Käytettynä vaihtokaupassa tullut Carl Goldbergin sarjasta rakennettu keltainen Piper J-3 Cub (kv=194cm) on osoittautunut erinomaiseksi lennettäväksi, joten huuto.netiin ilmestynyt rakentamaton sarja kiinnosti heti. Parin huudon korotuksen jälkeen Cub siirtyi omaan hangaariin noin kolmasosalla kaupan hinnasta.

Kirjataan tähän vielä Piperin tekniset tiedot:

ANNIVERSARY PIPER CUB™

Kit Number: 

63 

Wingspan: 

76.5" 

Wing Area: 

744 Sq." 

Flying Weight: 

7.5 lbs. 

Fuse Length: 

48"

Radio: 

4-Channel 

Power: 

.40-.61 2-Cycle 

.40-.90 4-Cycle 

Piperiin tulee otsikosta poiketen moottoriksi Saito FA-72 -nelari, jonka tilasin Englannista eBayn kautta. Siivekkeet laitan ohjeesta poiketen kahdella servolla, mutta käytän todennäköisesti sarjan mukana tulevia vääntösauvoja.

Rakentaminen alkaa joskus, kun saan ensin edelliset projektit pöydältä pois. Tässä joutuu Cubeja numeroimaan samalla tavalla kuin aikanaan GWS Beavereita...

 

 
 

1.2.2009

Piper Cub kotiutui verstaalle Ezmon tuomana ja kovasti polttelee aloittaminen. Luen iltapuhteiksi vielä kerran rakentamisohjeen lävitse... Väritys tulee tässä koneessa olemaan sotaisan vihreä.

 

 
 

21.2.2009 

Rakentaminen pääsi alkuun sivuperäsimen, korkeusperäsimen ja mukana tulevien hiontatyökalujen kokoamisella. Punnitsin rakennellessa balsoja ja huimia eroja on sarjan osissa. Esimerkiksi 1/8"x1/4" rima saattoi painaa 0.37g tai 1.37g! Samanlaiset erot jatkuivat vahvemmissa rimoissakin. Siipikaarissa on varmasti punnittava jokainen erikseen ja jaettava siivenpuolikkaisiin tasaisesti.

Sivuperäsimeen porasin reiät Great Planesin saranoille ja hioin reunat muotoonsa. Peräsin on päällystettä vaille valmis. Painoa tälle kokonaisuudelle kertyi melko tasan 30g.

 

 
 

23.2.2009  

Sain korkeusperäsimen hiottua ja se on myös päällystettä vaille. Korkeusperäsimelle tuli painoa tasan 50g suuremmasta puutavaramäärästä huolimatta. Muotopalat muodostavat suurimman osan rakenteesta ja ne olivat varsin kevyttä balsaa.

Aloitin rungon kokoamisen ja tajusin samalla, mitä Mikko tarkoitti käsitteellä "vanerilaatikko" kun hän kertoili oman Cubinsa rakentamisesta. Koko runko on 3mm vaneria ja ohjaamon kohdalla vielä kaksinkertaisena! Airsailin Beaverissa runko on balsaa ja ainoastaan ohjaamon kohta on vahvistettu vanerilla. Tämän Cubin pohjalevy painaa 74g eli melkein saman verran kuin korkeus- ja sivuperäsimet yhteensä, joten painava laatikko tästä tulee. Kevennysreikien poraamisella saisin laskujen mukaan noin 10% rungon painosta pois ja lisäkevennys vaatisi uusien osien tekemistä kevyestä balsasta. Toisaalta kyseinen Cub lentää erittäin hyvin vakiorakenteisena, joten asiaa täytyy hieman miettiä. Kevyemmällä koneella pääsisi toki helpommin hyvin hidaslento-omiaisuuksiin.

Jos balsan hiominen oli melkeinpä mukavaa hyvällä hiomakapulalla niin vanerien hiominen on vihoviimeistä. Tikkuja, roskia, pölyä ja kovaa hiontaa. Ja isoja osia, joissa on paljon koloja ja aukkoja...

