista

 

Lennätin kaksi keikkaa ja kolme akullista Mustangia Vesivehmaalla. Ensimmäisellä reissulla vietiin Mikan kanssa Markusta purjelentämään, poikettiin katsomassa museohangaaria, tutustuttiin Matin mahtavan hienoon, rakenteilla olevaan puu-Klemmiin (kv vaatimattomat 435cm ja sähköllä!!!) ja lennettiin pari akullista Mustangia.

Moottorin ääni on nyt harjattoman pehmeä vihellys ja vetoa löytyy aivan eri tavalla kuin eilen! Kone lentää neljänneskaasulla vaakalentoa ja täydellä kaasulla voi pystyyn nousua kuvata lähes rajattomaksi, jos vaan saa suunnan säilymään! Puolittajat on syytä pitää koko ajan päällä, koska koneen nopeus suhteessa ohjainpintojen täysliikkeisiin on aika huono yhtälö... Ensimmäinen lasku meni hieman leveäksi ja päättyi nokilleen nurmelle. Toinen lasku oli kuin lentonäytöksestä: Mustang tuli puolella kaasulla matalalla kentän pintaa lähestyen, juuri kohdalla ottivat päätelineet kosketuksen ja kone jatkoi kannus ylhäällä. Vähensin kaasun tyhjäkäynnille. Mullahan on sähkökoneissakin ThrottleCut käytössä eli kaasuvipu alhaalla moottori pyörii tyhjäkäyntiä kuten polttiksessa. Vauhdin hidastuessa perä painui asfalttiin ja Mustang pysähtyi keskelle kiitorataa, josta rullailin sen parkkiin. Sivarilla sai ohjata konetta laskun aikana koko ajan, jotta suunta pysyi oikeana. Telineet ovat kestäneet hienosti kaikki lennot.

Illalla Markusta hakiessa poikkesin uudelleen lennuplatalle ja lennätettiin akullinen taivaalle. Mara otti muutaman kuvan, kun annoin kyytiä Mustangille, joka taipuu monenlaiseen kieppiin, mutta skaalamainen lento ei ole Mustangilla mitään temppulentoa vaan vihulaisen ajojahdinomaista kaahailua. Ja siihen tämä kone on nyt omiaan, kun lento-ominaisuudet ovat tällä kokoonpanolla mielestäni aivan erinomaiset! Lasku osui jälleen kerran kiitoradalle, mutta tunnetun taitolentäjän seuratessa esitystä ilmeisesti rimakauhu iski ja lähestyminen tuli reilua metriä liian korkealta. Itse laskeutuminen meni putkeen, mutta asfalttipa loppui kesken ja Musse keikahti nokilleen ajotien taakse nurmituppaaseen...noloa :(

Löysin netistä mielenkiintoisen kytkennän PIC12F629:lle, jossa piiri on ohjelmoitu toimimaan servohidastajana. Tuollaiset polttis-Mussen telineisiin, ettei pamahtele tarpeettoman nopeasti auki ja kiinni. 

-------------------------

 
5.8.2007

+25°C

0...5 m/s S

Aurinkoista

 
Iltapäivällä tuli yllättäen vastaan tilanne, että oli mahdollista lähteä muutamaksi tunniksi Kuivikselle. Ajoin kentälle vaihteeksi Kotteron tien kautta ja se on melkein mukavampi reitti kuin Kuivannon kautta. Hiekkatietä on vähemmän ja sekin on paremmassa kunnossa. Matkalla ei ole niinkään huolta hevosista, mutta mopoilevaa nuorisoa on asutukseen nähden runsaasti liikkeellä.

Lensin Piperillä useamman varsin onnistuneen lennon nousujen ja laskujen tapahtuessa vaihtelevaan sivutuuleen. Muutaman viikon takaisen lennätysreissun sivutuuliharjoittelusta oli tällä kertaa paljon hyötyä ja vain kerran laskussa Piper kallistui siivelleen juuri ennen pysähtymistään. Mikko lensi omalla Piperillään ja pitkästä aikaa Timppakin ehti mukaan Stampella. Mikon Piperiä hieman paikkailtiin tuulenpuuskasta johtuneen epäonnistuneen laskun jälkeen. Onneksi vaurio ei kuitenkaan ollut mitään vakavampaa, joten lennot pääsivät jatkumaan.

Mustangilla lensin neljä akullista. Ensimmäinen nousu meni sivuun pitkälle heinälle ja toinen landari petti. Kaikki varsinaiset lennot lähetin heittämällä ja laskut tein telineet sisällä pitkälle nurmelle. Olisi ehkä hyvä vaihtoehto poistaa landarit ja sulkea kokonaan pohjassa olevat laskutelineaukot. Saapa nähdä, miten polttiksessa telineet tulee kestämään. Timppa ehdotti moottorin vaihtoa Micro 6:een, jolloin koneeseen saisi ehkäpä lisää vauhtia. Toisaalta nyt siinä on sellaista vääntöä, että kone lähtee ripeästi korkeuksiin vaakalennosta ja sitkeyttä riittää laajempaankin silmukkaan.

 Pari akullista lennettiin Mikon kanssa "combattia" Mustang vs Beaver. Muutamia varsin lähellä olevia kontaktitilanteita syntyi, mutta enimmäkseen lentely oli taas takaa-ajotyyppistä kiertelyä. Beaver oli paljon ketterämpi, mutta Mustang korvasi sen nousukyvyllä ja nopeudella. Tiedä sitten, mitä olisi käynyt ja mitkä olisivat olleet fiilikset koneiden oikeasti kopsahtaessa. Kasvatin nahkaa matalalentoa varten ja parhaimmillaan Mustangilla saattoi lentää reilussa metrissä kiitoradan päästä päähän. Vielä kun uskaltaisi ainakin puolittaa korkeuden. Jokainen neljästä lipopakasta oli lennon jälkeen kättä polttavan kuuma ja se ei varmaan tee akuille hyvää. Mustangiin pitäisi rakentaa akkutilan jäähdytystä, mutta harrastuksen painopiste on selvästi siirtymässä polttiksiin, joten parempi lentää nuo akut nautiskellen loppuun kuin vanhentaa hyllyssä.

--------------------------

 
7.8.2007

+25°C

0...5 m/s E

Aurinkoista

 

Viimeisen kesälomapäivän lennoilla Kuiviksella aamukahdeksasta iltapäivään Mikon kanssa. Päivästä oli tulossa aurinkoinen ja kuuma. Aamusella keli oli vielä tyyni ja lensin akullisen MiniFuntanalla, joka tuntui Mustangin jälkeen niin rauhalliselta ja säyseältä  koneelta, että aluksi lepäilin, ettei akussa olisi ollut täyttä latinkia. Lentotyyli oli enemmän "hävittäjämäistä" loivaa kaartelua ja jouhevaa siirtymistä tilanteesta toiseen. Entisenlainen "räimiminen" ei oikeen tuntunut hyvältä. Lasku onnistui toisella lähestymisellä kohtuullisen pitkälle nurmelle ja laskutelineetkin pysyivät kiinni rungossa.

Mikko sai Piperin tankattua ja lensimme kahdella Piperillä ympäri peltoja. Suoraan sivusta puhaltava tuuli aiheutti lisähauskuutta nousuihin ja laskuihin. Lensin Piperillä neljä tankillista kunnes Mikko nousussa kaatoi Piperinsä siiven kautta nokilleen ja rikkoi tuliseinän. Tuuli muuttui puuskaiseksi ja suunta vaihteli etelän-idän-pohjoisen välillä.

Lensimme loppuajan akkuvehkeillä - Mikko Beaverilla ja minä Mustangilla. Mustang sai kyytiä neljän akullisen verran ja lentotyyli on saanut selvästi vaikutteita Duxfordista sisältäen paljon loivia kaarroksia, syöksyjä matalalentoon, nousevaa kaartoa ja hitaita kierteitä. Varsinkin vauhdikas lentäminen matalalla tuntuu jotenkin erittäin hauskalta ja eräällä matalalla ohilennolla potkuri jopa lyhenteli pidempiä heinänkorsia. Akut ovat kovilla Mustangin (kuten Funtanankin) moottorin ottaessa pahimmillaan yli 20A virtaa.

----------------------

 
11.8.2007

+20°C

0 m/s 

Aurinkoista

MiniFuntana 1x10min

GWS Mustang 2x10min

 

Syksyn ensimmäistä aamupuljaa lentämässä Urkassa yhdessä Ransun kanssa, jonka Fiat lensi ensilentonsa nurmikentän yllä, mutta noparin oikuttelu ja korkkarin hieman liian suuret liikeradat sopivasti yhdistyneenä aiheuttivat kaputin nurmelle ja siiven katkeamisen. Onneksi siipi on kohtuullisella vaivalla korjattavissa ja Fiat toivottavasti pian lentää taas.

Kaputin jälkeen siirryimme hiekkakentälle ja lensin akullisen MiniFuntanalla. Mastopelko oli taas voimakkaana rajoittamassa temppuilua ja Funtanan lento oli enemmän kaartelua kentän päällä. Tein hiekalle pari varsin onnistunutta laskua vaikkakin varsin kauas lennätyspaikasta. Funtana tahtoo liitää ja väkisin alas tuotuna voi varautua laskutelineiden irtoamiseen. Oli aika hauskan näköistä kun renkaiden koskettaessa hiekkaa näkyi "skaalamainen" pölähdys :)

Mustangilla lensin kaksi akullista. Tasaisen oloinen hiekkakenttä on melkoisen kuhmuinen pienehköille renkaille ja pitkänokkaiselle koneelle. Ensimmäinen nousuyritys päättyi nokilleen. Toisella kertaa pidin enemmän vetoa päällä kunnes kone alkoi irrota maasta ja nousu onnistui kohtuullisesti. Parin vuoden tauko on ilmeisesti tuonut hieman taitoa lisää, koska Mustang tuntui huomattavasti rauhallisemmalta ja helpommalta lentää Urkassa, jossa aikanaan Mussea tontattiin lähes joka lennolla. Aivan niin alas kuin Kuiviksella en uskaltanut tulla. Keskellä kenttää olevat jalkapallomaalit, valotolpat ja hiekka yleensä tekivät varovaiseksi. Tässäpä on hyvä paikka taas "kasvattaa nahkaa" ja pyrkiä hiekkakentän päälläkin alle metrin korkuiseen matalalentoon! Lasku onnistui yli odotusten ja vaikka toinen rengas pääsee hieman kääntymään, tuli Musse nätisti telineilleen ja sen saattoi rullata varikolle. Ransu nappasi kuvan huoltorakennuksen takaa hyökkäävästä Mustangista:

Toinen lento oli paljolti ensimmäisen toisintoa ja lasku oli erinomainen. Mustang on sopiva kone Urkan kokoiselle kentälle ja ehkäpä jonain päivänä uskallan kokeilla jälleen nousua ja laskua tartanilla.

-----------------------------

 
12.8.2007

+20°C

0...3 m/s  E

Pilvistä

Beaver FHB 1x5min

GWS Mustang 3x10min

 

Yksinäisen aamupulja Urkassa alkoi tyynessä kelissä ja tuuli voimistui hiljalleen sateen uhkan kasvaessa. Mustangilla lensin kolme akulllsta. Aiemmin laturi on pukannut Etecin 1700mAh pakkoihin 1100...1300mAh ja päätin lentää radion kelloon asetetun 12min ajan loppuun ennen laskeutumista. Ensimmäisellä akulla radion piipatessa laskin telineet alas ja aloitin laskukierron, joka kuitenkin päättyi onnistuneeseen pakkolaskuun kentän päätyyn moottoritehojen hiipuessa. Onneksi Mustang tuli nätisti pyörilleen ja sen verran puhtia akussa oli, että koneen sai rullattua varikolle. Tehollinen lentoaika Mustangille on noin 10min, jonka jälkeen on aloitettava laskeutuminen.

Kolmannella akullisella tuuli alkoi puhaltaa. Tuuli ei ollut kovaa mutta Urkan rinteet ja rakenteet aiheuttavat melkoisia pyörteitä ja reuna-alueilla sai olla tarkkana. Vastatuuleen Mustang nousee entistä paremmin kohti korkeuksia ja tällä lennolla tulikin liikuttua aiempia korkeammalla pyörittelemässä erilaisia kaartoja ja silmukoita. Laskeutuminen vastatuuleen on tehtävä vauhdilla, mutta uuden lisämausteen toi Mustangin pomppuherkkyys vastatuuleen.

Päätin lopuksi lentää Beaverilla akullisen vaikka tuuli olikin aika ikävän tuntuinen ja sateenuhka leijui ilmassa. Ensimmäisen nousun jälkeen tuuli riepotti Beaveria ja toin koneen lyhyen lennon jälkeen laskuun. Kun ennenkään ei ole paljon tuulelle periksi annettu, noustiin uudelleen ilmaan. Välillä oli aivan tyyniä hetkiä ja sen jälkeen jälleen puhalsi kunnolla. Hetken räpistelyn jälkeen tyyntyi ja toin Beaverin turvallisesti alas.

Autoon päästyäni tipahtelivatkin ensimmäisen sadepisarat...

----------------------------

 
23.8.2007

+21°C

0...3 m/s  E

Pilvistä

TT Piper Cub  3x15min

CG Piper Cub 4x15min

 
Kesän viimeinen hellepäivä valkeni pilvisenä ja sumuisena, kun suuntasimme Timpan kanssa Kuivikselle. Tarkoituksena oli kokeilla, miten TT Piper Cub kykenee hinaamaan kolmekiloisen Grob-liidokin taivaalle. Samalla reissulla olisi mahdollisesti CG Piper Cubin ensilento.

Lensin alkuun TT Cubilla tankillisen ja tunnustelin keliä. Tuuli osui poikittain kiitorataan nähden, mutta oli sen verran heikkoa, ettei se juurikaan tuntunut Piperin nousuissa ja laskuissa. Timppa sai Grobin lentokuntoon ja viritteli hinausnarun kiitoradalle. Tilanne jännitti melkoisesti, sillä Grob ei ollut koskaan lentänyt ja Piperin vetokyky noin ison koneen edessä oli täysin arvoitus. Lähdin kiihdyttämään Piperiä kohti pohjoista Grobin seuratessa narun jatkeena ja pienen alkuhaparoinnin jälkeen yhdistelmä alkoi kavuta taivaalle varsin ripeää vauhtia. Kaarroimme oikealle ladon ylle ja kentän eteläpäädyn kohdalla aloitimme vasemman kaarron koneiden yllättäen alkaessa kadota pilveen n. 150m korkeudessa.  Timppa irrotti Grobin ja jäi lentelemään konetta trimmiin sillä aikaa kun itse palailin Piperillä takaisin kentälle.

Hinaus vei puoli tankillista fuilia, mutta tankkasin varmuuden vuoksi ja lähdimme uuteen hinaukseen. Tuuli painoi yhdistelmään hieman sivuun, mutta trimmattu Grob seurasi edellistä hinausta tyylikkäämmin perässä. Painavaa konetta on siinä mielessä helpompi hinata, että se ei tempoile lainkaan niin pahasti kuin vaikkapa EasyGlider. Vedin Timpan pilvirajaan ja palasin kentälle.

 
  Seuraavan puolituntisen seurailimme kun isäntä-Matti teki Vellerin kanssa ultralla läpilaskuja uudelle itä-länsisuuntaiselle kiitoradalle. Melkoisen iso lennokki se on ultrakin...

 
 

 

Matin ja Vellerin laskeuduttua ja hetken tarinoituamme lähdimme Timpan kanssa tekemään kolmannen hinauksen.  Kaikki alkoi hyvin, mutta sitten Grobin siipi tarttui ruohikkoon ja kone alkoi kieppua vaakasuunnassa kunnes lopulta luiskahti kiitoradan viereen pitkän heinän sekaan. Piper oli parin metrin korkeudessa, kun naru kiristyi ja Piper putosi leijan lailla heinikkoon! Grob selvisi vaurioitta, mutta Piperin toinen laskuteline vääntyi sen verran pahasti, että korjaus piti jättää kotihommiksi. Muita vaurioita ei ole löytynyt. Koko hommassa hassuinta oli se, että kumpikin Timpan kanssa tajusimme tilanteen ja molemmilla oli hinausnarun irrotuskytkin radiossa, mutta tieto ei aivoista siirtynyt sormille riittävän nopeasti. Omassa radiossa Piperin irrotuskytkin on samassa kuin hehkun kytkin ja selvästi liian keskellä radiota. Miksasin hehkun/irrotuskytkimen laidassa olevan laskutelinekytkimen ohjattavaksi. Hehku menee entisestä kytkimestään päälle ja laskutelinekytkintä käytetään narun irrotukseen ja kiinnitykseen. Molemmat kytkimet tekevät samaa asiaa ja ero on lähinnä nyt korvien välissä...

Kun TT Piperin vauriot oli arvioitu ja kone purettu kuljetusta varten autoon päätin kokeilla CG Piper Cubia ja lentää ensilennon. Kyllä taas jännitti. Saito lähti nätisti käymään ja annoin sen lämmetä hetken ennen kiitoradalle rullausta. Kiihdytin Piperin nousuun puolella kaasulla ja lähtökiidossa oli pakko antaa vetoa, ettei kone mennyt nokilleen. Ilmassa korkkariin piti laittaa kuutisen naksua vetoa, jotta kone asettui vaakalentoon. Muuten Piper oli trimmissä ja lensi hienosti! Lentelin enimmäkseen puolella kaasulla ja matkalentoon riitti pari naksua kaasua tyhjäkäynnin päälle. Ensimmäisen tankillisen jälkeen pidensin lentoaikaa radion kelloon. Tankkasin Byronia ja kone uudelleen ilmaan. Saitossa oli jotain pielessä, sillä täydellä kaasulla ei tehot nousseetkaan vaan kone tuntui tukehtuvan. Suljin neulaa puoli kierrosta ja Saito tuntui käyvän täydellä kaasulla paremmin. Nousussa moottori sammui ja onneksi kiitorataa riitti laskeutumiseen. Tutkailimme Timpan kanssa kaasuttimen säätöjä ja lopulta säädimme pääneulaa puolisen kierrosta alkuperäistä rikkaammalle. Nyt Saito alkoi laulaa ja Piper nousi täydellä kaasulla 60 asteen kulmassa pilviin saakka! Tehoja on aivan liikaa skaalamaiseen lentämiseen, mutta eihän kaikkea ole pakko käyttä. Saitossa on upean tumma ääni ja lennettäessä pienellä kaasulla moottori on uskomattoman hiljainen. Lentelin kaikkiaan nelisen tankillista ja nautin joka hetkestä! Innostuin ilmeisesti liikaakin, koska kaksi kertaa lensin tankin tyhjäksi, mitä ei ole muilla polttiksilla sattunut. Onneksi Piper liitää hyvin ja toisella kertaa vauhti riitti aina kiitoradan päähän - vielä olisi ollut kolme metriä ja sitten olisi oltu heinikossa. Piper kääntyy myös maassa todella esikuvamaisen ketterästi.

Kotona korjasin TT Cubin laskutelineen ja samalla parantelin CG Cubin laskutelineen jousien kiinnitystä. Nyt on hangaarissa kaksi erinomaista Cubia. Tekisi melkein mieli vaihtaa toinen Saito TT Cubiin ja laittaa Evolution Mustangiin... pitääpä asiaa harkita!

-------------------------

 

 
25.8.2007

+17°C

0 m/s 

Yläpilveä

GWS Mustang  4x10min

 
Yksinäisellä aamulennolla Urkassa GWS Mustangilla. Hiekkakentälle oli raahattu kaksi jalkapallomaalia juuri sille ainoalle pitkälle itä-länsisuuntaiselle suoralle alueelle ja laskeutumisia varten oli tähdättävä maalien väliseen "kanjoniin". Kentällä oli lisäksi runsaasti melko syviäkin kengän jättämiä kuoppia, joihin yhteen Mustang tuuskahti nenilleen rullausvaiheessa.

Neljä onnistunutta lentoa ja laskutelineet ehjinä. Kokeilin Mustangissa uutta ServoSlower-hidastinta laskutelineservon kanssa ja varsinkin nousussa vaikutus on upean skaalamainen. Kun Mustangin antaa kiivetä loivassa kulmassa taivaalle ja samalla laskutelineet nousevat hitaasti sisään, illuusio oikeasta koneesta on paljon voimakkaampi kuin ennen. Laskussa ei tällä kertaa voinut herkutella myötätuuliosuuden aikaisella telineiden laskemisella maalien siirtäessä laskeutumispaikan sellaiseksi, että lasku oli turvallisinta tehdä parin loivan kaarroksen kautta ja telineiden lasku jäi siiven taakse näkymättömiin.

Tuulta ei häirinnyt lainkaan ja lensin Mustangilla loivia kaartoja, silmukoita, syöksyjä ja edelleen matalalentoharjoituksia. Toisaalta haluaisi koneeseen vauhtia lisää ja toisaalta nykyisellään se sopii mainiosti Urkan kokoiselle kentälle, jossa laskutelineet sekä toimivat että kestävät.

--------------------------

 
26.8.2007

+13°C

0...3 m/s E

Yläpilveä

GWS Mustang  2x10min

 
Olin jälleen Urkassa yksinäisellä aamulennolla. Jalkapallomaalit oli siirretty muualle, mutta tuuli alkoi nousta etelän suunnasta. Perinteisesti tämä suunta on pahin, koska laskut on tehtävä metsän takaa lähestyen. Pari vuotta sitten ajoin Mustangin koivuun juuri samanlaisessa tilanteessa. Olisikohan kokemus yhtään lisääntynyt?

Lensin kaksi akullista Mustangilla ja tällä kertaa suhteellisen korkealla yli kolmessa metrissä. Tuuli riepotteli hieman ja kaasua sai käyttää enemmän kuin tyynellä kelillä. Laskeutuminen hieman jännitti lievään sivutuuleen, mutta vauhdilla alas tuotuna homma onnistui kiitettävästi - kone on edelleen lentokuntoinen!

Kahden akullisen jälkeen päätin kokeilla käytetyn ja lapojen kärjistä kuluneen APC SF 9x4.7 -potkurin tilalle APC E 9x4.5 -potkuria, mutta vaikutus ei ollut lainkaan sellainen kuin netistä löytyvien mittaustulosten perusteella olisin odottanut. Mustang kyllä lensi, mutta nopeus ei lisääntynyt ja nousukyky heikkeni tuntuvasti. Muutaman koekierroksen jälkeen laskeuduin ja päätin vaihtaa entisen potkurin takaisin. Kiristäessäni potkuriadapteria porauksen (3mm adapteri porattuna 3.2mm akselille) ohentamat seinämät pettivät ja adapteri katkesi. Mukana olleet Hyperionin adapterit eivät sopineet sellaisenaan käytössä olleeseen spinneriin joten lennot loppuivat tällä kertaa.