Tuntuupa olevan vaikeaa löytää Oracoverin Olive Darb-väristä kalvoa ja saman sävyn Oracolor-maalia. Hienoin ja skaalamaisin pinta Oratexin ohella voisi tulla Monokoten Olive Darb Matt- kalvolla, mutta sitten maalia joutuu hakemaan rautakauppatuotteista.

 

 
 

25.2.2009   

Kannoin vanerikasan pihamaalle ja hioin kaikki runkoon tulevat osat liimauskelpoisiksi. Rungon kasaaminen tämän jälkeen muistutti joskus tehtyjä 3D-puupalapelejä: asettelin osia paikalleen ja kun tärkein osa rungosta oli kuminauhojen ja maalarinteipin varassa kasassa, tarkistin suoruuden piirustusten päällä ja aloin valutella cyanoa saumoihin. Vahvistin saumat vielä ohuella epoksilla.

Pyyhkeitä Goldbergin laadulle voisi antaa liitosten ja rungonkappaleiden mittatarkkuuksista. Runkokaaret eivät ylety pohjan ja kansilevyn välissä perille asti vaan rakoja saa täyttää puulla ja epoksilla. Myöskään liitosten tarkkuus ei päätä huimaa. Jos liitoskohdat olisi vain piirretty ja ne joutuisi leikkaamaan ja sahaamaan itse auki, olisi tulos todennäköisesti parempi. Toimiva tästäkin tulee, mutta puuvalmiina on hieman ruman näköistä jälkeä.

En keventänyt runkoa sen kummemmin vaan teen tästä nyt kerrankin sellaisen "laatikosta lentoon" -koneen. Runko on viimeisten osien liimausvaiheessa ja sen jälkeen se on vielä hiottava ja ehkäpä hieman tasoitettakin tarvitaan.

Oracover Olive Drabia löytyykin yllättäen Sabesta. Yllättäen siksi, että pari kuukautta sitten tulipalossa tuhoutuneen kaupan uusi nettikauppa toimii taas ja siellähän sitä on!

 

 
 

18.3.2009    

Kone alkaa olla lähes kokonaisuudessaan puuvalmis. Runko on hiottu ja maalattu kabiinin sisäosilta armeijan harmaaksi. Siiven puolikkaat kokosin erillisinä niin pitkälle kuin se on mahdollista, hioin johtoreunan muotoonsa ja viimeistelin kaikki puupinnat. Siipien kokoamisessa tuli tietenkin taas yksi pieni moka: tulkitsin kuvia ja ohjeita väärin ja sijoitin "L.E.filler"-nimisen pienen balsapalan paikalle kokonaisen siiven mittaisen kovapuuriman. Muuta haittaa ei tuosta ole kuin muutaman gramman painon nousu ja väärään paikkaan laitetun riman korvaaminen omista varastoista löytyneellä rimalla. Ja jokaiseen siipikaareen piti tehdä loveuksiin muutoksista johtuvat korjaukset...

Liimasin siiven puolikkaat kasaan Solimate-alustalla yhden kerrallaan. Osat olivat t-neuloilla alustassa kiinni ja "heppasin" ne toisiinsa pikaliimalla ja kikkerillä. Maalasin kaikki saumat ulkokäyttöön tarkoitetulla PVAc-liimalla, jolloin mahdolliset raot täyttyivät ja saumoista tuli joustavampia kuin ohjeen mukaisesti pelkällä cyanolla liimattuna.

Sarjan ohjeet ovat erinomaiset ja niiden mukaan tehtynä ei suuria virheitä voi tapahtua. Materiaalit (vanerit ja balsat) ovat meistileikattuja ja laatu vaihtelee jonkin verran. Kokonaisuutena taso on parempi kuin vaikkapa Airsaililla mutta paljon heikompaa kuin esim. Great Planesilla.  Osat lähtevät kohtuullisen helposti irti, mutta varsinkin vanereiden laatu on välillä heikko (onttoa tavaraa...) ja viimeistelyn tarve suuri.

Oracoverit (OliveDrab, musta ja valkoinen) saapuivat Sabesta ja Oracolor (OliveDrab) tuli Lindingeriltä. Renkaat on tulossa Sabesta. Moottori odottelee sisäänajoa.