Verstaalla asensin Hyperionin adapterin spinneriin, mutta tulos ei ollut kaksinen. Spinnerin ja koulingin väliin jäi liian suuri rako. Etsin katkennutta adapteria vastaavaa ja lähes samanlainen löytyikin. Laitoin sen ja uuden, tasapainotetun potkurin (APC SF -potkureissa on aika huimia tasapainohäiriöitä...) paikalleen. Nyt Mustang puhaltaa taas kunnolla. Iltapäivästä alkanut sade estää kokeilemisen käytännössä.

-----------------------

 
27.8.2007

+15°C

3...5 m/s W

Yläpilveä

 

Työpäivän jälkeen ajelin Kuiviksen kentälle tarkoituksena koelentää hinauskaputin jälkeen korjattu TT Piper Cub. Tuuli oli kohtuullisen navakkaa ja puhalsi poikittain kiitoradalle. Isäntiä oli kaikilla lähipelloilla puimahommissa. Hieman hirvitti nousta kohtuullisen puuskaiseen sivutuuleen, mutta onhan Piperillä se tehty ennenkin.

Kasasin ja tankkasin Piperin. Tutkailin vielä kaikki ohjaustoiminnot ja käynnistin Evolutionin. Käynti oli jotenkin ontuvaa ja nostin kierroksia saadakseni sen käymään kunnolla. Hetken täydellä kaasulla käytettyäni Evo alkoi toimia kuten piti ja pudotin kaasun nollille. Mutta Evo jatkoikin kiekumistaan ja samalla huomasin, ettei mikään muukaan koneessa toiminut ja akkuvahti oli pimeänä. Sähköt puuttuivat täysin! Mietiskelin, miten moottorin saa täysillä kierroksilla sammumaan kun yllättäen kierrokset hiipuivat normaaliin tyhjäkäyntiin ja Evo sammui throttle-cutilla. Evo oli sylkäissyt pakoputkista kasan öljyistä multaa, joka lienee jäämiä edellisekerrasta - pakoputket olivat tukossa mullasta ja rassasin ne puhtaiksi. Ilmeisesti jotain jäi jäljelle ja se lensi nyt pihalle.

Irrotin siiven ja tutkailin ongelman syytä jolloin selvisi, että akun Futaba-tyyppiset liittimet olivat ilmeisen väljät. Liittimen ollessa pohjassa kaikki toimi kuten myös liittimen ollessa melkein irti, mutta siinä välissä oli alue, missä sähköt katkesivat kokonaan. Onneksi vika ilmeni koneen ollessa maassa. Jos olisin saanut koneen ilmaan ja siellä olisi tapahtunut vastaava katkos, olisin saanut noutaa Piperin osat jostain Artjärvi-Orimattila -akselilta...muovikassissa.

Ajelin kotiin ja vaihdoin molempiin Pipereihin Graupnerin liittimet. Saman tien lähti myös ACW:lle tilaus Deanseista, jotka laitan kaikkiin vastarin akkuihin.

---------------------

 
30.8.2007

+10°C

0...1 m/s W

Sateenuhkaa

CG Piper Cub  1x15min

 
Kuiviksen siltatalkoiden jälkeen löytyi aikaa laittaa mukaan "sattumalta" tullut CG Piper Cub taivaalle. Sää oli mustien pilvien ja sateen uhan kyllästämä, mutta yhteistuumin ennustimme sateen menevän pohjoisen kautta ohitse. Tankkasin ja käynnistin Saiton. Ei voi kuin ihailla nelarin upeaa käyntiä, jonka kruunu on varmasti äänenvaimentimen (by Ari Suomi) aikaansaama aivan käsittämättömän upea ääni!

Käytin Saitolaista hetken lämmityskäynnillä. Jotenkin tuntuu, että nelari vaatii hieman kaksitahtista enemmän aikaa lämmetä kunnolla käydäkseen. Ohjasin Cubin ilmaan kostealta tai jopa märältä ruoholta ja kyllä Cub lensi! Tehoa löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Yleisö koetti yllyttää ulkopuoliseen silmukkaan, mutta Ege jarrutteli varoittamalla siipiin kohdistuvista kuormista. Siispä tyydyin silmukoiden lisäksi vain pystykäännöksiin, puolikkaisiin kuubalaisiin ja kaarteluihin.

Sadepilvet alkoivat vyöryä kentän ylle,  joten tuli Piperillä laskuun ja saman tien kone purkuun. Purkaessa putosi toinen siiven kiinnitysruuvi rungon sisään ja maasta löysin toisen TT Cubin siiven ruuveista. Kun sain koneen autoon, alkoi sataa toden teolla. Kotona puhdistelin koneen ja kaivoin rungon sisältä pudonneen kiinnitysruuvin. TT Piperin kiinnitysruuvit olivat todellakin maanantaina pudonneet kentälle, mutta onneksi olen joskus tilannut vararuuvit ja nyt niille löytyi käyttöä.

-----------------------------------

 
2.9.2007

+12°C

0...2 m/s S

Sateenuhkaa

CG Piper Cub  2x15min

TT Piper Cub  5x15min

 
Sateisen ja tuulisen sunnuntain iltana lähdimme Timpan kanssa Kuivikselle koettamaan Grobin hinausta paremmalla onnella. Pilvet olivat korkeammalla ja tuuli kävi sopivasti kiitoradan suuntaisesti. Kenttä oli parkkipaikan alueelta todella märkä (kumisaapaskeli) ja kiitoradallakin muutamassa kohdassa vesi roiskui hauskasti...

Lensin TT Piperillä pari tankillista testi- ja lämmityslentoja varmistuakseni, että kaikki toimii kaputin jälkeen. Timppa kasaili Grobin lentokuntoon ja viritimme narun kentän pohjoispäähän. Kokeilimme aloittaa hinauksen siten, että Timppa lähettää Grobin matkaan siivenkärjestä kannatellen ja minä avaan Piperin kaasun heti täysille. Tarkoitus on saada Grobin siipiin kantoa niin paljon, että siivekkeillä voi koneen pitää tasapainossa ja näin välttää edelliskerran kaputtiin johtanut kiemurtelu. Lähtö onnistui hyvin ja nousimme loivassa kaarrossa lännenpuoleisten peltojen ylle. Tuuli sorti korkeammalla sen verran paljon, että ajauduimme liikaa päälle ja nousukulmaa oli mahdoton hahmottaa. Jossain 200m korkeudessa Timppa jäi kyydistä ja palasin Piperillä pudottamaan narun ja laskuun. Narun pudotus oli helpompaa ja tarkempaa irrotuskytkimen ollessa etusormelle kohdallaan ja koko ajan voi keskittyä ohjaamiseen. On se vaan ihminen laiska, ettei tuollaista ratkaisua ohjelmoi radioon ennen kuin jotain tapahtuu!

Toinen hinaus alkoi yhtä hyvin ja nyt huomioimme tuulen sortamisen ja lensimme riittävän kaukana. Vastatuuleen käännyttäessä Piper nousi liian jyrkästi ja hitaasti, jolloin Grob sakkasi ja kiepsahti siivelleen tempaisten Piperin osittain mukaansa.  Timppa sai koneen nopeasti irti eikä tilanteesta tullut muuta harmia kuin matala irrotuskorkeus jossain 150m tuntumassa.

Kolmas hinaus onnistui parhaiten. Annoin Piperin nousta kaasun avulla ja välillä jopa hieman työnsin korkkaria pitääkseni vauhdin riittävänä. Vastatuulessa työnsin vielä enemmän ja nyt onnistuimme pääsemään arviolta 350m irrotuskorkeuteen. Kiersimme loivan oikean kautta kohti Naulasaarta ja sieltä loivan vasemman kautta koti Kuivantoa. Arvion korkeudesta päättelin Piperin havaittavuudesta verrattuna EG:n hinauksiin loggerin kanssa.

Timppa oli hinauksiin tyytyväinen eikä halunnut enempää, joten vaihdoin koneeksi CG Piperin ja lensin sillä pari tankillista. Piperin nousukyky ja vauhti on sitä luokkaa, että taidan asentaa siihenkin hinauskytkimen. Viimeiseen laskuun tullessa alkoi olla vaikea erottaa koneen etusiluettia kaukana olevan metsän seasta, mutta lasku onnistui silti erinomaisesti.

Koneita purkaessa laskeutui hämärä kuin varkain ja kotimatkalla oli ensimmäisen kerran ajovalot tarpeen. Siltaa ylittäessä tipahtelivat ensimmäiset sadepisaratkin...

----------------------

 
9.9.2007

+15°C

1...3 m/s E

Puolipilvistä

CG Piper Cub  1x15min

TT Piper Cub  1x15min

 
Tuhrautuneen lauantain jälkeisenä sunnuntaina ajeltiin Maran kanssa Kuivikselle. Mukana oli molemmat Piperit sekä EasyGlider. Keli oli erinomainen paitsi tuuli, joka kävi kiitorataan nähden vinottain ja tahtoi hieman pyöriä. Pojat olivat vetäneet vinssit kiitoradan suuntaisesti mutta harmillisesti varikon puolelle, jolloin lennätys ja kiitoradalle ajo tahtoi sekaantua siimoihin.

Mara lähti Mikon kanssa kentän länsireunalle vetämään EG:tä taivaalle kumiritsalla. Mikolla oli sivariservo hajonnut, joten emme edes harkinneet lekohinausta. Lensin TT Piperillä tankillisen ja sillä välin Timppa kokosin Grobin ja levitteli hinaussiimat. Lähdimme hinaukseen kohti pohjoista tuulen tullessa koillisen ja idän välistä. Heti lähdössä Grob nappasi siivellään nurmeen ja alkoi kieppua narun perässä. Piper oli jo metrin korkeudella ja sain napsautettua narun irti. Lentelin Piperillä sen aikaa, että Timppa keräili narun ja vei Grobin lähtöpaikalle uutta yritystä varten.

Toisella yrityksellä tuuli kääntyi ilmeisesti enemmän itään ja painoi Piperiä länteen leikatun heinän päälle. Grob alkoi taas kiemurrella ja vaikka saimmekin koneet irti, ilmeisesti myötätuuli vaikutti siihen, ettei Piper saanut korkeutta vaan sakkasi matalalta ja kiepsahti siiven ja peräsimen kautta nokilleen. Kannuspyörä murtui, sivuperäsin ja korkkarin toinen puoli murtui, siiven taka- ja etureunan kiinnityskohdat sekä muutama runko kaari murtuivat. Laskutelineen toinen puoli taipui. Onneksi kaikki osat pysyivät mukana ja kone on kuitnkin suhteellisen pienellä vaivalla korjattavissa. Harmitti tietty hetken ja paljon...mutta elämä jatkuu. Jatkossa hinaustoimintaa pitää harjoittaa vain lyhyellä nurmella ja varsinkin selkeään vastatuuleen. Kaikki kaputit kun ovat sattuneet hinattaessa jonkinlaiseen sivutuuleen. Hinauksia en kyllä lopeta!

Kuvassa Piper kieppuu heinikossa päästyään narusta irti. Kuvasarja kaputista löytyy täältä.

Emme siis päässeet hinailemaan Markuksen EG:tä ja vaihdoin koneeksi CG Piperin. Koneessa on hinauskytkin, mutta ei tehnyt mieli sivutuulessa kokeilla sen toimintakykyä. Olin lisäksi tehnyt radioon asetukset hieman väärin ja jättänyt ne testaamatta - hinauskytkin ohjasi siivekkeitä! Korjailin asetuksen kentällä ja Saito käymään. Nyt oli jotain ongelmaa tyhjäkäynnissä ja sain hetken lämmitellä moottoria jotta kone pysyi käynnissä tyhjäkäynnillä. Lensin tankillisen ja kaikki toimi hienosti, kunnes laskuun tultaessa moottori sammui koneen ollessa jo pysähdyksissä kiitoradalla. Tyhjäkäynti oli jotenkin hukassa ja lisäksi lennon aikana oli neulan jatkovarsin pudonnut, joten säätö ei onnistunut koulinkia avaamatta. Moottorin sai käymään nättiä tyhjäkäyntiä avaamalla kaasua, mutta samalla kone lähti jo liikkeelle. Kun laskussa oli lisäksi tullut vaaratilanne - luulin ohittaneeni kaikki vinssin siimat kun kompastuin viimeiseen niistä ja olin kaatua radion kanssa koneen ollessa jo varsin alhaalla perusosalla - päätin pakata kamppeet ja korjailla koneet kotona.

Kotiin saavuttua tutkailin Piperin vaurioita kun sain Esalta puhelun, että kisa-Stork tuli siivet ulvoen tonttiin korkkariservon petettyä loivaan alasvetoasentoon. Harmillista, todella harmillista. Ei omat pienet murheet tunnu enää kovinkaan suurilta...onneksi Esa saa korjausapua ja kone toivottavasti lentää ensi viikonlopun kisoissa.

Alan korjailla TT Piperiä heti huomenissa. Liiman kuivuessa täytyy tarkistella CG Piperin moottorin säätöjä. Saiton manuaalin mukaan vika voisi olla tyhjäkäyntineulan liian laihassa asetuksessa. Pääneulakin on toista kierrosta enemmän auki kuin vertailu-Saitossa, joten ilmeisesti tyhjäkäynnillekin tarvitaan lisää fuilia. Vuotaisiko letkut vai onko vanha Saitonen vaan laiskempi imemään fuilia kuin uudempi sisarensa (Mustangiin tuleva)?

--------------------------

 
13.9.2007

+11°C

4...6 m/s E

Puolipilvistä

GWS Mustang 3x10min

Kävin viemässä ajo-opasteet Kotterontien kautta Kuivikselle tulevan lauantain F3J-kisoja varten ja samalla reissulla lennätin Mustangia muutaman akullisen. Tuuli oli aika navakkaa, joten en viitsinyt TT Piperiä ottaa rempan jälkeiselle koelennolle. Kentällä olivat heinämiehet hommissa paalaamassa niitettyä peltoa.

Lensin kaikkiaan kolme akullista. Laitoin Mustangin ilmaan heittämällä ja laskut tein pitkään heinikkoon telineet sisällä. Tuuli oli sen verran kovaa, että vastatuuleen lennettäessä maanopeus alkoi muistuttaa uhkaavasti lennättämistä vakio-Beaverilla. Myötätuuleen sitten mentiinkin todella lujaa. Muutaman kerran nousin vastatuuliosuudella arviolta 150m korkeuteen, josta käännyin puolikkaalla kuubalaisella pystysyöksyyn kaasun ollessa täysin auki. Kun oikaisin koneen ja lensin kentän ylitse täydellä kaasulla parin metrin korkeudella myötätuulessa, Mustang ujelsi mukavasti mennessään kohti siltaa todella kovaa! Tuli jotenkin Ezmon pylonit mieleen. Sillan lähestyessä vedin koneen jälleen korkeuksiin. Kone on sen verran nopea, että se on hauska lennettävä kovallakin tuulella.

TT Piper on melkein korjattu. Remontin jälkitarkastuksessa löysin vielä siiven kärjistä murtumia, joten avasin kärjet ja korjasin murtuneet balsaosat. Huomenna päällystän kärkien avatut alapuolet Monokotella ja sitten kone on valmis kantamatestin jälkeen koelennolle. Piperin remontissa yllättäen aikaa vievin homma oli takarungon yläpuolen päällystäminen. Vasta neljäs "vuota " onnistui halutulla tavalla. Kolme ensimmäistä sain pilattua kiristämällä kalvoa kuumailmapuhaltimella liikaa, jolloin se paloi puhki. Kiristys oli hankalaa siksi, että siiven takana rungon muoto on kahteen suuntaan kaareva. Neljännen kalvon kiristin kuumentamalla raudan kaikkein kuumimmalle ja se onnistui riittävän hyvin. Tosin Monokoten sävyero Ultrakoteen nähden pistää sopivassa valossa hieman silmään.

Saitosen tyhjäkäynti ilmeisesti parani tulpan vaihdolla ja tyhjäkäyntiseoksen laihentamisella. Tulpan vaihtoon päädyin, koska hehkun ollessa päällä kierrokset nousivat oleellisesti. Uudella tulpalla (OS F) ei tätä tapahtunut. Lisäksi säädin tyhjäkäyntiruuvia 3/4 kierrosta kiinni. Tyhjäkäynti oli lopuksi lukemissa 2300rpm ja enimmillään moottori kiersi 9100rpm (MA 13x6).

----------------------------

 
6.10.2007

+12°C

0...7 m/s NE

Pilvistä

TT Cub 2x15min

CG Cub 2x15min

 
PITKÄSTÄ AIKAA KUIVANNOLLA

Melkein kuukauden tauon jälkeen osui erittäin yllättävä sauma Kuiviksen keikalle sekä vapaan että kelin puolesta. Kenttä oli kurainen ajotien ja parkkipaikan osalta, mutta kiitorata oli ensiluokkaisessa kunnossa. Mukana oli molemmat Piperit sekä varmuuden vuoksi EG mahdollisia hinauksia varten. Tuuli puhalsi vinottain kentälle ja oli kovin puuskaista, joten hieman askarrutti Piperien lennättäminen.

Aloitin kuitenkin TT Cubilla remontin jälkeisellä koelennolla. Moottori tuntui jotenkin pitävän kovempaa ääntä kuin ennen vaikka mitään varsinaista syytä en asialle löytänyt. Ennen kaputtia uusittu koulinki voi tietty vaikuttaa asiaan. Tehoja kuitenkin löytyy ja käynti on hyvä läpi koko käyttöalueen, joten ehkä kyseessä on vain virhe muistikuvassa...  Ensimmäisellä lennolla korkkari oli reilusti liikaa työnnöllä, mutta lähettimen trimmi riitti korjaamaan tilanteen. Korjasin korkkarihornin säätöä ja sain trimmit keskelle. Piper oli joteknin hieman epävakaa lennettävä ja pyrki luistattamaan perää sivutuulikäännöksissä. Osittain se on pantava puuskaisen tuulen piikkiin ja asiaa tarvii tutkia pienemmällä tuulella uudelleen.  Lensin Piperillä kaksi tankillista ilman suurempia ongelmia. Laskuista tuli hieman pomppuisia tuulen nostaessa jo maassa olevaa konetta ilmaan. Pomput olivat toisaalta hauskan näköisiä höyhenenkevyitä "hypähdyksiä".

Pakkasin TT Piperin autoon ja kokosin CG Piperin lentokuntoon. Askartelin viime viikolla Saitosen huohotinputkeen filmipurkista öljynkerääjän, jonka toimintaa odotin mielenkiinnolla. Saitonen lähti hyvin käymään ja tyhjäkäynti toimi tällä kertaa hienosti. Moottori kävi ja veti hyvin koko ajan. Tuulelle tämä kone ei ole lainkaan niin herkkä kuin isompi Piper ja nelarin ääni on jotain aivan mielettömän hienoa - pienillä kierroksilla ja matalalla lentäen! Korkeammalla Piper melkein pakottaa pieneen epäskaalamaiseen akrobatiaan! Lensin tälläkin Piperillä kaksi tankillista. Öljynkerääjään oli ilmestynyt tummaa lientä alaosan seinämille, mutta poistoletkusta en saanut imettyä juuri mitään. Lennokin pohja oli kuitenkin selvästi puhtaampi kuin aiemmilla kerroilla. Yön aikana sitä oli valunut alla olevaan kuppiin vajaan millilitran verran.

------------------------------

 
7.10.2007

+12°C

0...6 m/s SE

Pilvistä

CG Cub 4x15min

CG Cub 1x25min

 

ILMAILUILTAPÄIVÄ KUIVANNOLLA

Aurinkoinen ja vähätuulinen päivä, mutta toimintaa varattu aamusta alkaen. Viimein neljän aikaan iltapäivästä rauhoittui ja pääsin lähtemään Kuivikselle. Mukaan pakkasin vain CG Piper Cubin silläkin uhalla, että yhden koneen reissuilla voi lennättäminen jäädä joskus varsin vähäiseksi.

Tuuli puhalteli taas hieman vinosti etelän ja idän välistä, mutta Piper lensi noususta laskuun tukevan tuntuisesti eikä tuuli sitä pahemmin häirinnyt. Parin tankillisen jälkeen annoin Mikon kokeilla Piperiä, koska Mikollahan on samanlainen kone rakenteluprojektina ja pieni koelento antaa kummasti intoa homman valmiiksi saattamiseen. Mikon lennettyä toin koneen laskuun 15min lennon jälkeen ja huomasimme, että tankki oli edelleen puolillaan. Tankkasimme, nousin ilmaan ja vartin päästä toin koneen alas. Mikko tarkasti polttoainetilanteen ja koska tankissa oli taaskin puolet jäljellä, jatkoin lentämistä. Kun aikaa oli kulunut 25 minuuttia, toin koneen jälleen polttoainetarkastukseen ja nyt oli enää alle 1/5 jäljellä. Nousin vielä kerran ilmaan, mutta ilmeisesti moottori imi itseensä jo hieman muutakin kuin vain fuilia, koska nousussa Saito hieman köhähteli. Tankkasimme Piperin täyteen ja lentelin vartin verran reilulla puolella kaasulla ja pyöräytin muutaman silmukan ja pystykierteen. Jossain vaiheessa kuuntelimme, että puolella kaasulla Saiton käynti hieman haeskelee, mutta ilmiö ei ollut säännöllinen, joten pitänee tarkistaa, ettei jotain ole löystynyt tai polttoainesuodattimessa ole roskia.

Ilta alkoi hämärtää, joten toin koneen alas ja tarkistimme kulutuksen. Tankki oli jälleen puolillaan, joten näyttäisi siltä, että tuolla Piperillä voi huoletta pidentää lentoaikaa 20-25 min tuntumaan ilman, että joutuu laskeutumaan tyhjällä tankilla. Laskeutumiset sujuivat muuten jopa omasta mielestä varsin mallikkaasti eikä yhdessäkään tullut tunnetta, ettei kone olisi täysin puikoissa.

Konetta purkaessa tutkailimme Mikon kanssa rakenteita ja jokunen omintakeinen kevennys koneesta löytyikin. Piper on perimätiedon mukaan alunperin tehty sähkölle, mikä selittäisi kevennykset varsinkin takarungossa ja sivuperäsimessä. Takarungon kevennykset ovat kostautuneet ainakin osittain lyijyn tarpeena korkkarin alle.