 

 
 

25.3.2009     

Valloitin keittiön pöydän alustaksi siiven puolikkaiden yhteen liimaamista varten. Kohdistin siivet pöydän reunalinjaan ja sovittelin rungon siivenpuolikkaiden väliin. Onko runko liian leveä vai eikö siipien piirustukset ole täysin kohdallaan, mutta kaikkiaan 4mm rako jäi siipisalkojen väliin. Onneksi kaikki salot yhdistetään vanerilapuilla, joten nuo raot voi jälkikäteen täyttää eikä virheellä ole vaikutusta rakenteen kestävyyteen. Vanerilaput liimasin 30min epoksilla ja painoina siiven päällä käytin harrastukseen sopivasti nippua ModelAirplanes-lehtiä.

V-kulma syntyi laittamalla sarjan mukana tulleet sabluunat toisen siiven viidennen kaaren alle. Siipi tuntuu isolta ja painavalta, mutta tuollaisiahan nämä 1:5 Cubien siivet ovat. Hieman oudoksuttaa, ettei siipikaarien päälle tule lainkaan balsasuikaleita kuten useimmissa muissa tekemissäni koneissa.

 

 
 

25.3.2009      

Asensin siiven keskiosaan takareunan täytteet, joiden läpi aikanaan porataan siiven kiinnitysruuvit, keskiosan siipikaaret ja etuosan siivenkiinnitystapin. Mikon tuhannen taalan ohjeiden mukaan porasin tapin reiän ja liimasin tapin paikalleen jo tässä vaiheessa, vaikka ohjeen mukaan se tehdään vasta valmiiseen siipeen. Oli paljon helpompi kohdistaa poraus suoraan ja liimata tappi varmasti kiinni, kun rakenteet ovat näkyvissä. Ohjeen mukaisessa vaiheessa olisi tapin reiästä loroteltava liimaa ja toivottava parasta.

Keskiosan siipikaaria tein yhden lisää. Ohjeen mukaan siiven keskelle pääsalon taakse tulee yksi siivekeservo ja siipikaaret sen molemmin puolin. Tähän koneeseen laitan kaksi servoa, joten lisäsin keskimmäisen kaaren ja liimasin alkuperäiset kaaret sen molemmin puolin, jolloin pääsalon taakse muodostuu kaksi servotaskua.

 

 
 

14.4.2009       

Päällystin rungon kauttaaltaan Oracoverin OliveDrabilla. Rauta sai olla melkoisen kuumalla (BMI:n raudassa asento 4) kiristyksen aikana ja kohtuullisen hyvin sain onnistumaan koko rungon päällystyksen. Selkäosaa hieman pelkäsin TT Cubin korjauskokemusten jäljiltä, mutta se onnistui kerralla ja mielestäni oikein hyvin. Varsinaista esikuvaa ei tälle koneelle voi esittää, koska kaikki löytämäni armeija-Cubit ovat olleet mallia L-4 pitkällä ohjaamolla ja tämä kone on perusmallinen J-3. Valitsin erään näistä L-4:sta jonkinlaiseksi esikuvaksi ja sen pohjalta aloin tehdä decaleita koneeseen.

Aiemmin olen tehnyt decalit pakkausteipistä mutta nyt päätin kokeilla Oracoveria. Kyselin ohjeita asiaa paremmin tuntevilta sekä Oracoverin ja Monokoten sivuilta ja sainkin parhaita neuvoja Henriltä liittyen saippuaveden käyttöön ja raudan lämpötilaan.

 

   
   

Ensimmäiseksi hain netistä runkoon tulevan US Armyn vanhan tunnuksen ja tulostin sen Corel Draw:lla oikeaan kokoon. Tässä on keskellä ylimääräinen sininen viiva, mutta se poistetaan lopullisesta tunnuksesta.

Runkoon tulevan musta-valkoisen raidoituksen alueelle kiinnitin valkoisen osan kokonaisuudessaan vihreän Oracoverin päälle. Sinivalkoinen armeijatunnus syntyy  kiinnittämällä kuvion sininen osa tämän valkoisen pohjan päälle. Tunnuksesta on siis ennen kiinnitystä poistettava kaikki valkoiseksi jäävät osat (tähti ja sivuviivat).

Teippasin vanerilevylle tumman sinistä Oracoveria tiukalle ja sen päälle kiinnitin teipillä leikattavan tunnuksen. 

Alumiiniviivainta ja Hobbicon terävää (!) askarteluveistä käyttäen leikkasin paperista tähden ja valkoiset reuna-alueet irti. Samat alueet irtosivat samalla kertaa alla olevasta Oracoverista. Poistettuani irti leikatut osat teippasin tähden sakarat huolella kiinni vanerialustaan ja leikkasin tunnuksen reunat irti.

Käytin paperisabluunaa hyväksi kiinnittämällä sen tunnuksen paikalle koneen kylkeen. Tässä vaiheessa oli helppo leikata oikean kokoiset palat mustaa raidoitusta ja kiinnittää ne paikalleen käyttäen paperitunnusta kiinnekohtana. Ilmakuplia syntyy helposti ellei Oracoveria kiinnitä pienellä lämmöllä (BMI:n raudassa asento 1) ja aloita kiinnitystä keskeltä.

Varsinainen decali kiertyi irrotuksen jälkeen käppyrälle ja sitä ei tahdo saada millään suoristettua paikalleen ilman salaista kemikaalia -  saippuavettä. Saippuavedessä kastellun decalin voi oikoa ja asetella rauhassa oikealle kohdalleen ja painella ilmakuplat sen alta pois. Kun decali on kohdallaan, painellaan talouspyyhkeellä tai vastaavalla ylimääräiset saippuavedet pois ja tarkistetaan huolella, että decali on joka kohdasta kiinni alustassa. Nyt voi raudalla lämmittäen kiinnittää decalin sieltä täältä keskialueiltaan. Saippuavettä saattaa vieläkin olla liikaa ja sitä voi pyyhkiä kiinnityksen aikana pois. Lopuksi decali lämmitetään huolella kiinni ja varsinkin reunat varmistetaan raudalla muutamaan kertaan ja pyyhitään saippuan jäljet kostealla pyyhkeellä pois.

Jos decalia joutuu siirtämään ja se pääsee kuivahtamaan, se on kasteltava saippuavedessä uudelleen.

Numerot ja kirjaimet tein leikkaamalla Oracoverista 12mm leveää nauhaa, jonka katkoin ja viistosin sopiviksi paloiksi. Nämä kiinnitin paikalleen niin ikään saippuaveden ja raudan avulla. Kohdistuksen tein mittaamalla etäisyyksiä raidoituksesta ja vertaamalla niitä esikuvan tietoihin.

Esikuvan decaleissa on maalaussabluunasta johtuvat katkoskohdat näkyvissä ja ne jätin palojen väliin.

 

 
    Runko on kokonaan päällystetty ja päädecalit ovat paikallaan. Runkoon tulee vielä muutamia pienempiä tekstejä, mutta ne saattaa joutua tekemään tulostamalla. Käden tarkkuus ei ehkä riitä niiden leikkaamiseen.

Lopputulos on kuvista katsottuna erinomainen. Luonnossa joitain pieniä ilmakuplia ja epätarkkuuksia on havaittavissa, mutta niitähän sotakoneessa voi ollakin.

Sivuperäsimen numerosarja syntyi samalla tavalla tulostamalla numerosarja paperille ja leikkaamalla paperin kanssa keltaisesta Monokotesta numero kerrallaan irti. Valitsin numerosarjan, jossa ei ole useita samanlaisia kaarevia muotoja sisältäviä numeroita (0, 2, 3, 5, 6, 8, 9), koska niiden leikkaaminen täsmälleen samanlaiseksi olisi ollut turhan vaikeaa. Piirsin vesiliukoisella piirtoheitintussilla apuviivan peräsimeen ja merkitsin paperimallineen avulla numeroiden paikat.

Sivuperäsimen numeroihin en jättänyt sabluunan katkoskohtia, koska monissa tutkimissani Cubeissa ne on tältä kohdaltu maalattu piiloon.