Öljynkerääjä toimi hienosti ja koneen pohjassa ei ollut läheskään niin paljon puhdistamista kuin aikaisemmilla reissuilla.

-------------------------

 
13.10.2007

+4°C

4...10 m/s N

Aurinkoista

CG Cub 3x15min

 

TUULINEN LENNOKKIPÄIVÄ KUIVANNOLLA

Päivä oli aurinkoinen mutta todella tuulinen. Siitä huolimatta olimme Juhan ja Jonin kanssa suorittamassa "myrskylentäjien lupakirjaa" ja kasvattamassa nahkaa! Tuuli kävi voimakkaimmillaan 10.1m/s mitattuna auton katolta. Todellinen tuuli saattoi siis käydä vieläkin suuremmissa lukemissa . Koneen kasaus tuotti hieman päänvaivaa, puuskien keikutellessa Piperiä pakin telineissä ja ilman Ollin apua ei homma varmaan olisi onnistunut kunnialla.

Pohdiskelin hetken mitä tehdä - lennättääkö vai eikö lennättää. Jos tuollaisella tuulella koneen torppaa, se harmittaa syvästi ja seuraavalla kerralla tuulta pelkää jälleen. Jos taas kaikki menee suurin piirtein hallitusti on taas yksi tuulitaso ylitetty. Muisteltiin poikien kanssa miten muutamia vuosia sitten koneet pysyi auton takakontissa jos puussa liikkui muutakin kuin lehdet. Pojat kantoivat penkkiä ladon eteläseinälle tuulensuojaan odotellessaan tuulen tyyntymistä. Joni oli Pittsillä lentänyt tankillisen, mutta Juhan heittis oli (järkevää kylläkin) vielä maadoitettuna.

Rohkea rokan syö - Piper kasaan, käymään ja taivaalle. Maassa rullaamisessa oli hieman ongelmaa, koska tuuli painoi sivusta niin paljon, ettei kone suostunut kääntymään myötäiseen kiitoradalle rullaamista varten, joten käänsin sen nostamalla. Nousu meni ongelmitta ja lennossakaan ei ihmeitä vaikeuksia ollut. Lähinnä nopeusero vasta- ja myötätuulen välillä oli melkoisen suuri. Saito kävi hyvin ja aloin jo hyvissä ajoin sorvaamaan laskua. Tässä vaiheessa tuli eteen uusi ongelma - olin normaalilla lennätyspuolella kiitorataa ja aurinko paistoi suoraan silmiin jos lähestymisvaiheessa. Kokeilin useampaa reittiä ja muutaman kerran pääsin jo aika lähelle, mutta vastatuuli piti koneen otteessaan ja lähestyminen tapahtui aivan liian  korkealla. Ehkä viidennellä kerralla pääsin riittävän alas ja kone kosketti maata pompatakseen takaisin ilmaan. Pomppua seurasi pomppu ja näin loikkien pehmeitä ja pitkiä hyppyjä sain Piperin viimein pysähtymään aivan kiitoradan päähän. Tilaa jäi sen verran, että kone mahtui kääntymään ja sain rullattua sen tankille. Polvet ja kädet oli hieman vetelinä....

Toinen lento oli nousun ja lennon suhteen ensimmäisen toisinto. Kellon alkaessa lähestyä asetettua 15min rajaa siirryin lennättämään kiitoradan länsipuolelle ja sain auringon selän taakse. Lähestyin kohtuullisen matalalla, mutta puuska nosti konetta taas korkeuksiin ja ylösvedon aikana moottori tuntui hieman tehottomalta, mutta veti kuitenkin. Moottorin äänestä oli lennon aikana vaikea päätellä juuri mitään, koska tuuli painoi ääntä poispäin kentästä ja sillan päällä oltaessa ei kuullut moottoria käytännössä lainkaan. Siispä kaarroin laskuun sillan takaisen pellon päällä kun Piper alkoi menettää korkeuttaan. Lisäsin kaasua vain todetakseni, ettei sillä ollut mitään vaikutusta. Moottori oli sammunut riittävän kaukana - en kuullut kävikö se enkä nähnyt pyörikö potkuri. Vain nopea vajoaminen 6m/s vastatuuleen kertoi jotain olevan vialla. Sain koneen juuri valkoisten rehupaalien ylitse ja kohtuullisen kovalla pompulla Piper laskeutui uudeksi kiitoradaksi leikatulle karheikolle - kuitenkin pyörilleen. Tarkastelussa ei löytynyt suurempia vaurioita kuin laskutelineiden jousipussien liikkuminen. Käynnistin Saiton ja mittasin kierrokset - hädin tuskin 8000rpm kun normaali arvo on 9100rpm. Ilmeisesti moottori kävi liian laihalla kylmähkössä ilmassa ja sammui, koska neulan avaaminen 3/4 kierrosta palautti käynnin normaaliksi. Juuri ennen lentoja keskustelimme ilmanohjauspellistä moottorin ja potkurin väliin.

Joni lenteli tankillisen Pittsillä, Ismo ja Teemu sisään ajoivat OS 55AX:ää ja Juhakin heitti kerran heittoliidokkia. Jossain kohtaa irtosi liimauksia, joten pientä remonttia yhden lennon jälkeen.

Piperin kolmas lento ei nousultaan ollut aivan niin hyvä kuin aiemmin ja kone hieman haki suuntaansa. Lento sujui kuitenkin ilman suurempia harmeja, mutta jännitystä lisäsi pelko moottorin sammumisesta ja sen vuoksi oli koko ajan oltava hieman varuillaan. Saito kävi kuitenkin taas luotettavasti. Laskuun tultaessa olin jälleen kiitoradan länsipuolella ja Olli huuteli lukemaksi yli 6m/s. Piperiä oli todellakin ajettava alas sekä moottoriteholla että korkkaria työntämällä. Tehon pudotus hidasti vauhtia liikaa ja tehon lisääminen alkoi nostaa konetta. Siispä kaasua ja työntöä, kunnes kone oli melkein maassa loppuvetoa varten. Piper pomppasi kevyesti ja laskeutui  päivän parhaimman laskun. Tuohon laskuun oli hyvä päättää, joten pakattiin koneet ja lähdettiin kohti kotia. Pesemään autosta pellolla möyriessä lentäneet kurat...

Saitosen säätämistä on hieman opeteltava ja säätöjä seurattava. Liian rikkaalla ei ole hyvä ajaa, mutta ei myöskään liian laihalla. Jatkossa taidan mittailla maksimikierrokset aina ennen lentoa. Myös ilmanohjauspelti moottorin eteen voisi talveksi olla kova juttu. Tänään ainakin "nahka parkkiintui" ja jatkossa lentoja voi tehdä tuulen ollessa alle 10m/s - kunhan tuulee kiitoradan suuntaisesti.

--------------------------

 
21.10.2007

- 4°C

0...1 m/s E

Aurinkoista

CG Cub 4x15min

TT Cub 2x15min

 

YHDELLÄ RENKAALLA LASKEUTUMISTA VESIVEHMAALLA

Ensimmäinen pirteä pakkasaamu syysloman alkajaisiksi. Määränpäänä oli vaihteeksi Vesivehmaa. Kuivannon kenttä ei ole parhaimmillaan näin syksyllä. Ajotie pellolla pehmenee liejuksi ja varikkoalue sopisi paremmin vesilennokeille kuin lennokkien liikutteluun. Vesivehmaan maasto on kuivaa kangasta ja tänään sattui olemaan ilmassakin tilaa lennätellä. Kenttä oli kuurassa ja aurinko paistoi pahasti juuri tuulen suunnasta, mutta onneksi tuuli oli niin heikkoa, ettei asialla ollut juurikaan merkitystä.

 

 

 

Lensin ensin CG Piperillä tankillisen ja sunnuntaiaamun hiljaisuudessa Saiton nelarin murina ei tuntunut lainkaan pahalta. Moottori kävi luotettavasti ja tyynessä kelissä tarkistelin Piperin trimmejä kohdalleen. Laskeutumista kokeilin sekä asfalttiplatalle että hiekkatielle. Asfaltti on on nurmeen tottuneelle puskapilotille taas erittäin eksoottinen materiaali sekä nopeudeltaan että kovuudeltaan. Kone rullaa vaikka kuinka pitkälle laskussa ja tahtoo seurata pientäkin sivuperäsimen ohjausliikettä turhan aktiivisesti. Useamman harjoituksen jälkeen Piper alkoi pysyä kiitoradalla ja laskut olivat kohtalaisia.

Esa valvoi lentotoimintaa etähommina Espoosta ja lähetti kuvan todisteeksi.

 

TT Piperillä oli vieläkin hinauskaputin jälkeinen trimmilento tekemättä ja nyt keli mahdollisti sen. Evolutionissa on ilmeisesti jossain ilmavuotoa (pitänee irrottaa kaasutin ja tarkastaa). Moottoria sai käynnistettäessä sahata luvattoman kauan ja sammutettaessa se köhii tyhjäkäynnillä paljon pidempään kuin aiemmin. Ilmassa sen sijaan ei ollut mitään havaittavaa ongelmaa moottorissa mutta itse lennokissa tuntui olevan turhan herkkää reagointia korkeusperäsimeen. Olen ilmeisesti asettanut tönärin väärään reikään hornissa. Kentällä hätäapuna laitoin korkkarille dualratea 65%, jolloin lento rauhoittui, mutta tutkailen asiaa paremmalla ajalla lisää. Tankillisen jälkeen Piper tuli tuttuun tapaan alas. Avasin koulingin ja silmäilin moottorin säätöjä, mutta en alkanut tuhlaamaan upeaa lentopäivää moottorin trimmailuun. Jos se kerran lähtee käyntiin, käy ilmassa ongelmitta ja sammuu sitten joskus niin antaa palaa!

Tankkasin vuorostaan CG Piperin ja lentelin läpilaskuharjoituksia asfalttiplatalle. Homma alkoi vihdoin sujua jollain tavalla ja kone istui melkein nätisti kiitoradalle. Vedin jälleen yhden läpilaskun jälkeen ylös, kun vasemmanpuoleinen rengas putosi ja pyöri kanervikkoon platan vasemmalle puolelle. Painoin renkaan paikan mieleen ja aloin samalla pohdiskella, miten ihmeessä tämä laskeutuminen hoidetaan, kun sen aika tulee. Olen yhden ainoan kerran tullut Alu-Beaverilla laskuun yhdellä renkaalla ja nurmelle tehty lasku repäisi toisen puolen telineen melkein irti. Nyt oli koneena isompi polttiskone ja vaihtoehtona hiekka tai asfaltti. Kokeilin muutaman lähestymisen hiekkatielle konetta siivekkeillä kallistaen, mutta se ei tuntunut oikein hyvältä. Hiekalla oli kuitenkin ruohotuppoja, joten päätin laskeutua asfaltille. Pidin Piperiä siivekkeillä hieman kallellaan ja sain kuin sainkin sen istumaan platalle oikean renkaan ja kannuksen varaan. Lähestyin pitäen Piperiä kallellaan oikealle. Oikeanpuoleinen rengas osui maahan ja yllättäen Piper rullasi sen ja kannuspyörän varassa kunnes vauhti hiipui ja siivekkeiden teho loppui, jolloin asfaltti ja vasemman puolen 5mm teräslanka ottivat kontaktia toisiinsa. Piper pysähtyi yllättävän vaivattomasti hieman kaartaen vasempaan mutta ei sentään pahemmin pyörinyt. Mitään vauriota ei laskussa loppujen lopuksi tullut ja renkaankin löysin kahtena kappaleena - vanteen sisäpuoli oli irronnut renkaasta. Selvisi, että vanne  muodostuu tundrapyörien tapaan kahdesta toisiinsa ruuvattavasta puoliskosta, mutta nyt vain puuttuivat ne vanteenpuolikkaita yhdessä pitävät ruuvit kokonaan! Kollarin pitäisi ilmeisesti olla vanteen sisällä, mutta nyt se oli vanteen ulkoreunassa ahtaasti vanteen ja pölykapselin välissä. Pölykapseli hankasi siihen koko ajan pyrkien kääntämään kollaria. Asensin renkaan "väärällä" tavalla paikalleen jotta lentäminen voi jatkua.

Riihelän Hanski poikkesi lennättämään polttis-puhkua ja siinäpä olikin nähtävää! Koneessa oli paineilmalandarit ja rungon sisällä moottori pyörittämässä puhallinta. Kone lensi melkoista vauhtia ja adrenaliini oli varmasti koholla viiden minuutin setin ajan. Kone tuli toisella yrittämällä laskun ja  todella hienosti! Ei voi kuin ihailla mestarin otteita!

Lensin vielä muutamia tankillisia molemmilla Pipereillä ja laskuissa oli koko ajan haparoimista. Asfaltti ei ollut paras mahdollinen alusta ja Kuivannon rauhaan tottunut puskapilotti ilmeisesti jännitti lisäksi vaihtuvaa yleisöä. Koneet tulivat enemmän tai vähemmän pomppien alas. CG Piperin viimeinen lasku kippasi nokilleen, uusinta päätyi moottorin sammumiseen heinikkoon ja vasta kolmas lasku oli erinomainen kunnes koneen pysähtyessä se vasen rengas irtosi taas... Kotona irrotin renkaat, uusin kollarit ja asensin ne vanteen sisään. Liitin vanteen puolikkaat toisiinsa kolmella asiaankuuluvalla ruuvilla. Akseliin tein kollarin ruuvia varten kolon.

Pakkasin lennokit autoon ja poikkesin Hanskin verstaalle ihailemaan valmiita ja rakenteilla olevia koneita. Sain matkaan tukun piirustuksia upeista lennokeista. Nyt on siis balsaa ja kuvia, ei puutu kuin aikaa. Ehkäpä tuollainen Canadair-lentovene olisi ensi kesän rientoihin se tarvittava vesilelu?

Kaiken kaikkiaan hieno päivä!

-----------------------------

23.10.2007

0°...5°C

0...2 m/s S

Aurinkoista

CG Cub 7x15min

Funtana 3x15min

 

AURINKOINEN PÄIVÄ KUIVANNOLLA

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuulta ei ollut lainkaan, loma menossa, upea kenttä ja minä kentällä lennokin kanssa???  Lomalaisen lennokkipäiväuniako tässä nähdään? Noista viidestä yleensä neljän ensimmäisen toteutuessa viides ei toteudu sitten millään. Mutta nyt kaikki napsahti samalla kertaa kohdalleen. Kenttä oli pakkasyön jälkeen kuuran peitossa ja tuulipussi roikkui velttona kuten myös radion antennissa roikkuva silkkinauha. Kenttä tai oikeastaan varikko oli kovettuneen kuran peitossa ja kumisaappaat olivat ainoat oikeat jalkineet tänäänkin.

Lennätin aluksi neljä tankillista CG Piperillä. Tarkoitus oli normaalin lennättelyn lisäksi harjoitella pitkitettyä nousua, jossa kone kiitää laskutelineillään kaasu auki kiitorataa kunnes sauvasta vedetään se ilmaan. Yleensähän Piper pyrkii nousemaan kuin varkain varsin lyhyellä kiidolla ellei korkkaria työnnä jatkuvasti varoen kuitenkin samalla ettei kone tupsahda nokilleen. Lisäksi oli ajatuksena harjoitella huolella joitain taitolennon perustemppuja - omaksi iloksi ja lennätystaidon kehittämiseksi. Piper ei ole mikään akrobat-kone eikä tämä malli edes clipped wing, mutta jotenkin tässä koneessa on potentiaalia ja ketteryyttä "antiskaalamaiseen" kieputteluun.

Vesivehmaan vauhdikkaat laskut kummittelivat vielä mielessä ja ensimmäinen tankillinen olikin melkein kokonaan nousua ja laskua. Piper tuntui tulevan melkoista vauhtia alas ja useampi lasku meni tavallaan pitkäksi kosketuksen tapahtuessa vasta koneen ohitettua lennättäjän. Koetin tulla alas tyhjäkäynnillä, voimakkaalla vedolla ja sivarilla jarruttaen, mutta silti vauhtia oli aina liian paljon.

Toisen tankillisen lensin korkeuksissa enemmänkin trimmaillen Piperiä tyynessä säässä. Kiersin laajaa peltoaukeaa niin kaukana, kuin uskalsin pohtien aina koneen loitotessa vastarin todellista kantamaa. Kaarsin koneen takaisin ja annoin sen lentää pienellä kaasulla ohjaimiin koskematta reilun puolen kilometrin siivuja edestakaisin (väittäisin muuten siivun pituudeksi kilometriä, mutta sitä ei kuitenkaan kukaan usko..). Piper pysyi tuulettomalla taivaalla kurssissaan sekä korkeuden että suunnan osalta. Kävi mielessä sellainenkin ajatus, että minne saakka kone jatkaisi lentoaan, jos koneeseen vaihtaisi SPCM-vastarin ja laittaisi failsafen säilyttämään ohjaimien tilan radioyhteyden katketessa ja antaisi koneen vaan mennä? Ehkä ei ole viisasta miettiä tuollaisia koneen ollessa ilmassa...

Kolmannella tankillisella lentelin pääasiassa erilaisia tempunpoikasia kuten silmukkaa, vaakakierrettä, pystykäännöstä ja puolikasta kuubalaista. Silmukka alkoi näyttää pyöreältä (kone savuttaa sen verran, että sinisellä taivaalla kaaren erottaa) ja päättyi kokolailla aloituskorkeuteen. Pystykäännös onnistui tietyssä kulmassa, mutta välillä se muljahti jotenkin vinoon. Vaakakierre, kuubalainen ja muut hienot temput tunnisti, jos muisti kertoa itselleen mitä oli tekemässä. Eipä onneksi ole kiirettä temppujen oppimisella.

Neljännellä tankillisella sekoittelin kaikkea edellä tehtyä keskenään ja nautiskelin hienosta ilmasta. Ennen nousua poikkesi Petrin poika morjestamaan mopollaan ja vaihdettiin pari sanaa nelitahtimoottoreista. Lennon ja laskeutumisen jälkeen olikin aika tankata vaihteeksi kuskia kahvilla ja voileivällä.

Annoin Piperin levätä hetken ja lensin MiniFuntanalla kolme akullista. En tosin tyhjäksi, sillä latauksessa jokaiseen meni vain 1100-1300mAh, kun nimelliskapasiteetti on 1700mAh. Tuollakin sähkömäärällä pyöriteltiin konetta aika isolla kaasulla vartin verran. Jotenkin tuo aiemmin niin nopea, kiikkerä ja tarkkaavaisuutta vaativa lennokki tuntui rauhalliselta ja kesyltä. Puolella kaasulla koneella sai cruisailla aivan rauhassa eikä täydelläkään kaasulla ollut kiirettä ohjaamisen kanssa. Jälleen kerran kävi mielessä polttomoottorin asentaminen Funtanan nokalle. Kokeilin Funtanalla samoja temppuja kuin aiemmin Piperillä ja tämä konehan taipuu kaikkeen, mitä kuski käskee tai osaa käskeä. Lisäksi yllätin itseni useammalla pitkällä syöksykierteellä! Kaksi ensimmäistä akullista tein nousut ja laskut siivekkeiden puolittajat päällä, mutta kolmannella lennolla ajoin täysillä liikeradoilla. Toisen lennon jälkeen varikolle rullatessa karkasi toinen rengas - nylonmutteri lähti omille teilleen, mutta onneksi pakista löytyi varaosia tähänkin hätään.

Piperillä jatkoin vielä kolme tankillista, joista ensimmäisellä moottori sammui heti nousun jälkeen ja elämään tuli hetkeksi jännitystä kaartaessani ladon takaiselta pellolta kiitoradalle. Homma meni kuitenkin nappiin ja Piper laskeutui poikittain juuri siihen, mihin oli tarkoituskin. Avasin neulaa 1/4 kierrosta ja moottori toimi taas moitteetta. Onko tuollainen nelitahtisen ominaisuus vai onko Saitossa jotain pielessä, kun ennen jokaista lentoa on syytä hetki kierrättää konetta täydellä kaasulla ja tarkistaa neulan säätö? Kierroslukumittarilla sain kellotettua 8800-8900rpm kun mitatut maksimit ovat kesän lämpimillä 9100rpm. Säädön vaikutuksen kuulee tosin korvallakin, kun täydellä kaasulla käynti tasaantuu ja kierrokset nousevat.

Toisella tankillisella ajoin ilmeisesti liian isolla kaasulla liian kauan ja fuili loppui lennossa sillan puoleisessa päässä kiitorataa. Onneksi Piper liitää erinomaisesti ja niinpä liitelin kiitoradan toiseen päähän ja kaarroin sieltä laskuun. Näin siksi, että tuuli oli voimistunut ja puhalsi tosin vain 2m/s etelästä, mutta puhalsi kuitenkin ja tuollainen sammuksissa oleva liidokki parempi tuoda laskuun vastatuuleen. Sen verran meni tähtäys pieleen, että jouduin kiitoradan reuna-alueelle ja tein "pakkolaskun" karheikolle. Siistimpää laskua tosin en olisi saanut aikaan kiitoradallekaan, mutta se nyt kuitenkin meni sivuun... Fuilia oli tankissa sentin verran pohjalla, joten täytynee tarkistaa tankkiletkun pituus ja klunkin toiminta. Ilmeisesti tankkia ei saa ajettua aivan tyhjäksi Pumpulla sieltä tulee vielä tavaraa. Pitäisiköhän sovitella pylon-miesten painepussia tankin sisään?

Kolmannelle tankilliselle säädin neulaa taas 1/4 kierrosta kiinni, jotta moottori otti parhaat kierroksensa. Näin se menee neulan säätö edestakaisin. Lentelin kaikkea mahdollista kuviota ja tein lopulta niin paljon hienon laskeutumisen, että päätin päättää lennätyspäiväni siihen. Opin ainakin sen, että pienikin vastatuuli tekee ihmeitä Piperin laskeutumisnopeudelle!

Putsailin koneet ja tarkistin öljynkeräimen, joka näytti olevan puolillaan huohottimen puskemaa tummaa ainetta. Onneksi aine oli purkissa, eikä koneen pohjassa. Verstaalla jätin Piperin valuttelemaan kerääjää tyhjiin. Huomenissa tarkistan Saiton venttiilien säädöt. Edellisen säädön jälkeen on Piperillä lennetty 29  tankillista joka vastaa 7.5h lentoaikaa. Manuaalissa puhutaan säädöstä tunnin käytön jälkeen, mutta onko tuo jatkuva huoltoväli vai sisäänajon jälkeinen ohje? Eipä noissa iso homma ole säätää vaikka joka keikan jälkeen.