 

 
  13.6.2009 Suunnittelurupeaman jälkeen rakentelin streevat ennen siiven päällystämistä. Rakennusohjeissa väitetään siiven kestävän ilman streevojakin, mutta pelkästään skaalamaisuuden vuoksi ne pitää olla. Tein streevat mukana tulevista 5x10mm balsarimoista, joiden etureunaan liimasin 2x5mm mäntyriman ja hioin reunat pyöreiksi. Liitoskohdan vahvistin lennokkivanerilla ja lasikuidulla.

Streeva kiinnittyy runkoon liimattuun M3-lyöntimutteriin kuusioruuvilla. Kiinnitysosa on alumiinia ja kiinni streevassa kahdella M2-ruuvilla.

Siiven puoleiseen päähän streeva tulee kiinni GreatPlanesin tappisaranalla.

Halusin tähän koneeseen streevan puoleenväliin pysty- ja vaakatuennan kuten oikeassakin Cubissa. Hioin pystytuet noin 7x4mm haaparimasta ja vaakatuen tein puisesta 5mm grillivartaasta. Pystytuet ovat siivessä kiinni GreatPlanesin tappisaranoilla ja streevaan ne tulevat kiinni neodym-magneeteilla. Kuljetuksen ajaksi tuet taittuvat streevan alle ja streevaa avattaessa pystytuet putoavat oikeaan asentoon ja tarttuvat magneeteilla kiinni.

Vaakapuu on liimattu cyanolla pystytukiin tehtyyn uraan. Siipeen liimasin saranoiden kiinnitystä varten 6mm balsapalat.

 

 
  21.6.2009  Kannuspyöräksi tilasin DuBron 40-90 -kokoisille koneille tarkoitetun jousilla sivuperäsimeen kytkettävän kannuksen. Tämä muistuttaa enemmän Cubin alkuperäistä kannusta kuin sarjan mukana tullut pianolankaviritelmä. Saranoin peräsimet ja siivekkeet ja samalla ruuvasin kannuksen paikalleen. Kiinnitystä varten jouduin oikaisemaan rungon perän pohjaosasta sarjan kannukselle tarkoitetun kohouman pois. Ohjaus tulee sivuperäsimestä kahdella jousella omista horneistaan.

Kokeilin Oracolorin Olive Drab-väriä siveltimelle tarkoitetulla kovetteella. Maali peittää hyvin, joten sitä ei kannata tehdä suuria määriä kerrallaan. Kovetteen ja väriaineen annostelin (1:2) mehupillistä tehdyllä pipetintapaisella laitteella. Pullosta ja tölkistä kaataminen pieneen astiaan saattaa olla maalille hupaa. Maali on tinneriohenteista ja sen puuttuessa jouduin pesemään siveltimen asetonilla.

 

 
  2.7.2009 Halusin tähän Cubiin esikuvanmukaisen oikeasti joustavan laskutelineen. Valmiita telineitä saa Robartin ja erään amerikkalaisen pikkupajan tekeminä, mutta hinta on $100+postit ja tullit, joten päätin kokeille tehdä nämä itse. Telinevarret ovat galvanoitua rautaa ja jousitettu osa alumiiniputkea ja pianolankaa. Kiinnityskorvakkeet tein galvanoidusta pellistä ja kovajuotin ne varsiin kiinni. Ruuveina käytin M2-kierteellä olevia ruuveja. Koneen pohjaan telineet kiinnitetään kahdella kiinnityslevyllä ja M3-ruuveilla. Jousina toimivat esikuvaan mukaisesti kumilenkit. Kokosin telineet ensin puulevylle toiminnan testaamiseksi.

Kokeilin telineiden toimintaa laittamalla puulevyn päälle erilaisia painoja. Jousto toimii, mutta ongelmaksi muodostui sen rajoittaminen niin, ettei kovassakaan laskussa telineet leviä lennokin alle. Tein ohuesta vaijerista rajoittimet, jotka sallivat noin 20mm jouston renkaiden kohdalla. Kuminauhat on myös viritettävä tarkasti samanlaisiksi tai muutoin kone kallistuu toiselle puolelle ennen toisen puolen joustoa.