Iltasella lajittelin Hanskilta saamiani piirustuksia. Nipusta löytyi mm. Piper Cub, AT-6 Texan, Waco, Hurricane, Canadair, peanuteja....olisi vaan aikaa rakentaa!

--------------------------

 
3.11.2007

-2°C

0 m/s

Pilvistä

Funtana 4x15min

 

PAKKASAAMUNA URKASSA

Pyhäinpäivän aamulla auringon noustessa pilvien takana suuntasin vaihteeksi Urkkaan MiniFuntanan kanssa. Kenttä oli lanattu ja tyhjä ja keli tyyni, joten pystytin varikon hiekkakentän portaiden lähelle.

Lentelin Funtanalla neljä akullista ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Yhdellä lennolla kokeilin selkälentoa, toisella puolikasta kuubalaista, kolmannella pystykäännöstä, neljännellä matalalentoa. Urkka on jotenkin ristiriitainen paikka: toisaalta tuntuu, että Funtanan kokoiselle sähkökoneelle tilaa on vaikka kuinka paljon pelkällä hiekkakentälläkin, mutta toisaalta heti jotain temppua yrittäessä tulee metsä vastaan tai valopylväät kasvaa eteen. Kerran säikähdin toden teolla, että Funtana tulee nokalleen kenttään. Keltainen yläpinta ja kuultava punainen alapinta eivät taivasta vasten ole kovin hyvä yhdistelmä. Punainen näkyy punaisena, mutta sopivassa kulmassa punainen kuultaa keltaisen läpi ja koneen asennosta ei ole varmuutta. Tällaisessa tilanteessa en enää tiennyt, miten päin Funtana tulee syöksyssä kohti maata ja loppujen lopuksi vedin vaan sauvasta ja odotin, miten päin kone oikenee... ja oikenihan se sentään!

Laskeutumiset sujuivat mallikkaasti ja tuli sellainen olo, että kehitystä on tapahtunut. Vuosi sitten Funtanan alas tuominen Urkassa oli melkoinen operaatio. Nyt kone tuntuu jopa hitaalta kenttää kiertäessä.

Kenttää kiertäessä ja katsellessa tuli jotenkin nostalginen olo. Urkkaan liittyy niin paljon juuri tähän harrastukseen kuuluvia muistoja. Ensilento Beaverilla lokakuisena aamuna, ensimmäinen lento harjattomalla moottorilla talvisena iltana, yhteiset porukkalennätykset tyynessä, tuulessa, sumussa, sateessa, lumessa, pimeässä... Koivu, johon lensin siivekeharjoittelussa Cessnan ja aita, johon törmäsin Beaverilla kun taidot ei riittäneet niin kaukana olevan koneen ohjaamiseen. Jalkapallomaali, jonka tolppaan Mara lensi Piperinsä ja huoltorakennus, jonka katolta haettiin Juketzun FunnyParkia. Urkassa on koettu harrastuksen alkuvaiheen onnistumiset ja pettymykset. Kuten myös Niinitiellä, Villähteen koululla, Uudenkylän kentällä, Villähteen urheilukentällä, Kirkonkylän koululla, Kukkasen jäällä.

Loppujen lopuksi aikaa ei ole kulunut tuosta ensimmäisestä Beaver-lennosta kovin paljoa. Urkka on jäänyt satunnaisten aamulentojen kentäksi. Päätoiminta on Kuivannolla ja Vesivehmaalla. Lennokkien koko on kasvanut, moottorit vaihtuneet sähköstä metanoli- ja bensiinikäyttöiseksi. Pieni porukka, alkujaan Jukka, Timppa ja Juha, on kasvanut Nastolan ilmailukerhoksi.

Niin se kehitys kehittyy...muutama kuva matkan varrelta...

 

 
 

 

 
 

--------------------------

 

 
17.11.2007

-2°C

0-2 m/s N

Pilvistä

CG Cub 15+5min

TT Cub 3x15min

 
ENSILUMELLA KUIVIKSELLA

Ohuen lumikerroksen peittäessä pihanurmen suuntasin lauantaiaamupäivällä lennättelemään Kuivikselle. Kenttä oli pakkasen kuivattama ja kiitoradan nurmi ohuen lumen peitossa, mutta ei vielä suksikeli kuitenkaan. Kopterimiehet pörräsivät pyöriväsiipisillään ja jälleen naulattiin lapoja ladon seinään.

Lensin aluksi CG Piperillä ja pakkasessa seissyt Saitolainen vaati jonkin verran ryyppyä ennen kuin suostui kunnolla käynnistymään. Saito tuntuu vaativan joka lennolla hieman neulan säätöä ja nytkin jouduin avaamaan sitä puolisen kierrosta viime kerrasta, jotta kone kävi kunnon kierroksilla täydellä kaasulla.  Nousuun kiihdyttäessä huomasin, miten lumi jarruttaa tehokkaasti ja pyrki kaatamaan konetta nokilleen ja vetoa sai antaa enemmän kuin kesäkelillä. Piper lensi hienosti ja muutamaa pikku temppuakin tuli kokeiltua. Tankillisen loppuvaiheessa alkoi taas esiintyä täyden kaasun tehottomuutta ja aloin valmistella laskeutumista, kun Saito sammui kentän itäpuoleisen ojan päällä. Onneksi Piper jaksoi liitää kentälle ja sain sen moottori sammuneena kiitoradalle vastatuuleen. Tarinoin hetken kavereiden kanssa ja Saito ehti ilmeisesti jäähtyä hieman liikaa ennen kuin tankkasin ja käynnistin sen uudelleen, koska jouduin jälleen avaamaan pääneulaa ja laitoin sen ilmaan hieman edellistä lentoa rikkaammalla. Reilun viiden minuutin lentelyn jälkeen Saito sammui jälleen ja taas tultiin pakkolaskua kentälle. Onneksi tuo liidokkihommakin alkaa sujua eikä moottorin sammuminen suuremmin säikäytä. Ikävä puoli on ainoastaan se, ettei kovin matalalla uskalla kauempana lennellä, jotta koneen saa tarvittaessa tuotua lentämällä kiitoradalle saakka... Käynnistin Saiton uudelleen ja avasin neulaa puoli kierrosta lisää. Nyt tuntui ainakin maassa fuilia ja kierroksia riittävän toivottavalla tavalla ja lähdin rullaamaan Piperiä kiitoradalle, kun jotain naksahti ja kone pomppi sivarin varassa jäisellä nurmella - kannuspyörän pianolanka oli napsahtanut juuresta poikki! En halunnut leikkiä koneella ilman kannusta, joten tyhjensin tankin ja purin koneen autoon.

Kasasin TT Piperin lentokuntoon ja tällä kertaa sai Evolutionia houkutella viitisen minuuttia ennen käynnistymistä. Eipä ole aikoihin noin kauaa herätelty tätä luottomoottoria. Koneen käynnistyttyä se sitten kyllä kävikin hyvin ja lensin pari tankillista ongelmitta. Tämä Piper on jotenkin kiikkerämpi ja hankalampi lennättää kuin CG Piper. Osaltaan lennättämisen vaikeuteen varmasti vaikutti hieman liian kevyt pukeutumiseni (poolo, college ja hiihtotakki). Kylmä alkoi puraista ja ohjausliikkeisiin tuli tarpeetonta kulmikkuutta. Evolution antaa tälle Piperille tuntuvasti enemmän potkua kuin Saito toiselle Piperille ja erilaisia pystynousuja kokeilinkin runsaasti. Kummempia temppuja en tällä koneella ole tehnyt ellei sellaisiksi lasketa silmukoita, hitaita vaakakierteitä, puolikkaita kuubalaisen tapaisia ja pystykäännöksiä enkä tälläkään kertaa urheillut enempää. Laskeutumiset olivat hyviä ja erinomaisia koneen nojatessa sopivasti vastatuuleen. Tankkasin Piperin vielä kerran ja lentelin loivia kaarroksia. Kännykkä alkoi soida taskussani ja positiivinen huomio oli, ettei radio reagoinut siihen millään tavalla. Ajattelin kotoa soitettavan ja toin Piperin laskuun tarkistaakseni soittajan. Tällä kertaa laskussa tuli pieni pomppu ja ensin ajattelin vetää koneen takaisin ilmaan mutta toin sen kuitenkin loivasti kentälle. Piperin osuessa kenttään jotain naksahti ja vasen laskuteline murtui ylemmästä taitoskohdasta. Koneelle ei tullut muita vaurioita, mutta lennättely päättyi siihen.

Molemmat koneet joutuivat siis korjaamolle laskutelineidensä vuoksi. TT Piperin teline oli suhteellisen nopea vaihtaa (tunnin työ) valmiin telineraudan odotellessa verstaassa. Mietin kyllä vieläkin joustavampien telineiden tekoa nivelöidyllä kiinnityksellä. CG Piperin kannuksen vaihtaminen on ikävämpi homma, koska pianolanka on taivutettu monelle mutkalle ja liitetty perinteisen hankalasti sivuperäsimeen. Sain kannuksen pianolangan ja muovisen tukikappaleen irrotettua, joten seuraavan kerran kun on aikaa, laitan tämän homman kuntoon. Saiton säätöjä on myös hieman tarkisteltava. Heikki epäili kentällä tankin paineen olevan riittämätön ja sitäkin on tutkittava.

Ensi kerralla ainakin vaatetuspuoli korjaantuu - kaivoin illalla viime talvena hankitun lennätyshaalarin esille.

Hyvä päivä, vaikkakin hieman jäi kaihertamaan nuo vauriot...

----------------------------------

 
 
29.11.2007

-5°C

0 m/s

Aurinkoista

CG Cub 10x10min

TT Cub 4x15min

 
TÄYDELLINEN TALVIPÄIVÄ

Avoimien ovien ylityövapaalla suuntasin Kuivikselle kahden Piperin ja eväiden kanssa. Koko viikon olivat sääennusteet vaihdelleet lumisateesta melkein talvimyrskyyn, joten aamulla heräsin jännittyneen odotuksen vallassa. Päivästä näytti tulevan parempi kuin mikään ennuste oli luvannut. Kuiviksella tuulipussi roikkui toimettomana ja yhtä tarpeeton oli radiossa roikkuva silkkinauha. Taivas oli sininen ja aurinko paistoi ohuen usvan läpi. Parkkipaikka oli jäinen ja erittäin liukas, mutta kiitorata oli mukavasti ohuen lumikerroksen peitossa. Kamerakin sattui kerrankin mukaan, joten tällä kertaa saa kuvat kertoa enemmän kuin sanat.