Maalasin telineet koneen väriin ja asensin ne paikalleen. Peitelevyt olisi voinut tehdä vielä skaalamaisemmin peitteenä telinerautojen ympäri, mutta tyydyin ruuvaamaan alkuperäiset peitelevyt pellistä väännettyihin kiinnittimiin. Peitelevyt eivät ole koneen rungossa kiinni vaan joustavat telineiden mukana. Kumilenkeiksi etsin mustat ja vahvemmat kumit kuin Tiimarin pussinsulkijat. Päälle teen vielä silkkikankaasta jousipussit.

Kokeilin telineitä työntelemällä konetta ja kyllä nuo tuntuivat toimivan. Aika näyttää, miten ne toimivat todellisuudessa. Jousien säätö on tehtävä huolella ennen ensilentoa. Ajatuksena oli myös tutkailla RC-autojen iskunvaimentimia/jousia kumilenkkien tilalle, jos nuo eivät toimikaan kunnolla

DuBron renkaiden kanssa tuli ongelmia asennuksessa. Toisessa renkaassa oli vanteen molemmat puolet samanlaisia enkä viitsinyt alkaa vaihtamaan sarjaa myyjäliikkeestä. Avarsin ruuvin reiät 2mm kokoon ja ruuvin kannoille tein tilaa 5mm poralla. Naputtelin tuurnalla sisempään vanteenpuolikkaaseen M2-mutterit ja kiristin vanteen kasaan M2-ruuveilla. Maalasin vanteen reunat ja pölykapselit koneen väreihin.

 

 
  7.7.2009 Oikeassa Cubissa on oikealla puolella kahdessa osassa avautuva ovi A- ja C-pilarien välillä. Tässä sarjassa olisi joutunut leikkaamaan B-tolpan kohdalla olevaa päärunkokaarta ja vahvistamaan jostain muualta, joten tyydyin tekemään olemassa olevasta ikkunasta avautuvan. Avattavan ikkunan edun huomaa silloin, kun siipi on paikallaan ja hehkuakku tyhjä....

Ikkuna on sarjan mukana tullut muoviruutu, joka on vahvistettu sisäpuolelta 5x3mm maalatulla mäntyrimalla. Riman sahasin nurkista jiiriin ja liimasin osta yhteen ja ikkunaan kabiiniliimalla. Verstaalla ei ollut sopivia saranoita valmiina, joten tein ne taivuttamalla 2mm akselin ympärille 0.6mm kuparilevystä tappisaranat alumiinitapeilla. Vahvistin saranat juottamalla taivutetut osat saranan runkoon kiinni. Ikkunaan ja koneen runkoon liimasin karhennetut saranat cyanolla.

Ikkuna aukeaa kääntämällä messinkitangosta ja M2-ruuvista tehdystä kahvasta, jolloin 1mm kuparista leikattu lukon kieli poistuu haittalevyn takaa ja jousi vetää ikkunan auki. Ikkuna pysyy avattuna  ja aukosta saa käden sisään ilman, että toisella kädellä on kannateltava ikkunaa ylhäällä. Suljettaessa ikkunaa käännetään kahvasta, painetaan ikkuna kiinni ja vapautetaan kahva.

Kahvassa on keskitysjousi, joten vapaana ollessaan lukkosalpa on aina ylhäällä. Ikkunan avausjousen kiinnike toimii samalla pysäyttimenä, ettei ikkuna avaudu siipeä vasten.

Muutaman testikerran perusteella ikkuna tuntuu toimivan, jos se vaan kestää käytössä esiintyvää tärinää.

 

 
  16.7.2009 Asensin etähehkun ja akkuvahdin balsasta ja lennokkivanerista tehdyn "vintage radion" sisälle, maalasin koko komeuden ja ruuvasin tankin viereen. Radion kannessa on akkuvahdin ja hehkun merkkivalot sekä hehkun ohjelmointipainike. Tankin maalasin osittain oliivinvihreäksi, kuten armeijan kuljetuslaatikot. Jätin tankin ja kojelaudan saumaan sentin verran maalaamatonta aluetta, mistä voi tarkistaa fuilin määrän. Valkoinen alue ei ole kovin esteettinen, mutta varsin tarpeellinen. Tankki on kiinni polkupyörän kumista tehdyllä lenkillä, johon tein kuparista ja tinasta "soljen".

Moottori vaihtui vielä kerran - tosin samanlaiseen Saito FA-72:een kuin tähän oli tilattukin, mutta otin valmiiksi käytetyn ja hyväksi havaitun moottorin myyntiin menevästä BH Cubista. Pakoputken mutkan katkaisin ja kovajuotin  Saiton suorasta putkesta ja vaimentimen päähän laitoin RC-autoihin tarkoitetun alumiinikäyrän. Kampikammion huohotin tulee pakoputken taakse suoralla letkulla. Tankkausventtiili on vaihteeksi oikealla puolella ja sen parina on Saiton oma F-1-polttoainesuodatin. Tällä asettelulla sain letkut mahdollisimman lyhyiksi. Moottorissa on ryyppyläppä ja sen alla imusarjan jatkotorvi (intake velocity stack), jolla pitäisi saada vähennettyä kaasuttimesta tulevia fuilinroiskeita ja hieman lisättyä alapään vääntöä.

 

 
  24.7.2009 Leikkasin koulingin aukotuksen ja maalasin sen käsin. Verstaalla on kynäruisku ja maalia varten on ruiskukovetetta, mutta ruiskun puhdistaminen on mielestäni turhan vaikeaa... joten siveltimellä ja kohtuupaksua kerrosta. Ei ehkä kaikkein parasta laatua, mutta sotakoneeseen sopivaa. Sisäpuolelle laitoin lasikuitua ja alumiiniteippiä. Kiinnitys runkoon tapahtuu M3-kuusioruuveilla. Koulinki on hieman ahdas Saitolle, joka mahtuu juuri ja juuri piiloon. Toisen puolen dummyengine on kiinnitetty alumiinikulmalla moottoripukkiin ja tärisee oikean moottorin mukana.

Ryyppyä varten tein nylonlinkkiin messinkiputkesta ja M2-ruuvista kahvan. Valitettavasti myös pääneulan kookas säätöruuvi jää koulingin päälle näkyville.

 

 
  27.8.2009 Askartelin kabiinin sisustaa valmiiksi. John Waynen tuolina on balsasta ja lennokkivanerista rakennettu akkulaatikko, jonne mahtuu vastaanotinakku ja hehkuakku. Laatikko aukeaa saranoilla kahdessa osassa joista takimmaiseen kannenpuolikkaaseen kiinnitin balsalevystä taivutetun ja mustalla Oracoverilla päällystetyn selkänojan ja etummaisella istuu John kolmen neodyymin tukemana. Istuessaan kokeeksi omaa paikkaansa John oli kovin tyytyväisen oloinen.

Lentäjä joutuu istumaan edessä, koska kabiinin takaosaan tulee ahdasta siivekeservojen asennuksen vuoksi. Servot olisi kannattanut laittaa siipiin kuten TT Cubissa, mutta nyt ne vievät turhaan pääntilaa eikä pilotti mahdu paikalleen. Sen vuoksi askartelin basalevystä taakse rungon servoja peittämään matkatavaroita, jota tekevät luonnolliseksi etupaikalta lentämisen. Ensiapulaukku, makuupussi, jerrykannu ja pari tarvikelaatikkoa on sidottu kuormaliinoilla paikalleen. Kuormaliina on mustaa Oracoveria ja lukko alumiiniteippiä. Makuupussi on pahviputkea balsapäädyillä ja Oracoverilla päällystettynä.

 

Peräosaan konetta askartelin Dubron muovipinnoitetusta vaijerista, abikoliittimistä ja M2-ruuveista tukivaijerit. Vaijerit jätin alkuperäisen väriseksi mutta kiinnikkeet maalasin koneen väriin.

Painoa vaaka näytti tankattuna 3780g eli hieman enemmän kuin edellisellä CG Cubilla (3640g), joten hienoudet (avautuva ikkuna, laskutelineet, siipitukien lisäosat) selvästi vaativat osansa.