Olin joutunut hieman huoltamaan molempien Piperien moottoreita ja aamulla olin kotona koekäynnistänyt CG Piperin Saiton, jotta edes toinen mahdollisesti toimisi kentällä. Olisiko sitten kylmästä ja kosteasta säilytystilasta johtuvaa, mutta Saito ei tahtonut enää kentällä käynnistyä läheskään normaaliin tapaan. Polttoainetta Saitolle tuli ja hehkulle annoin lisäpotkua erillisellä hehkuakulla. Varttitunnin käynnistysyritysten jälkeen Saito päättikin viimein hörähtää käymään. Hieman arvoitukseksi jäi, miksi käynnistyminen näinkin pienellä pakkasella oli työn takana. Tulppaa tarkistaessani huomasin, että jossain elämänsä vaiheessa on tulppa mennyt väärille kierteille ja pelkään pahoin, että kannen moottorin kierteet ovat vaurioituneet. Täytyy asia tarkistaa rauhassa ja miettiä asialle korjausta. Päätin joka tapauksessa saada Piperin ilmaan ja kiersin tulpan niille kierteille joille sen sovinnolla sai menemään.

Piper lensi mainiosti, kunnes nelisen minuuttia ennen lähettimeen asetettua aikaa moottori päätti jälleen sammua ilmassa. Tähän olin jo aiemman kokemuksen perusteella osannut varautua, joten Piper oli tarkoituksellisesti korkealla ja sain sen ongelmitta tuotua kiitoradalle. Tankissa oli jäljellä noin viidennes fuilista. Tankkasin Piperin ja avasin pääneulaa hieman lisää, jolloin Saito otti hyvin kierroksia, mutta tyhjäkäynnillä savua tuli melkoisesti. Huollon yhteydessä olin säätänyt tyhjäkäyntineulan manuaalin mukaisesti 1mm etäisyydelle pääneulasta kaasun ollessa täysin auki, joten tyhjäkäynti saattoi olla aavistuksen rikkaalla. Heikki epäili viimeksi kentällä nähdessämme, että tankin paine voisi olla liian pieni ja ehdotti kuristamaan pakoputken poistoa. Porasin pakoputkeen 3mm reiät putken läpi ja nyt laitoin siihen ruuvin sekä pätkän silikoniletkua kuristamaan pakopuolta. Piper lensi taas hienosti ja Saiton ääni on todella korvia hivelevän pehmeää pörinää. Lähettimen kellon lähestyessä maagista neljän minuutin rajaa kaartelin varmuuden vuoksi kiitoradan läheisyydessä ja taas tultiin liidokkina alas.  Tankissa jälleen viidennes fuilista jäljellä.

Kolmannen tankillisen lentelin kokeeksi koko ajan alle puolen kaasun ja nyt kellon piipittäessä Piper laskeutui vaihteeksi moottori käyden ja tankissa oli neljännes fuilista jäljellä. Ilmeisesti polttoaineen saannissa alkaa olla vaikeuksia tankin tyhjentyessä viidenneksen tuntumaan. Ensiapuna säädin lähettimen kellon hälyttämään 12 minuutin kohdalle aiemman 16 minuutin sijasta.

Lentelin vielä muutaman tankillisen tehden läpilaskuja, nousu- ja laskuharjoituksia sekä kaikenlaisia temppuja. Kokeilin nousua uudelta kiitoradalta, jolla on pidempi heinä ja enemmän lunta. Piper nousi vielä tuollaisesta lumesta, mutta muutama sentti lisää ja on aika vaihtaa sukset alle. CG Piper on erinomaisen helppo tuoda laskuun pienellä kaasulla ja ohjattavuus on paljon parempi kuin TT Piperillä.

Kahvitauon jälkeen vaihdoin koneeksi TT Piperin ja ilmeisesti myötätunnosta Saitoa kohtaan ei Evolutionkaan tahtonut käynnistyä. Tarkistin tulpan ja polttoaineen saannin, mutta ilman mitään selkeää syytä moottori ei vaan syttynyt. Kun Evo varttitunnin käynnistelyn jälkeen viimein heräsi, se kävikin sitten taas omalla luotettavalla tavallaan. Moottori ei sammu ennen fuilin loppumista ellei kuski niin halua. TT Piper tuntuu selvästi isommalta kärkiväliltään ja on maassa paljon hankalampi käsitellä kuin CG Piper. Myös laskuun tullessa TT Piper vaatii tarkkuutta kaasun käytössä: tyhjäkäynnillä lähestytään vajaaseen puoleen metriin, jossa annetaan hieman kaasua ja samalla loppuvetoa korkkariin, jolloin kone istuu kauniisti kenttään. Kaasu on vedettävä saman tien kiinni tai muuten seuraa joukko loivia ja pitkiä pomppuja.

Lentelin molemmilla Pipereillä yhteensä 14 tankillista, joka ajaksi muutettuna vastaa 160min eli 2h 40min lentoaikaa. Ilma oli pakkasesta huolimatta kosteaa ja molempien koneiden siiven yläpinnalta sai kaapia lunta pois.

Päivän kotitehtävinä täytyy tarkistaa Saiton polttoaineen saantia varten tankki ja letkut. Evolutionissa taas ongelmana on hidas sammuminen moottorin käydessä puolisen minuuttia cutoffin jälkeen, mikä viittaisi moottorissa uutuuttaan olleeseen kaasuttimen ilmavuotoon. Toisaalta noiden kahden moottorin käynti on keskimäärin hyvä - toinen sammuu käskemättä ja toinen ei meinaa sammua käskystäkään.

Päivän ainoa haaveri sattui heti kentälle tultua ja koneita kasatessa, kun ruuvimeisseli lipesi kädestä ja puhkaisi reiän TT Piperin siihen kaikkein vaikeimmin päällystettävään ylärunkoon. Taidan laittaa vain paikan reiän päälle... Muuten oli pitkästä aikaa hieno reissu ja koneet pois lähtiessäkin lentokuntoisia.

Kotona odotti postin saapumisilmoitus ja ilta kuluikin mukavasti Raydiowarmin lähetinhuppua tutkaillessa. Enää eivät lumisateet haittaa lennättämistä ainakaan kuskin ja radion osalta. Vielä pakkiin pitää tehdä jonkinlainen suoja, etteivät työkalut ja muut vermeet ole lumen peitossa.

-------------------------------------

 
15.12.2007

-1°C

1 - 8 m/s W

Pilvistä

CG Cub 6x10min

 

Suuntasin auton keulan aamun pimeydessä kohti Vesivehmaata mukana alu-Beaver ja CG Piper. Kuivikselle on viitsinyt lähteä urheilemaan auton kanssa, vaikka pelto saattoikin olla kovettunut pakkasen ansiosta. Kotoa lähtiessä oli ilma kirkas ja poutainen, matkalla hieman tihutti vettä ja Vesivehmaalla oli sumuista ja tuuli tuntui voimakkaalta. Kentällä oli vielä melkein pimeää kun kasailin Piperiä lentokuntoon. Päivän tavoitteeksi laitoin tunnin verran lentotiimaa, mikä jälkikäteen laskiessa taisi toteutuakin.

   

 

 
  Saito käynnistyi tänään poikkeuksellisen helposti ja rullasin Piperin asfalttiplatalle. Kiihdytin vastatuuleen ja vedin Piperin ilmaan. Jostain syystä (mitä en vieläkään ole selvittänyt) jouduin napsuttelemaan korkkarin trimmiä vedolle useamman naksun ennen kuin kone asettui vaakalentoon. Samoin siivekkeitä oli säädettävä napsun verran oikealle koneen pyrkiessä kallistumaan vasemmalle. Mietin, voisiko syynä olla rakenteiden kosteudesta johtuva turpoaminen vai mikä. Trimmauksen jälkeen Piper lensi kuitenkin tuttuun tapaan jos ei tuulen aiheuttamaan keikkumista huomioida. Välillä keli oli aivan tyyni ja välillä mittari näytti lähes 8m/s tuulta, jonka kyllä huomasi koneen käyttäytymisessä! Varsin hyvä keli "nahkan paksuntamiseen".

 

 
  Pilvet roikkuivat matalalla, eikä paljoa puiden latvoja korkeammalla voinut lentää ilman, että kone alkoi kadota pilveen. Vaakasuunnassa Piper alkoi kadota usvaan vajaan sadan metrin etäisyydellä, joten lennätysalue ei ollut kovin suuri. Pari tankillista lentelin nousu- ja laskuharjoituksia ja mielestäni onnistuin varsin hyvin vaikka en erityisemmin asfalttikentästä pidäkään. Suurin osa laskuista pysyi kiitoradalla ja vain parissa tuli pomppuja hieman liikaa. Saito pysyi hyvin käynnissä ja radiosta olin rajoittanut lentoajan 10 minuuttiin.

Kahvitauon jälkeen kokeilin yhden lennon käyttäen uutta Raydiowarmin radiohuppua. Graupner MC-19 on hieman korkea tuohon pussiin ja ikkunamuovi on huolella "poksautettava" ylös jotta käsillä on tilaa liikkua. Käynnistyksessä tuntui oudolta pujotella kättä pussiin kääntämään cut-offia pois päältä ja hehkua päälle. Pussin ripustaminen kaulaan käyttäen lantiovyötä on hieman työläämpää kuin pelkän radion ripustaminen. Kynäotteella lennättäessä olisi tilaa mainiosti, mutta peukalo-otteella sormien ollessa radion alla, jää peukaloiden tila hieman ahtaaksi. Lennättäminen sujui keli huomioiden varsin hyvin, mutta kyllä tuollaisen pussin käyttö vaatii hieman totuttelua. Lennätin paljain käsin kokeillakseni miten pussi pitää lämmintä. Pikkupakkasella pussin kanssa varmaan tarkenee ilman käsineitä, mutta mieluummin lennätän ilman pussia hyvä käsineet kädessä. Pussin alkuperäinen tarkoitushan on suojata radiota lumisateella kastumiselta ja todennäköisesti lennätän kuivilla keleillä ilman pussia.

 

 
 

 

Pussin ikkuna tahtoi huurtua huolimatta ylimääräisestä tuuletusreiästä (toinen antennin läpivienti) ja näyttöä oli loppuvaiheessa hankala nähdä. Pussi pitää myös äänen hyvin sisällään, joten moottorin kellon hälytystä ei ainakaan tällainen puolikuuro kuule.

Pussin resorit ovat miellyttävät, mutta ottavat lennätyshaalarien hihoihin sen verran kiinni, että takimmaisia kytkimiä saa kurotella oikein huolella!

 
  Kuuden tankillisen jälkeen olin tyytyväinen päivän saldoon ja purin Piperin kotimatkaa varten. En muista, että koskaan olisin joutunut raaputtamaan jäätä niin paljon lennokista kuin tänään! Kaikki kohtauspinnat (tuulilasi, siiven johtoreuna, korkeusperäsimen johtoreuna ja streevojen etureunat) olivat enemmän kuin millin paksuisen kovan ja kirkkaan jään peitossa. Mahtaakohan tuollainen vaikuttaa paljonkin lento-ominaisuuksiin?

Kotimatkalla mietiskelin sumussa lennättämisen mielekkyyttä ja turvallisuutta. Mitäpä, jos kone olisi päättänyt lähteä omille teilleen vastaanotin akun hyytymisen tai radiohäiriön takia? Minne asti se olisi lentänyt ja mistä sen olisi löytänyt, kun sadan metrin päässä koneesta näkyi utuinen siluetti? Olisi saattanut olla viimeinen kerta Piperiä lennättämässä. Ehkäpä seuraavalla kerralla jätän sumussa lentämiset väliin... kaiketi lennokeillakin on jonkinlaisia näkyvyysvaatimuksia.

Koko reissuun kului aikaa nelisen tuntia, joten vapaan aamu- tai iltapäivän voi mukavasti käyttää poikkeamalla Vesivehmaalla.

---------------------------