 

 
  5.9.2009 Tänään Cub ulkoili ensimmäisen kerran omin voimin. Ei tosin lentänyt vaan tein pihamaalla kantamatestin,  rullauskokeita ja säädin moottoria. Saito käy mukavalla äänellä ja vaikuttaa toimivan oikein hyvin. Tyhjäkäynti on 2500rpm tuntumassa luotettavaa ja kierroksia MA 13x6-potkurilla saa 11000rpm (piikillä 11400rpm). Sen verran kone täristää, että feikkipytyn liimaus petti ja pytty irtosi. Liimasin sen uudelleen kunnolla epoksin kanssa kun se aiemmin oli vain cyanolla.

Rullauskokeissa kävi ilmi, että kannuspyörä toimii kuten sen pitääkin. Paikallaan sivari kääntyy kevyesti, mutta kannuspyörä ei - jouset vain venyvät. Koneen liikkuessa pyörä kääntyy sekä hiekalla että nurmella ongelmitta ja kääntää konetta tehokkaasti. Päälaskutelineiden jousitus vaati hieman säätöä. Jousina oli aluksi molemmin puolin 4kpl polkupyörän sisärenkaasta leikattua kumilenkkiä ja toisella puolella se ei sitten riittänyt, vaan joustovara päättyi ja vaijeri otti vastaan. Hetken päästä vaijerikin päätti katketa ja kone nitkahti toiselle siivelleen. Poistin kutistemuoviset jousipussit ja vaijerit ja lisäsin jousikumien määrää niin, että molemmille puolille tuli 8kpl kumilenkkejä. Nyt rullaaminen sujuu ongelmitta, mutta tasaisella hiekalla ja nurmella rullatessa jousitus vaikuttaa liinakin kovalta. Saattaa olla, että käytössä voi vähentää pari kumia puoleltaan, mutta sen selvittämiseksi kone on saatava ilmaan. Laskutelineisiin olisi vielä kehitettävä jouston pysäytin.

Virtakytkin on koneen sisällä ja kun peitin servoalueen "matkatavaroilla", on kytkimeen käsiksi pääseminen hieman turhan hankalaa. Todennäköisesti teen kytkimelle perinteisen pianolankavivun  koneen kylkeen. Samoin siiven etukiinnitystappi on hieman liian tiukka ja siivekkeiden servojohdot jäävät rumasti roikkumaan katosta.

Kantamatesti antoi kelvollisen lukeman, joten näiden pienten korjausten jälkeen aletaan odottelemaan ensilentoa.

 

 
  7.9.2009 Lisäsin kytkimelle perinteisen pianolangasta väännetyn vivun, joka tulee koneen kyljestä ulos. Tarkistelin vielä moottorin säätöjä ja nyt Cub on valmis - vain ensilento puuttuu. Lentäjäsankari John Wayne odotteli tyynenä lentolupaa syksyisen hämärässä illassa haistellen sateen tuoksua avoimesta ikkunasta.

 

 
  15.9.2009 Aurinkoisena ja tyynenä syyspäivänä Cub lensi ensilentonsa Kuivannon kentällä. Ohjainpinnat toimivat hyvin ja painopiste oli kohdallaan. Mitään häiriötä ei lennossa ollut. Saitossa riittää teho erinomaisesti viemään konetta 45 astetta jyrkemmässä kulmassa taivaalle ja toisaalta kone on sen verran kevyempi, että hidaslentokin onnistuu. Kuvassa Cub on juuri ensilennolta laskeutunut.

Päivän aikana lensin kolme lentoa. Paikalla olleet lintukuvaajat ottivat muutamia erinomaisia otoksia. Harmi vain, että fakepytty oli poissa ja paikalla ruma aukko, joten vasemman puolen kuvat ovat hieman "rumia" - kohteesta johtuen.

Toisella lennolla fakepytty siis putosi heinikkoon ja avustajien kanssa se löytyi. Samalla reissulla katosi pakoputken jatke ja moottorin puhaltaessa kuumat pakokaasut koulingin sisään kärsi pakoputken ulostuloaukko hieman lämpövaurioita.

Laskutelineiden jousto toimi erinomaisesti. Ainoa seurattava asia on saranakohdissa olevien ruuvien ja pellistä tehtyjen kiinnikkeiden kestävyys. Ruuvit saattavat syödä reikää suuremmaksi ja telineet löystyvät.

Muutamien korjausten jälkeen Cub lentää jälleen!